IRC-Galleria

The sea does not sing anymore

Siren's have gone to sleep / Silence is their reply to my questions

Wishing the last fall / Searching the point of stream to return to

Lost in the eyes of the goddess' / The devil hinted chances

No Valkyries nor angels / I shall hear their scream / The last wave of sound for me it'll be

Devils and demons to cry / The key given without a trade / Even so there's a blade

World ran without / May it run without

Chances to survive linger still / But the odds are below finite

My search is over, poison found / Thoughts of Valkyrie's appearance given up /
__________________________

~ Admiration of the hated, twisting image of self. Life's teachings, zeroed by life itself. Idols, harbingers of chaos. Rebels through war, martyrs to prove their vision. Nullified by own beliefs, lock it all up in time's chest to vanish. Loveless existence. This silent sacrifice, to the goddesses I offer. ~

Here it comes
Once again
'Irrational'
I give in
Paranoia
Expands within
Little voices start to begin:

Everyone's out to take your joy away
Constantly scheming to keep us at bay
Everyone's plotting and they are just taking
You must make it stop
Make them pay

Sometimes I just take things
Way Too Far
Irrational feeling
I just try too hard 'cause
What goes up, must come down
The problem is I have no bounds 'cause
Sometimes I just take things Way Too Far

Reality is surreal
Wretchedness is all I feel
Now its really just a way
God, I hear the voices say:

Everyone's out to take your joy away
Constantly scheming to keep us at bay
Everyone's plotting and they are just taking
You must make it stop
Make them pay

Sometimes I just take things
Way Too Far
Irrational feeling
I just try too hard 'cause
What goes up, must come down
The problem is I have no bounds 'cause
Sometimes I just take things Way Too Far

Wooohoooo! Wooooohooooo! Wooohoooo! Wooooohooooo!

Sometimes I just take things
Way Too Far
Irrational feeling
I just try too hard 'cause
What goes up, must come down
The problem is I have no bounds 'cause
Sometimes I just take things Way Too Far

___________________________________

~ I'm sinewy and thin. Over 60% of me consists of heavy armor. Armored to the very core, for it has taken its place as my skin. In my case. Steel will bleed. ~

Rats
Birds
Cats
Snakes
Roaches

All alike

Spots and hair
Scales and feathers

Perfection through genetic neglect
Nature's mirror image of mankind
Hundred thousand years of inbreeding

All alike

Mankind's revolting term
Similarities through paths and skins
Nature's perfection from illusive deception

Environment and parents
Programming one's personality
For years to come

Will the human's moles be the ID
Slight color vibration
Habits and likes

DNA the neverending unbreakable chain of history
In the end its the prohibited nightmare of clones
We are looking at worms and snails

Nature's racial breeding
Honing to attain perfection
We will all be truly alike

All alike

___________________________________

~ I wonder will some of these dreams come true... For if they do, I'm going to face my worst nightmare. To be reborn. World ran while I wasn't, I didn't feel, see, hear. I wish to return to this. Why did I wake up 16 years ago... ~

When all I think about, is death
I find myself under a shower
Wishing it was boiling hot
Wishing it was lava
Wishing it was acid
The burning feeling that kept me alive and going
For so long, up to this day
Trying to reignite it
But it seems the coal is almost burnt out
Small bursts of blue flame left
Maybe it is an instinctual reminder
Of the very first breath taken
Maybe I protect myself with it
Reminding myself of the exhaustion of being born
Even if brain doesn't have the memory
Every piece of your body, will remember it
Hard reset, to every morning
So I lay down again, under the burning shower
Against all of my will
I'm still alive
_______________________

~ The dragon on my chest. Entangled around double edged twin sword. It shows how wicked I am. Before I allow myself to be truly used. For I torture myself as I test. The twin blade, has to be earned... ~

Tarttuspa käteen joku A4 tai vastaava... Piirtäisin pitkästä aikaa...

Nii ja kynäki olis tosin aika kätevä...

Kaksikin kynää...

Jokin savuttaa så saattan ni ei voinu ottaa torkkuja. Ja koska ns. ilmastointia ei voi sulkea ni silmii kirvelee så saattan.
Haaaaaaaax... Onneks en tosin laittanu verhoja viel paikoillee tai nyt ne vasta savulle haisiski. x,D


P.S I sleep with blades
P.S P.S Voikoha nälän tappaa joteki. Ei siinä käyn kyl mielenkiintosesti 8-10 pm jälkee nukkuu, mut herään nälkäisenä 5-6 am aikaa...
_________________________________

~ I'd reply, I'd talk. But to me just peeking doesn't sound "interested".~

Ihanan~
Tappo sunnuntai. Ruisleipää ja avokadooja, Maannu patterin vieressä lattialla vaa siks, että se hohkaa mukavasti lämpöä. <3
Bleärgh...

Sit kun ei enää oo mitää isompaa. On vaan pientä sirpaletta siellä täällä. Kuvittele vaikka olevasi 60 ja ullakollasi on laatikollinen valokuvia. Kattelet niitä ja kylläpä oli elämä. Ja taas huominen tuntuu hyvältä.
No omalla kohalla ne on lasisia sirpaleita. Helvetin teräviä vieläpä osa. Mielessä.

Kiinnostus kaikkeen vaan... Loppuu. Sellanen hiipuva pulssi. Enään ei oo tullu ku vaan asioita jotka pitää mielenkiintoo, päivistä-kuukauteen. Asioita jotka haluaa vain saada tehdyksi ennen primääriä, sen ohella.

Sitten sitä on loppujen lopuksi vain lukossa.

Pistää miettimään kohtaloa, kun jos ei oikeesti ole juuri sillä hetkellä asiaa/asioita joka/jotka pitäisi/vät hengissä. Jotain ihan helvetin pientä ilmaantuu, että ehkä nyt vielä huominen. Kuten vaikka unista todellisuudessa tapahtuvat de'ja vut. Tapahtuman jotain erityistäkö? Onko tämä elämä jo kerran eletty? Vai liekö aivojen piilevät voimat tulevaisuuden laskemisessa pilkun tarkkuudella.

Viimeaikoina vaan alkanu hävettämään olla ihminen. Ihmisyys. Tosin jos olisin vyötiäinen, lisko tai susi. En tiedä hävettäisikö, ei siis ihmisyys vaan liskosuus, vyötiäisyys, susisuus. Osaavatko ne ajatella näinkin monimutkaisesti. Veikkaan, että helpompaa kyllä olisi. Ei niillä ainakaan näin hankalaa järjestelmää ole.

Miksi näen..? kuulen..? tunnen..?
Mitä on olla toinen ihminen..?
Miksi todistamassa juuri tätä aikakautta..?

Missä se oma sietoraja sitten loppujen lopuksi menee, kun kaikki on vain pilkkimistä. Miten päässä haiden kaltaisesta uteliaisuudesta. Sulkea ydintoimintoja. Aina sitä sanoo metsälle kun ei jaksa. Mutta huomenna toteat jaksoit kuitenkin. Mitä on jaksaminen, kauanko sitä ylipäätään voi jaksaa. Moni sortunut vähemmästäkin, miksei sitten itse vaikka sitä haluaisikn. Moni sanoo, että se on vain päätös. Koko elämä on toistaiseksi ollut päätöksiä ja teräsovien paiskautumista naamalle. Sadistista kidutusta josta ei vain pääse pois. Vai onko sittenkin olemassa, valoa? Mikään hohde ei tosin ole kestänyt yli sormien lukumäärän.

________________________________________

~ How do I know for sure that any of this is real, when everything feels so surreal..?
"Oh snap, son! I hear a train comii~ing!
10, 9..! *kshhh* I got bored..." ~

Kylläpä tekee mieli vaa koko aja nukkuu. Elävältä haudattu.
Mitäpä väliä sillä on.
Ulkonakaa oo mitää muuta kuin kylmä.
Jos oisin karhu ni sais vaa nuq kooooko talven. *drool*
Mikäli on sielunvaellusta ja uudelleen syntymistä ni joku komodo, alligaattori tai karhu ois aika jees.

Enneunet vaivaa... Helvetisti de'ja vu hetkiä ollu. Jotain on tapahtuman, mutta mitä. Tuleeko kaapu setä käymää ^_^? Tuskin... Nyaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaawn ku väsyttää... ><

_________________________________

~ So I play the story over and over again. Because every time. The ending makes me cry. Every part of the story, ignites a feeling.~

Uuuu, kun alkaa olla paljon luomia. Milläköhän perusteella niitä tulee vielä lisää. Ja huvittavinta on se, että nää muodostelee lähes symmetrisiä kuvioita sinne ja tänne.