IRC-Galleria

Pyhimys & Timo Pieni Huijaus - Arvoitus koko ihminen. "Niin paljon, niin paljon elämässä on mikä elämättä jäänee."

Ihan tajuton video. 60-luvun ykkösrokkarit vanhoina starboina vetämäs.

Mökillä riimittelin toissa viikonloppuna näitä.

Kaupungin sydän -schaiberia:

Versee:

Kaupungin sydän sykkii ku
virkavalta sisään rynnii //
näitä tyky-tytytyksii ei pysty estää //
onnen varjolla lakia mielellään kiertää //
tekee pientä pahaa jotta paskan sietäis //
on kädessäni soihtu, liekki kytee jo tulta //
ihmismielellä ei tarvitse muureja murtaa //
ku lakipykälien pilarit
ei kannattele kansakuntaa //
vallankumous on ehkä näkymätön -
muttei unta //

Väliosa:

Verkostoituminen //
spontaanisti toteutuva anarkia //
jakaminen //
laki on vain ohjekirja //

Jatkuu:

Ei ole kriminaali vaan vapauden vaalija //
joka tanssii yhteisen elon sykkeen tahdissa //

Kertsi:

Kaupungin sydämessä ihmisii, elämii //
vapauden taakkoja veitsenterävii //
rikasta kulttuurii, meidän vastuul et se toimii //
haluu ilosii äänii kantautuvan korviin //
kaupungin sydämessä ihmisii, eläimii //
panoksella yhteisön hyvinvointiin on välii //
rikastan kulttuurii et se paremmin toimis //
enkä huku tän sydämen synkimpiin kammiohin //

Lopetus:

Tää syke, koostuu pienistä palasista //
vanhuksista sekä lapsosista //
ja katusoittajan sävel soi aikaisin aamulla //
vei myrtsin ilmeen pois väsyneeltä haamulta //
on kaupungissa huisketta ja vilinää //
täti kauppakassin kanssa tahi piripää //
kaikki tuovat oman osansa sykkeeseen //
vaikka joutuisivat siitä syytteeseen //
voi olla ylpee //

...

Kysymysten äärellä:

Mikä elämässä loppupeleis ratkaisee //
mikä siteemme nykyhetkeen katkaisee //
etsinkö tuntematonta tekijää //
vai määritänkö itse määränpääni //
olenko ympäristön summa, geenituotos vai
itseni herra //
vai herra yläkerranko mut pistää
oppimaani kertaamaan //
kun yrittää ymmärtää, karkaa ajatus raiteiltaan //
ja sielun painolasti vaan - pitää mua paikoillaan //

Sébastien Schuller. Suurta rakkautta. Tää on ihan tajutonta. Eargasmed.

Jee. Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä, ja voit vielä löytää vaikkapa ystävän. Mökkireissu kavereiden kanssa lähestyy. Uzvalla on huomenna keikka Espan puistossa. Ilosaarirock. Inari? Lawatanssit jne. Aurinko paistaa. Kesä on jees. Tajusin just et sitä on kerennyt tehdä jo tänä kesänä vaikka mitä, mut kuitenkin taas on turhaan missannut omalla oleskelullaan paljon. Tai tuskin mitään tapahtuu 'turhaan', omista valinnoistahan se on aina kiinni. Ei auta itku markkinoilla, mut pärähdin kuitenkin siihen, et pitää alkaa toimia enemmän. Lähden kohta Tikkurilaan Nuorten työpajalle keskustelemaan siitä, josko pääsisin sinne ensi syksynä töihin. Oppimaan ja työskentelemään. Kyseessä on Viestintä- ja vuorovaikutuspaja, tehdään paljon juttuja tietokoneella, nettiä käytetään, ohjelmistoja, ja sit on valo- ja videokuvausta. Ja saa vielä rahaakin siitä. Toivottavasti pääsen sinne. Oon onneks ihan hyvässä vedossa tällä hetkellä.

Antaa kesän tulla, mut en anna sen mennä ohitse vaan otan sen avoimin mielin vastaan.

On niin vitun kyllästynyt viihde-elektroniikkaan just nyt, vittu kun soitin sanoo ittensä irti ihan tosta vaan vaikka on ennen mainiosti toiminutkin.

Geometriaa ja luovaa tilankäyttöä.

"I live on Earth at present, and I don't know what I am. I know that I am not a category. I am not a thing —
a noun. I seem to be a verb, an evolutionary process — an integral function of the universe."

Sanoi R. Buckminster Fuller.

Päämäärättässä.

"When no one is watching, we are invisible."

Jokainen verse on yksittäinen flow joka on iskenyt tässä viime yön ja tämän aamun aikana.. :) USKOMATONTA! Tässä on mun ja Saken upouuden musaproggiksen ekan biisin lyriikat, enkä tuunaa, raakiksena vaan!

Verse 1:

Informaatio välittyy kaikkialla //
ystävienkin lämpimät sanat
tuhansina kertoina //
eivät estä uudelleen kuuntelemasta //
joka kerrasta jotain uutta oppimasta //

keskity, keksi nyt se keino kuunnella //
kaikkea sanottua aidosti suudella //
niin kauan, kauan, luulin tietäväni //
kunnes havahduin - tiesin luulevani //

mistä vitussa tässä kaikessa (en sano missä)
on kyse? //
no helvetti kerrotaan sit vaan
omat aivoitukset muille jos pygee //
ja sen minkä tunnen toimivan,
otan talteen //
ihan itseäni ja myös sinua varten //

on täyttä skeidaa puhua totuudesta //
totuus on tottumus, unohduksesta //
johan pääsin itsekin saarnaamaan //
tarkoituksena ihmisille informaatiota jakaa //
ei disauttaa, meni miten meni maailmassa //
meitä on loputtomiin kokemuksia jakamassa //

Verse 2:

Totta vai ei, se silti kielen vei //
mielessään järkkymätön ei oo tää kallio,
hei! // sanon vaan että on sanottavaa //
kaikille otuksille päällä maan //
tuu jo tänne, entistä pidemmälle //
jaetaan tarinoita ja tehdään
se kovaan ääneen //
koska muuten voi olla niin
vaikeaa kuulla //
vaikka loppujen lopuks me kai puhutaan
samoilla suilla //

Verse 3:

Kukaan ei suolla täällä pelkkää paskaa //
vaan korkeintaan kertoo
hämäriä tarinoitaan //
ja jos ajattelee mitähän skeidaa
"toi, se tai ne" puhuu //
en ihmettele miten niin moni on
jatkuvassa kasvussa
riisumassa päältään tätä kupua //
en oo paras tästä puhumaan,
mutta - keneltä muka pitäisi kysyä lupaa //
alkaa sieluaansa sanoilla avaamaan //
ainakin voi kokea rikasta elämää ja
olla rakkaudessa //
tätä kanavoidessa mä
olen ihmisenä olemassa //

Verse 4:

Oppia ymmärtämään kaikkea
mikä on lähtöisin ihmisistä //
sitä mikä tekee niin sanotusti
"väärästä" inhimillistä //
ihmettelen ja katselen todellisuutta
tunnelini läpi //
kun kuolema koittaa, toivon että
kaiken tämän selkeämmin näkisin //

Verse 5:

Aivokemiallinen koktaili minussa, sisällä //
en uskoisi, mutta uskomatonta on -
että olen näinkin hyvässä vireessä //
huokailen ja vainoilen
mutta TÄMÄ TUNNE antaa minulle sen //
luomisretken, hetken ainutlaatuisen //

Verse 6:

Olen palannut itseeni veljeydellisestä
ihmisyydestä //
ja yrittänyt irtautua syyllisyydestä //
se alkaa onnistua, aplodeja ei vain tunnu kuuluvan //
korvani ovat selkeästi tukossa
ja MINÄ OLEN HULLU //

Verse 7 (Kiitollisuus):

Kiitos meille kaikille jotka olemme
vaikuttaneet kaikkeen //
joiden valintojen kautta asiat ovat
menneet niille raiteilleen //
kiitos kun voin hengittää kaikkeutta
keuhkojeni kautta eloon //
ja että kaikki muukin elävä
kuuluu tähän samaan kerhoon //

Kiitos (ennen kaikkea irc-gallerialle) kun voin istua tässä ja nyt kirjoittamassa näitä sanoja tässä olotilassa, tällä näppiksellä, näillä näppäimillä, kirjaimilla, minulle siunatuilla fysikaalisilla voimilla, psyykellä, aisteilla jne. jne. jne. kiitos sille Ikuisuuden alulle? (miettikäämme sitä) joka / mikä pisti _tämän kaiken_ käyntiin. Olen onnellinen. :)