IRC-Galleria

Jooo. Vois kirjoittaa jotain tänne pitkästä aikaa.

Mä kävin tossa kuukausi sitten sairaalassa, kun vedin överit päihteillä ja lääkkeillä ja olin lähellä kuolemaa. Mulla meni tosi hurjasti silloin ja ennen sitä - ennen sitä kun erosin mun pitkäaikaisesta tyttöystävästä homma oli vielä kasassa, vaikka mulla oli lääkeriippuvuus, joka kesti kaksi vuotta.

Mut se hajotti, koska olin todella rakastunut, mutta sairaalaan joutuminen herätti mut todella siihen, mitä oli tapahtumassa. En onneks kerennyt piikittää ku pari kuukautta - se on sellaista hommaa, joka lähtee tosi nopeasti lapasesta, ja sitä sitten vierähtääkin vuosia.

Mut nyt oon kuukauden aikana, kun oon ottanut rauhallisesti, maistanut elämää, jollaista en olisi kuvitellutkaan. Ero ei riivaa enää, oon henkisesti todella paljon virkeämpi, selvisin aika reflatta. Mitä nyt hiljainen olin tossa ekat pari viikkoa, nyt alkaa läppäkin lentää.

Ja jaksan tehdä asioita. Aloitin eilen kirjoittamaan ystäväni kanssa absurdia scifiparodia-sarjakuvaa, jonka tekemisestä oltiin kauan puhuttu, ja etsin töitä motivoituneemmin kuin pitkään aikaan. Ja päätin, että meen lukioon syksyllä. Lukion valitsin, koska oivalsin eilen, että mä todella haluan käydä sen ja mua on aina kiehtonut niin paljon historia, ja oon lukenut sitä niin paljon, et voisin lähteä opiskelemaan sitä hyvin yliopistoon ja mietin myös lukion lisäksi avointa yliopistoa.

Soittoporukan kanssa meidän pitäis saada mesta Hiekkaharjun nuorisotalolta ja mikä kaikista mukavinta, oon ihastunut yhteen tyttöön, ja vaikuttaa siltä, että hänkin muhun. Tää tyttö on vielä nuori, 16-vuotias, mutta hymy on kuin aamuauringolla, molemmat ollaan tosi luonnonläheisiä ihmisiä ja hän on tosi kiehtova persoona, asunut Etelä-Afrikassa puolet elämästään.

Vielä en voi sanoa, että oon selättänyt tuhoisan riippuvuuteni, mutta en ole harrastanut sekoilua tai lääkkeitä nyt ollenkaan, itseluottamus on todella vahva ja tuntuu hyvältä olla tässä ja tulevaisuus näyttää valoisalta. :)