IRC-Galleria

Jokainen verse on yksittäinen flow joka on iskenyt tässä viime yön ja tämän aamun aikana.. :) USKOMATONTA! Tässä on mun ja Saken upouuden musaproggiksen ekan biisin lyriikat, enkä tuunaa, raakiksena vaan!

Verse 1:

Informaatio välittyy kaikkialla //
ystävienkin lämpimät sanat
tuhansina kertoina //
eivät estä uudelleen kuuntelemasta //
joka kerrasta jotain uutta oppimasta //

keskity, keksi nyt se keino kuunnella //
kaikkea sanottua aidosti suudella //
niin kauan, kauan, luulin tietäväni //
kunnes havahduin - tiesin luulevani //

mistä vitussa tässä kaikessa (en sano missä)
on kyse? //
no helvetti kerrotaan sit vaan
omat aivoitukset muille jos pygee //
ja sen minkä tunnen toimivan,
otan talteen //
ihan itseäni ja myös sinua varten //

on täyttä skeidaa puhua totuudesta //
totuus on tottumus, unohduksesta //
johan pääsin itsekin saarnaamaan //
tarkoituksena ihmisille informaatiota jakaa //
ei disauttaa, meni miten meni maailmassa //
meitä on loputtomiin kokemuksia jakamassa //

Verse 2:

Totta vai ei, se silti kielen vei //
mielessään järkkymätön ei oo tää kallio,
hei! // sanon vaan että on sanottavaa //
kaikille otuksille päällä maan //
tuu jo tänne, entistä pidemmälle //
jaetaan tarinoita ja tehdään
se kovaan ääneen //
koska muuten voi olla niin
vaikeaa kuulla //
vaikka loppujen lopuks me kai puhutaan
samoilla suilla //

Verse 3:

Kukaan ei suolla täällä pelkkää paskaa //
vaan korkeintaan kertoo
hämäriä tarinoitaan //
ja jos ajattelee mitähän skeidaa
"toi, se tai ne" puhuu //
en ihmettele miten niin moni on
jatkuvassa kasvussa
riisumassa päältään tätä kupua //
en oo paras tästä puhumaan,
mutta - keneltä muka pitäisi kysyä lupaa //
alkaa sieluaansa sanoilla avaamaan //
ainakin voi kokea rikasta elämää ja
olla rakkaudessa //
tätä kanavoidessa mä
olen ihmisenä olemassa //

Verse 4:

Oppia ymmärtämään kaikkea
mikä on lähtöisin ihmisistä //
sitä mikä tekee niin sanotusti
"väärästä" inhimillistä //
ihmettelen ja katselen todellisuutta
tunnelini läpi //
kun kuolema koittaa, toivon että
kaiken tämän selkeämmin näkisin //

Verse 5:

Aivokemiallinen koktaili minussa, sisällä //
en uskoisi, mutta uskomatonta on -
että olen näinkin hyvässä vireessä //
huokailen ja vainoilen
mutta TÄMÄ TUNNE antaa minulle sen //
luomisretken, hetken ainutlaatuisen //

Verse 6:

Olen palannut itseeni veljeydellisestä
ihmisyydestä //
ja yrittänyt irtautua syyllisyydestä //
se alkaa onnistua, aplodeja ei vain tunnu kuuluvan //
korvani ovat selkeästi tukossa
ja MINÄ OLEN HULLU //

Verse 7 (Kiitollisuus):

Kiitos meille kaikille jotka olemme
vaikuttaneet kaikkeen //
joiden valintojen kautta asiat ovat
menneet niille raiteilleen //
kiitos kun voin hengittää kaikkeutta
keuhkojeni kautta eloon //
ja että kaikki muukin elävä
kuuluu tähän samaan kerhoon //

Kiitos (ennen kaikkea irc-gallerialle) kun voin istua tässä ja nyt kirjoittamassa näitä sanoja tässä olotilassa, tällä näppiksellä, näillä näppäimillä, kirjaimilla, minulle siunatuilla fysikaalisilla voimilla, psyykellä, aisteilla jne. jne. jne. kiitos sille Ikuisuuden alulle? (miettikäämme sitä) joka / mikä pisti _tämän kaiken_ käyntiin. Olen onnellinen. :)