IRC-Galleria

Ristiriidassa
näpit liimassa
tekis mieli kiivetä muurin yli kiinassa

ristiridassa
niin usein kiimassa
haluan pois tästä halujen piinasta

ristiriidassa ku jeesus ristillä
tais sekin vaan olla riidasta ristillä

ristiriitaa ihan vitun liikaa
koko maailman huolet mieltä piinaa

mut - emmä notku baaritiskillä
tai pakene periaatteessa viskillä
mutta välillä alan tinkiä
siitä sopasta väännän runollista filmiä

niin ne sanoo - se kuuluu elämään
ristiriita sielussani veitsenterävä
elän sen kanssa mut hyväksyntä uupuu
kun tuntuu että jotain olennaista sisältäni puuttuu

mut mä etin sitä, tarvin vaan lisää
voimaa, äiti maa hoivaa
kuhan jaksaa jatkaa

tästä nykyisestä hetkestä
täs on vaan kyse mun elämästä
prosessi päällä, koneisto reistailee
mut itsehän mä tulkintani itsestäni mukailen

se on se tunne, mä vaan tunnen
en tiedä miten on mikäkin, kuhan tunnen
tuhannen ja yhden yön tarinoita
mun tunteista jorinoita joita en tukahduta

hukassa on tunteeni
toisinaan tunne hukassa
mut tunne on sekin ettei muka mitään tunne
minä olen ristiriita - se on ihmisyyden luonne.

"Kyyneleet vuotavat ja tuottavat tuskasta meren
äärettömän ikuisen, on sieltä nouseva kansa rakkauden."

En tukahduta tunteitani
mä vaan itken ja nöyrryn
edessä kaiken tämän kauniin
mä vaan kiitän ja nöyrryn
en kuseta enää, söin ruokaa lattialta
vedin douppia ja siitä oli vaikee puhua
mut vitut siitä, mä oon nyt rehellinen
mä vaan itken, kiitän ja nöyrryn.

Oivalsin just et lapset on niin läsnä hetkessä ja elävät niin psykedeliassa, etteivät edes itse ymmärrä sitä, ehkä?

Be my lucky baby.

Bridge:

Set and settings, soul on fire (Am)
hard to explain these times (C)
but understood - I'm on the roof (Em)
seeing myself like relapsing fool (D)

Chorus:

Leaves are falling (Am)
oh my darling (Bm)
tears are calling (G)
to me, honestly (Am)

I don't know what to do (Am)
but for sure I want you (Bm)
taste a cup of your lifetime tea (G)
oh please - be my lucky baby (Am)

Jatkuu. Sanoja vaan lisää, itse biisihän on jo valmis.

Kyyneliä ja luopumista.. ei lopullista, mut tää viiltää ku partaterä joka aamu ylähuulen ja nenän välissä olevaa aluetta.

Ikuinen lapsi.

*Lasten naurua ja kulkuneuvojen ääniä*

Intro:

Visionäärin katse kauas kantaa
mut matkamiehen laukku silti painaa
nyt lepohetken suon taivalten jälkeen
kun huomasin kartassa etapin tärkeen

se on tässä ja nyt, ollut aina ennestään
mut aika pysähtyi ja vei mennessään
pienen miehen levottoman joka rakastui
tiehen ja viereen motarin istui, oi

Verse 1:

Yöllä sillalla lahden motaria tsiigaan
tällaista kauneutta ei oo koskaan liikaa
mut kukaan ei vastaa puhelimeen - se on harmi
tän jakamisen ilon meikä poika tarvis

fillarilla fiilareissa hämärässä poljin
kotiseudun mannuille joille hattua nostin
näitä iltoja oli aikoinaan tuhannen ja yhden yön verran
päässäni usvaa kun mietin milloin viime kerta

oli, se sitä kapina-aikaa oli
kun ei tuntunut turvalliselta oma koti
tien päällä on aina tuntenut elävänsä
tyytyväisellä mielellä lyhyttä elämäänsä

visionäärin silmät siellä missä horisontti siintää
seuraava päämäärä tähtitaivaalla kiiltää
tästä on hyvä jatkaa kun kaikki tiet vie roomaan
asti, en pelon kelois koomaa vaikka olen vielä lapsi

Kertsi:

Ikuinen lapsi löytää leikkikentät
sil on jalassa aina upouudet kengät
se sokkona kävelee kohti ulottuvuutta
jossa kaikki on uutta ja tuntuu tutulta

ikuisen lapsen löytää leikkikentält
sil on jalassa aina upouudet kengät
silmillä visionäärin taikalasit, ei oo tavis
mut silti se toisinaan miettii kuka sen kotiin hakis

Väliosa:

Kiitoradalla, juna näkyvissä
matkustajat aina aika hyvissä
ajatonta unelmaa luulen eläväni
siitä kertoo katkennut ranne, se oli kellokäsi

Verse 2:

Moottoritie on kuuma, niin se pelle sanoi
sitä pimeässä kulkiessa harvemmin varoin
katulampun alla hehkuu - ei valotta tiellä
mut joskus kummitukset tulee eteen - en kiellä

mörköjä on, muuallaki ku muumeissa
ne näkee niitä, ne jäbät huumeissa
mut tien huudeilla ei oo pelolla sijaa
ikuisuudessa on aika vitusti tilaa

ääretön, äänetön, säännötön polku
en käytä suojatietä vaikka tulis kolhu
ja kierrä työmaata vaikka näkyis stevari
seikkailijaluonnetta ei kiinnosta nevarit

huolet painaa harteilla mut mul on reppu
salaisuuksil ja matkan aarteil tukotettu
kerran näin tien ylittävän ketun, se inspas
jos haluttas voitas kiertää maailman ympäri kimpas

Kertsi:

Ikuinen lapsi löytää leikkikentät
sil on jalassa aina upouudet kengät
se sokkona kävelee kohti ulottuvuutta
jossa kaikki on uutta ja tuntuu tutulta

ikuisen lapsen löytää leikkikentält
sil on jalassa aina upouudet kengät
silmillä visionäärin taikalasit, ei oo tavis
mut silti se toisinaan miettii kuka sen kotiin hakis

Verse 3:

Ikuinen lapsi oon, ei maailma mahdu lompakkoon
en kuuluu kansaan vittu viekää mut hoitoon

ikuinen lapsi oon, ei maailma mahdu lompakkoon
joillekin kelpaamaton mut kela loput hoitakoon

ikuinen lapsi oon, ei maailma mahdu lompakkoon
haikeena huokaan kun smurffit tulittaa sakkoo

vittu enhän mä edes omista lompakkoo

ikuinen lapsi oon, ei maailma mahdu lompakkoon
huoletonna huolet on mut patsasleikki loppukoon

ikuinen lapsi oon, ei maailma mahdu lompakkoon
niin kuolematon pentu tarttuu kolpakkoon

ikuinen lapsi oon, ei maailma mahdu lompakkoon
kiipesin pajunvartta pitkin - sattumaa vai kohtaloo

tää lapsi ei kasva aikuiseksi
koska se leikkiä laskee ikuisesti.

"We are always acting on what has just finished happening.
It happened at least 1/30th of a second ago.
We think we're in the present, but we aren't.
The present we know is only a movie of the past."

Tätä taiteilijan arkee eli taiteenteko on vaikeet
rappio saa haikeeks luovuus olis tarpeen
pensseli kädes, taululla mustaa ja valkoista
sisäinen lapsi taitaa olla - lomamatkoilla

tätä taiteilijan arkee eli taiteenteko on vaikeet
ei oo tilaa sille synnyttämisen painees
taidetta taiteesta syntyy ku on vaikeeta
sen tekeminen - tuotoksistaan haikeena

sekin on taidetta.

Verse:

Kaupungin valot loistaa kuin auringon valo
kulkea hämärässä emmä taho
tahon nähä kirkkaat kasvot ihmisten
pimeäs ei näy valo lämpimän ihmeisen

läpi avaruuden valo pallollemme virtaa
elävöittää koskettaen kehojemme pintaa
äiti maa pyörien tanssii ja
toisaalla on yö
ennen aamunkoittoo pimeässä elävien
sydän lyö

pohjolassa kaamoksessa valon säteitä harvakseltaan
pohjantähden pilke silmäkulmas kummastellaan
on pimeää, mut ei varjoja lainkaan
senkin se valo saa taiallaan aikaan

tähti palaa mut ei sen ydinpommit katalii
lämmön aallon laskee kuin peitteen päälle lapsen
siis lamppu päälle tai kynttilä tunnelmallinen
homo erectus näytti tulen teon, valon mallin sen

Kertsi:

Mä näen ympärilläni paljon valoa
sen peilikuvana myös paljon varjoja
onni paljon kätkee alleen, ihminenkin valon jatke
yksi elämän salaisuuksista kätkeytyy valon alle

tää on kunnianosoitus kaikelle valon aikaansaamalle
esimerkiks sun aurinkoiselle naamalle
yö koittaa ja tähdet kaukana lymyilee
mut silti se kuu-ukko vaan hymyilee

valoa heijastaen.