Yö koittaa ja tähdet kaukana lymyilee
mut silti se kuu-ukko vaan hymyilee
sen valosta heijastuu kasvonpiirteet
pirteet ilmeet, ryppysen kiireet
tääl pohjoisessa säteitä harvakseltaan
nukkumatillakin unihiekka loppummaisillaan
mut onneks - kesämuistoissa kirkastuu yötön yö
katson ikkunasta, pimeässä elävien sydän lyö
"tää kuuhullu nukkuu ikkunalaudallaan"
huurteinen henkäys kohti yötaivasta
sieltä miljoonat tähdet tuijottaa mua ku lasta
huurteinen henkäys kohti yötaivasta
sieltä miljoonat tähdet tuijottaa mua ku lasta
ne puhuttelee - pohjan poikaa
läpi avaruuden - valo silmiin virtaa
on niin pimeää - mut ollaan jo lähempänä voittoo
yö pimeimmillään kun on ennen aamunkoittoo
pohjantähden pilke silmäkulmas
toivo elää lähimmässä kuppikunnas
umpihanges mut revontulet kaunistaa
iäti palavaa synkkyyttä tautista
pohjantähden pilke silmäkulmas
auringon lapsia valo vuosia hurmas
äiti maa tanssien pyörähtää
ja kaamos se pohjolaan pyllähtää
joo, pohjantähti näyttää suuntaa
otavasta koilliseen otson jalois kuuraa
pieniä pisteitä taivaalla, mä taivaan alla
mä taivaan alla taivallan, ylhääl valhalla
kierrän mantuja kun kerran mantukin kiertää
hehkuvaa tulipalloo jonka lämmön sietää
mielellään varsinkin kun on pimeimmillään
mieli tää, pohjolan kulkija nieli tän - pimeän
"tää kuuhullu nukkuu ikkunalaudallaan"
huurteinen henkäys kohti yötaivasta
sieltä miljoonat tähdet tuijottaa mua ku lasta
huurteinen henkäys kohti yötaivasta
sieltä miljoonat tähdet tuijottaa mua ku lasta
ne puhuttelee - pohjan poikaa
läpi avaruuden - valo silmiin virtaa
on niin pimeää - mut ollaan jo lähempänä voittoo
yö pimeimmillään kun on ennen aamunkoittoo
ken venaa lumimyräkkää
vuoren huipulta kysytään
kun pohjolas paiste ja kaunis sää
voi pohjas olla miehen pää
aiheuttaa kapakas kränää
ei voi pakkaspintaan tägätäkään
"tulis jo kesä" päläpälää
aina sitä voi himaan jäädä
pohjantähden pilke silmäkulmas
toivo elää lähimmässä kuppikunnas
umpihanges mut revontulet kaunistaa
iäti palavaa synkkyyttä tautista
pohjantähden pilke silmäkulmas
auringon lapsia valo vuosia hurmas
äiti maa tanssien pyörähtää
ja kaamos se pohjolaan pyllähtää
huurteinen henkäys kohti yötaivasta
sieltä miljoonat tähdet tuijottaa mua ku lasta
iäti palavaa synkkyyttä tautista
koleaa katalaa on tää hiljaisuus kaunista
huurteinen henkäys kohti yötaivasta
sieltä miljoonat tähdet tuijottaa mua ku lasta
iäti palaa vaan, saa mun silmät palamaan
tää kuuhullu nukkuu ikkunalaudallaan
pohjolan virttä, mä veisaan vaan.