IRC-Galleria

Tajusin tänään ensimmäisen kerran, kuinka pelottava, noitamainen, suorastaan kaaottisella tavalla ahdistukseen imaiseva on tuo taivas, pimeä syysilta, kun kasvihuoneen valot maalaavat taivaankanteen oranssin kalvon.

Sielun painolasti
pitää mua paikoillaan //
mut luomistyössä siivet selkään saan //
ottaa vastaan osan olemisen taikaa //
suun avaa – paljon saa aikaan //
niin päästän ilmoille
elämäni äänen //
jätän jälkeeni
perimäni jäljen //
pitäis muistaa
se oikeesti tärkee //
ettei tarvi pidätellä
liikaa henkee //
runotulitus taivaalle,
mitä sieluni halajaa //
mikä saa mut juurille
palaamaan //
kuolleet kalatkin
rupeaa kutemaan, kun //
luoval voimal elän
suurinta unelmaa //

Maailmaa katsomas
kameran silmin //
kauneuden palasia keloilla
filmin //
tai koristelemassa
katuja pitkin //
jättäen merkin -
ikkunat on rikki //
vapaa valinta
luoda vai tuhota //
balanssin ylläpito
voi luoda 'ja' tuhota //
toiset juomas ja uhoomas
mut uuden aikakauden
tulokas //
hoitaa hommansa
luovalla uholla //
kuin metsä uusiutuva
kulolla, tulesta //
tuhka synnyttää
elämän uudestaan //
samaa rallia
syntymästä kuolemaan //
loihdin ja murskaan elämän
taiteen nimeen //
oma nimi kaiverrettuna
katukiveen //

Luojan luomistyötä
jatkaessa //
fraktaalimyrskyjä
kanavoidessa //
suuren hengityksen
toimessa – mieli lepää //
luovan työn voimin
elämään herään //
...

jne. Tuleman pitää jotain hienoa uskoisin..

Minä en ole minä
Sinä et ole sinä
Tekään ette ole te
vaan 'Jotain' aivan muuta -
olemme me

Rakkaus, en pua sua sanoihin
silloin jäisit vaan kielemme pauloihin
ei käsitteisiin voi sellaista vangita
joka kaiken toisiinsa kietoo
--
Rakastaminen ei vaadi suuria sanoja
rakkaus on säkillinen pieniä tekoja
eikä tosirakkaus keinoja kaihda
katso ikää, aikaa tai paikkaa
--
Rakkaus, en pua sua sanoihin
silloin jäisit vaan kielemme pauloihin
ei käsitteisiin voi sellaista vangita
joka kaiken toisiinsa kietoo
--
Pyteetön tarkoitus
vapauttava vaikutus
enää en yritä omistaa ketään
liian kauan mua varjokuva hallitsi
pelko kahlitsi
nyt kahleet avautuu...

Itseään on turha lähteä pakoon,
se tulee mukana.
Hän luhistui
kun ei tajunnut
että itsensä kanssa on opittava elämään
kuin vaikean taudin. - Helena Anhava

02.06.08 07:55 <Temetheus> heräsin sairaalasta ja olin (kuulemma, ken tohon voi mitään varmaan sanoa?) hyvin lähellä kuolemaa. nyt tuntuu.. siltä että tuntuu joltain. ei paljon sanoja kuvailemaan oloja.
02.06.08 07:56 <Temetheus> harmi että olin ambulanssissa tajuton, se ois ollut siistiä kokea. sekin harmi että on käynyt rajalla tiedostamatta sitä :--D mut mennään tällä.

huhhuh.

"Laula kuin kukaan ei
kuulisi. Tanssi kuin
kukaan ei näkisi. Rakasta
kuin kukaan ei koskaan
olisi särkenyt sydäntäsi."

toisenlainen .. ?
ei väliä mitä tekee..
tai ajattelee..
sanoo..
päättää..
tai on tekemättä..
vaan miksi ?

Onko kohtalolla näppinsä pelissä,
olenko ainoastaan pelinappula vai
valitsenko itse tieni jokapäiväisessä
elämässä ?

Harras toiveeni:
rakastua polkuuni
oppia salaisten liikuttajien liikkeet -
selvittää, mihin tässä sitten
päädytäänkään!

Rakkauttahan tänne ollaan tultu opettelemaan.