Että väsyttää. Ja laiskottaa. Ja on ihan aikaansaamatonvätysällötysolo. Koirat jäävät tänään vaille kunnon lenkkiä, perhana. Pakko lukea et:tä vielä vähän (kyllämieosaanosaanpakostiosaanjotain!), mutta argh.
Tai itse asiassa taidan ehkä käydä juoksemassa, jos vaikka Mallakin tottuisi paremmin juostessa olemaan mukana. Se ei vaan ole yhtään kivaa, kun on tuollaiset nätit sporttiset koirat ja itse on sellainen punanaamainen huohottava löllykkä joka RAAHAUTUU hihnojen perässä. Ah, olisinpa sporttinen kaunotar. Tai edes sporttinen. Tai noh, kaunotarkin kelpaisi.
Olin tänään ihmemiespyjamasankarikiljukurkkuaboriginaali, by the way. Nuo perkeleen kakarat (Malla ja pötkömakkara-Oliivi) karkasivat pihalle, kumpikin suunnisti autotielle, minä juoksin *kröhöm* vähissä vaatteissa (noh, oli miulla pyjama kuitenkin) paljain jaloin koirien perässä Tuulikinkatua pitkin, huutaen kurkkusuorana "Oliiiiiiiiiiviaaa!!". Malla juoksi pomppien miun vieressä iloisena uudesta ja hauskasta leikistä. Ala-asteelaiset kadun toiselta puolelta katsoivat ihan järkyttyneenä. Kohta minua vaaditaan maksamaan sadan lapsen elinikäiset terapiat.
Tämä päivä ei ota onnistuakseen.