IRC-Galleria

Geometriaa ja luovaa tilankäyttöä.

"I live on Earth at present, and I don't know what I am. I know that I am not a category. I am not a thing —
a noun. I seem to be a verb, an evolutionary process — an integral function of the universe."

Sanoi R. Buckminster Fuller.

Päämäärättässä.

"When no one is watching, we are invisible."

Jokainen verse on yksittäinen flow joka on iskenyt tässä viime yön ja tämän aamun aikana.. :) USKOMATONTA! Tässä on mun ja Saken upouuden musaproggiksen ekan biisin lyriikat, enkä tuunaa, raakiksena vaan!

Verse 1:

Informaatio välittyy kaikkialla //
ystävienkin lämpimät sanat
tuhansina kertoina //
eivät estä uudelleen kuuntelemasta //
joka kerrasta jotain uutta oppimasta //

keskity, keksi nyt se keino kuunnella //
kaikkea sanottua aidosti suudella //
niin kauan, kauan, luulin tietäväni //
kunnes havahduin - tiesin luulevani //

mistä vitussa tässä kaikessa (en sano missä)
on kyse? //
no helvetti kerrotaan sit vaan
omat aivoitukset muille jos pygee //
ja sen minkä tunnen toimivan,
otan talteen //
ihan itseäni ja myös sinua varten //

on täyttä skeidaa puhua totuudesta //
totuus on tottumus, unohduksesta //
johan pääsin itsekin saarnaamaan //
tarkoituksena ihmisille informaatiota jakaa //
ei disauttaa, meni miten meni maailmassa //
meitä on loputtomiin kokemuksia jakamassa //

Verse 2:

Totta vai ei, se silti kielen vei //
mielessään järkkymätön ei oo tää kallio,
hei! // sanon vaan että on sanottavaa //
kaikille otuksille päällä maan //
tuu jo tänne, entistä pidemmälle //
jaetaan tarinoita ja tehdään
se kovaan ääneen //
koska muuten voi olla niin
vaikeaa kuulla //
vaikka loppujen lopuks me kai puhutaan
samoilla suilla //

Verse 3:

Kukaan ei suolla täällä pelkkää paskaa //
vaan korkeintaan kertoo
hämäriä tarinoitaan //
ja jos ajattelee mitähän skeidaa
"toi, se tai ne" puhuu //
en ihmettele miten niin moni on
jatkuvassa kasvussa
riisumassa päältään tätä kupua //
en oo paras tästä puhumaan,
mutta - keneltä muka pitäisi kysyä lupaa //
alkaa sieluaansa sanoilla avaamaan //
ainakin voi kokea rikasta elämää ja
olla rakkaudessa //
tätä kanavoidessa mä
olen ihmisenä olemassa //

Verse 4:

Oppia ymmärtämään kaikkea
mikä on lähtöisin ihmisistä //
sitä mikä tekee niin sanotusti
"väärästä" inhimillistä //
ihmettelen ja katselen todellisuutta
tunnelini läpi //
kun kuolema koittaa, toivon että
kaiken tämän selkeämmin näkisin //

Verse 5:

Aivokemiallinen koktaili minussa, sisällä //
en uskoisi, mutta uskomatonta on -
että olen näinkin hyvässä vireessä //
huokailen ja vainoilen
mutta TÄMÄ TUNNE antaa minulle sen //
luomisretken, hetken ainutlaatuisen //

Verse 6:

Olen palannut itseeni veljeydellisestä
ihmisyydestä //
ja yrittänyt irtautua syyllisyydestä //
se alkaa onnistua, aplodeja ei vain tunnu kuuluvan //
korvani ovat selkeästi tukossa
ja MINÄ OLEN HULLU //

Verse 7 (Kiitollisuus):

Kiitos meille kaikille jotka olemme
vaikuttaneet kaikkeen //
joiden valintojen kautta asiat ovat
menneet niille raiteilleen //
kiitos kun voin hengittää kaikkeutta
keuhkojeni kautta eloon //
ja että kaikki muukin elävä
kuuluu tähän samaan kerhoon //

Kiitos (ennen kaikkea irc-gallerialle) kun voin istua tässä ja nyt kirjoittamassa näitä sanoja tässä olotilassa, tällä näppiksellä, näillä näppäimillä, kirjaimilla, minulle siunatuilla fysikaalisilla voimilla, psyykellä, aisteilla jne. jne. jne. kiitos sille Ikuisuuden alulle? (miettikäämme sitä) joka / mikä pisti _tämän kaiken_ käyntiin. Olen onnellinen. :)

Ihmismieli luonnoltaan arvaamaton
kaaoksen ja kauneuden keskellä
olen sanaton
outoja olentoja
jokainen yksi pisara merta
ainutlaatuisuudessaan
en niitä toisiinsa vertaa

yksi kaveri kaivoi maata,
aikoi kiinaan asti
toinen huusi asemalta - ota poika taksi
ja pilvilinnasta laskeutuu höyhen
pyhässä vihassa solmii kaulaansa köyden

on meitä monen moista onnenonkijaa
ihmisvirran kirjo se on niin kaunista
ken meille kertoo sen miten elää
saattaa olla se keltä saat puukosta selkään

vastuunotto valinnoistas vie haluaamas
mä olen kuningas mun omalla maalla
ja jos maa katoaa jalkojen alta
niin voi lentää taikamatolla akrabaan.

Kolme rata-apinaa
liikkui pummilla
smurffit tuli junaan eikä liputta ollut asiaa
ja yksi lensi pois

kaksi rata-apinaa
alkoi junaa bommaamaan
otsot tuli paikalle, niin lempeät ja karvaiset
ja antoivat kaasua naamalle

yksi rata-apina
ei päässyt edes mukaan putkaan
se jäi makaamaan junan lattialle
ja ambulanssi vei sen pois

Keksin tän jussina junassa, oli aika hauska junamatka :D !

Juhannuksena salee telttailee porukal, tulee varmasti hurjaa. Ensi viikolla Inariin vaeltelee ja tutkailemaan luontoja. Hurjia aikoja. On tapahtunut kaikenlaisia ja höykyttelyä. Mutta nyt tuntuu ihan helvetin hyvältä. Hikoilen saatanasti, soitan kitaraa ja kuuntelen Simon & Garfunkelia. :)

Tuntee, sen tuntee
ettei muka mitään tunne?
hämmentynyt on
kun tyhjyyttä kodikseen luulee
häilyvä ja erehtyväinen
kunhan menen sisemmälle
näen sen, enkä huku
itseäni syvemmälle
niin kirjavaa ettei aina tohdi kirjoittaa
kuin ottaisi mielestään mittaa
mutta en tohdi pukea päälleni
sankarin viittaa
vaan juoksen laiturilla kunnes hyppään virtaan
en anna näiden kaaoksen hetkien valua ohitseni -
koskettamatta.

11 päivää enää. :o

Galleria-päivis on vähän unohtunut, mutta toisaalta on ollut paljon kaikkea muuta.

Vois uusimpaa lyriikkaa laittaa tänne:

Pitää ottaa tuntumaa
niin että tuntuu jalkojen alla maa //
kun haaveet haalistuu
en jää mun pilvilinnaan //
mä otan tuntumaa
eihän asioista muuten selvää saa //
enkä jää laivaa seuraavaa
odottamaan //
pitää ottaa tuntumaa
niin että tuntuu jalkojen alla maa //
kun haaveet haalistuu
en jää elättelemään toivoa //
tai unelmaa, ei oo mitään
omaa elämää suurempaa //
ja tänäänkin luodaan vaan
elävää tunnelmaa //

Korso Reggayz. Hienoa on ollut viime aikoina olla soittelemassa. Yhteissoiton kehitystä, inspiraatiota ja bändiporukan vakituistumista. :)