IRC-Galleria

Et:n yo-koe meni kertakaikkisen hyvänoloisesti, vaikka aluksi vaikutti aika tuhoontuomitulta. Sain myös psykologian alustavat pisteet, jotka kuulemma menevät välille 31-34. Eli mahikset ällään on vielä, jos vaan ei mene tonne alarajoille - ja ikinä ei noista pisterajoista koskaan tiedä.

Olen niin ventti, että joku saisi tulla tänne hoitelemaan noita koiria viikoksi, tekemään minulle ruokaa ja peittelemään lämpimästi. Jos minä huomenna ihmisten aikaan virkoan ylös, niin se on ihme. Olen tärissyt kohta neljä tuntia, palellut, ja päätä on jyskyttänyt aivan hulluna. Ilmeisesti mie vaan stressaan niin paljon, että sitten kun se stressi loppuu, niin keho reagoi näin voimakkaasti. Väsymystä lisäsi tänään reippailu koulutuskentälle ja siellä touhuaminen. (Ei ole koskaan tuntunut penturyhmä niin pitkäkestoiselta).
Nyt kävin ottamassa särkylääkkeen, jotta saan untakin.

Mallan kanssa vähän otettiin takapakkia tuon käytöksen kanssa. Rähinä on vähentynyt tosi paljon, mutta nyt on sellaista karjakoiramaista hiljaista hyökkäilyä, mikä on vielä epämielyttävämpää, koska se on sellainen ilkeydenosoituskin. Tiedä sitten. Toivon vain, ettei meitä katsota ihan kamalan kieroon siellä. Onneksi siellä on yksi ihana nainen, joka ei välitä tämän metelistä ja jaksaa joka kerta kysyä, miten meillä menee. Ja se koirakaan ei välitä Mallan reuhtomisesta, eikä pelkää, niin uskallan päästää tuon neiti Raisun ihan luoksekin.

Neiti järjesti kauniin yllätyksen aamuksi: oli helkkari syönyt miun rintsikat käyttökelvottomaan kuntoon.