Rajua.. välillä tuntuu että olen liian tietoinen jostain omista henkisistä ominaisuuksistani, tai pikemminkin tietoinen jostain mitä en ymmärrä ja saatan rakentaa sen takia selitykseksi illuusioita, joilla ei ole tosipohjaa. Mutta oivalsin yön aikana, että kaikkea ei pidäkään ymmärtää itsestään ja pitää vaan mielen oikkujen antaa olla ja mennä.. ja keskittyä positiiviseen ja siihen, mikä vie eteenpäin ja hellii mieltä. Oikutkin jää taka-alalle siinä tapauksessa.