Mökillä riimittelin toissa viikonloppuna näitä.
Kaupungin sydän -schaiberia:
Versee:
Kaupungin sydän sykkii ku
virkavalta sisään rynnii //
näitä tyky-tytytyksii ei pysty estää //
onnen varjolla lakia mielellään kiertää //
tekee pientä pahaa jotta paskan sietäis //
on kädessäni soihtu, liekki kytee jo tulta //
ihmismielellä ei tarvitse muureja murtaa //
ku lakipykälien pilarit
ei kannattele kansakuntaa //
vallankumous on ehkä näkymätön -
muttei unta //
Väliosa:
Verkostoituminen //
spontaanisti toteutuva anarkia //
jakaminen //
laki on vain ohjekirja //
Jatkuu:
Ei ole kriminaali vaan vapauden vaalija //
joka tanssii yhteisen elon sykkeen tahdissa //
Kertsi:
Kaupungin sydämessä ihmisii, elämii //
vapauden taakkoja veitsenterävii //
rikasta kulttuurii, meidän vastuul et se toimii //
haluu ilosii äänii kantautuvan korviin //
kaupungin sydämessä ihmisii, eläimii //
panoksella yhteisön hyvinvointiin on välii //
rikastan kulttuurii et se paremmin toimis //
enkä huku tän sydämen synkimpiin kammiohin //
Lopetus:
Tää syke, koostuu pienistä palasista //
vanhuksista sekä lapsosista //
ja katusoittajan sävel soi aikaisin aamulla //
vei myrtsin ilmeen pois väsyneeltä haamulta //
on kaupungissa huisketta ja vilinää //
täti kauppakassin kanssa tahi piripää //
kaikki tuovat oman osansa sykkeeseen //
vaikka joutuisivat siitä syytteeseen //
voi olla ylpee //
...
Kysymysten äärellä:
Mikä elämässä loppupeleis ratkaisee //
mikä siteemme nykyhetkeen katkaisee //
etsinkö tuntematonta tekijää //
vai määritänkö itse määränpääni //
olenko ympäristön summa, geenituotos vai
itseni herra //
vai herra yläkerranko mut pistää
oppimaani kertaamaan //
kun yrittää ymmärtää, karkaa ajatus raiteiltaan //
ja sielun painolasti vaan - pitää mua paikoillaan //