Tapaa minut itseni ulkopuolella
siellä voisin paistaa huomenna aurinkoa
etkö näe täällä ainaista hämärää
joka hiipii kuin kyy lastenrattaisiin
harmistuisinko jos joskus saisin tietää
tulleeni sisältä kuuroutuneeksi sokeaksi
vai nauraisinko kuten aina muulloinkin
kun elämä tietää milloin repäistä kunnolla
kengät märkinä turhasta kahlaamisesta
ja nyt olen muka kiertänyt täyden ympyrän
millä helvetillä luulet minun viilaavan itseni
ulos tästä haljenneen äänilevyn uurteesta
Äiti kerro minulle yksi säkeistö lapsuudesta
luulin että edes jonnekin täältä olisi eteenpäin
vaikka teroittamalla kitkaisen siveltimeni
poltan samalla päiväkirjaltani huomisen sivun
vilkuileeko joku turhuuttani ikkunasta
ja tulisiko minun pelätä, jos näkisin peilikuvani
tuijottamassa minun tavallisiin silmiini
tärisevätkö jalkani noin vähästä ankaruudesta
Päivän likainen lattia huutaa välittämisen puutteesta
yritän vain kertoa sen koskettavan minua enemmän
mutta kun annan muille ihmisen tilaisuuden tuntea
kiellän itseltäni viimeisetkin säröt
joita kaltereihini voisin tehdä