IRC-Galleria

Kilpailu on ratkennut -
voitte riisua naamionne
ja laskea aseenne
ja, ja, ja, ja, ja...
ennen kaikkea paskoa naapurinne pihalle!

Voiko ihanammin matka enää alkaa
onko auvoisampaa reissua kuin tää
matkamiestä elämän siivet kantaa
vaikka kurkottelis kuuta ja tähtiä

ne kimmeltää, ja visionäärin silmistä
heijastuu paremman kaipuu
mut unelmat, ne haihtuvat
ja todellisuuden kartat vaihtuvat

voiko ihanammin matka enää jatkua
onko auvoisampaa reissua kuin tää
monet kerrat luulin olevani perillä
vaan rajaton ja ikuinen on elämä

se on tässä näin
jalkojeni alla
kuljen eteenpäin
vaan silti samalla maalla

ja minne tahansa ikinä menenkin
siellä elämä hengittää kuitenkin

voiko ihanampaa matkaa enää olla
olla olemassa, seurata virtaa loputonta
ja kun seisahdun ja nöyrryn eessä
suuren ja kauniin
niin soi säveleni kosmisiin lauluihin.

Kuin Feeniks-lintu tuhkasta nousee taas
minä kosketan aamuyön oivaltavaa
auringonnousu ei ole koskaan samanlainen
mutta sama kirkkaus sumean katsannon valaisee

välikuolema välillä huolenani
niin monia etappeja elämäni polulla
mutta edelleen kuljen samoissa kengissä
vaikka jälkeen tyrskyjen eri sävyyn hengitän.

Oli kyllä tajuton mökkireissu. Antaumuksellisia hetkiä, luonnonrauhaa ja rankkoja olotilojakin. Painolastia katosi harteilta taas. Sébastien Schulleria semisti siteeraten, "tears came home". Tästä tämä lähtee. Tiedän mihin pystyn.

Kävin tänään elämäni ensimmäistä kertaa työkkärissä. Mutta en kyllä salee viimeistä kertaa. Jee huomenna lähtö Joutsaan Saken mökille!

Lasken hartioiltani taakkaa. Lopetan turhan egoilun. Ymmärrän olevani yksinkertaisesti vain MINÄ, en mitään sen enempiä. Tietoinen olento tällä kauniilla pallolla.

"Onni paljon kätkee alleen, mut pääasia et jättää murheet kakkossijalle."

Pyhimys & Timo Pieni Huijaus - Arvoitus koko ihminen. "Niin paljon, niin paljon elämässä on mikä elämättä jäänee."

Ihan tajuton video. 60-luvun ykkösrokkarit vanhoina starboina vetämäs.

Mökillä riimittelin toissa viikonloppuna näitä.

Kaupungin sydän -schaiberia:

Versee:

Kaupungin sydän sykkii ku
virkavalta sisään rynnii //
näitä tyky-tytytyksii ei pysty estää //
onnen varjolla lakia mielellään kiertää //
tekee pientä pahaa jotta paskan sietäis //
on kädessäni soihtu, liekki kytee jo tulta //
ihmismielellä ei tarvitse muureja murtaa //
ku lakipykälien pilarit
ei kannattele kansakuntaa //
vallankumous on ehkä näkymätön -
muttei unta //

Väliosa:

Verkostoituminen //
spontaanisti toteutuva anarkia //
jakaminen //
laki on vain ohjekirja //

Jatkuu:

Ei ole kriminaali vaan vapauden vaalija //
joka tanssii yhteisen elon sykkeen tahdissa //

Kertsi:

Kaupungin sydämessä ihmisii, elämii //
vapauden taakkoja veitsenterävii //
rikasta kulttuurii, meidän vastuul et se toimii //
haluu ilosii äänii kantautuvan korviin //
kaupungin sydämessä ihmisii, eläimii //
panoksella yhteisön hyvinvointiin on välii //
rikastan kulttuurii et se paremmin toimis //
enkä huku tän sydämen synkimpiin kammiohin //

Lopetus:

Tää syke, koostuu pienistä palasista //
vanhuksista sekä lapsosista //
ja katusoittajan sävel soi aikaisin aamulla //
vei myrtsin ilmeen pois väsyneeltä haamulta //
on kaupungissa huisketta ja vilinää //
täti kauppakassin kanssa tahi piripää //
kaikki tuovat oman osansa sykkeeseen //
vaikka joutuisivat siitä syytteeseen //
voi olla ylpee //

...

Kysymysten äärellä:

Mikä elämässä loppupeleis ratkaisee //
mikä siteemme nykyhetkeen katkaisee //
etsinkö tuntematonta tekijää //
vai määritänkö itse määränpääni //
olenko ympäristön summa, geenituotos vai
itseni herra //
vai herra yläkerranko mut pistää
oppimaani kertaamaan //
kun yrittää ymmärtää, karkaa ajatus raiteiltaan //
ja sielun painolasti vaan - pitää mua paikoillaan //