IRC-Galleria

MM-kisojen kunniaksi sattui Daddy O' antamaan varsinaisen aarteen cd:n muodossa. Kyllä kannanottoni voi lukea ihQboksista.

Me no likey England.

Olen siis sitten tänään virallisesti tuleva ylioppilaaksi. Jeestus. Olen myös jättänyt päiväkirjani (kaikki kolme) ihan heitteille. Pahoittelen. Tilanteeseen odotetaan korjausta.

Nilkka-kulta, tämä on kirje sinulle.

Olen pahoillani eilisestä, jouduit kärsimään takiani. Koeta ymmärtää, että minun oli pakko laittaa Iikka liinaan. Se, että liina accidentaalisesti kietoutui ympärillesi, oli tahatonta. Syy siihen, etten asiaa huomannut, oli minun. Syy siihen, että Iikka riuhtaisi pallon perään, oli myös minun.

Joten kärsitään yhdestä, olen ansainnut kaiken verimädän, mikä sinusta valuu ja tarrautuu sukkaan, mutta eikö nyt kuitenkin olisi järkevämpää lopettaa vuotaminen, kun sukka on helvetti soikoon tarttunut sinuun kiinni, enkä ilman hillitöntä kipua sitä siitä irti revityksi saa?

Rakkaudella:
muun kehon omistaja.

Huomenna Lieksan näyttely. Ääääks.

(Vähänkö suuruudenhulluutta on ihana sarja!)

Tänään on sitten kulunut puoli vuotta siitä, kun mukelot syntyivät. Juhlan kunniaksi lähdin heti aamusta arvon Madame-Miinan kanssa käymään lenkillä ja kyläiltiin äidin tuttavan luona.
Sitten kotona koiran vaihto, ja Mallan kanssa kauniiseen ilmaan reippailemaan iloisin mielin. Koiria oli liikkeellä hillitön määrä, ja tämän viikon kauhukokemuksista viisastuneena (niistä kerron kohta) nappasin neidin syliin ja meillä oli SEITSEMÄN onnistunutta koirakohtaamista. Epäonnistuneita oli yksi, ja se ei ollut Mallan - eikä minun - vika: nuori pari + rähjäävä tiibetinspanieli + fleksi + aivottomat fleksin käyttäjät = koira ryntää meitä kohti (itsekin säikähdin, että se tosiaan pääse meidän luokse puremaan minua ja säikyttämään Mallan ikihyviksi). Noh, murhasin niitä mulkoillen, notta saa nähdä, tavataanko enää uudestaan.

Eilinen + koko viime viikko on ollut järkyttävä. Hirveä stressi pääsykokeista, koirien kanssa ei mikään suju ja hirveä ketutus. Eilen meni ihan kaikki niin huonosti, että saikin jo vaihtua.
Oltiin Xirren kanssa pellolla ottamassa kuvia Mallasta, kun yhtäkkiä suuren puron toiselta puolelta, talojen takaa ajoi pyöräilijä. Malla lähtee juoksemaan puron viereen ja samassa toinen pyörä, ajajalla mukana kaukasianpaimenkoira, ilmestyy perään. Malla ryntää puron läpi ja painuu kiljurähisemään koiralle ja meinaa jäädä pyörän alle.
Lähden juoksemaan poispäin ja huudan Mallaa - neidille tulee hätä minun perään ja tekee maailman isoimman loikan suoraan mahalleen siihen ruosteiseen paskajokeen. Ensimmäisellä yrittämällä en saanut edes kakaraa kiinni ja se meinasi lähteä uudelleen kaukkaria hätyyttämään. Maaginen taikasana "PERKELE!" kuitenkin tehosi.
Tarpeetonta sanoakaan, että kiva kuvaussessio loppui siihen.
Lähdimme kotimatkalle, ja tapasimme koiran, jonka omistaja päästi koiransa ihan holtittomasti lönkyttelemään meidän perään. Malla aloitti kiljurähinän heti, enkä saanut sitä rauhoittumaan millään. Ajattelin, että tilanne on pelastettavissa, jos nämä pääsevät haistelemaan toisensa ja Malla huomaisi, ettei mitään hätää ole (kyseessä siis pelkorähinä).
Kysyin sitten koiran omistajalta, että onko se miten herkkä. Paskan marjat, omistaja rupeaa selittämään miten "hirveän herkkä" se on.
(Tosiaan, herkän koiran kanssahan lenkkeilläänkin niin, kuin se koira omistaisi koko tienoon)

Noh, jee. Oli jo vitutus huipussaan, koirakko katosi näkyvistä, mutta Malla ei rauhoittunut ja rupesi kyttäämään jotain pyöräilijää. Minä pistin sen matalaksi, kun tuollainen käytös on vaarallista niin sille, kuin pyöräilijöille. Noh, mitä tapahtuu? Ylä-asteaikaiset vitun kusipääamikset ajaa samalle tielle, näkee meidät, kiilaavat lähelle (en siis huomannut heitä, vaikka moottorin ääni kuuluikin) ja kaasuttavat juuri meidän kohdalla niin, että sekä minä, että koira säikähdettiin.
JOS minä olisin ne nähnyt aikaisemmin, niin olisin varmaan koittanut potkia ne nurin ja toivonut, että niihin sattuu. Olin itseasiassa lähdössä juoksemaan niiden perään kun niiden "tukikohta" tuossa lähellä kuitenkin on. Onneksi en mennyt: olisin loistavan päivän päätteeksi saanut vielä turpaani.

Nyt vaan olen iloinen siitä, että:
a) Malla ei hukkunut sinne puroon
b) Niille kaukasianpaimenkoiranomistajille ei käynyt huonosti, eikä niiden koira vetänyt niitä nurin
c) Malla ei jäänyt pyörän alle
d) Kaukkari oli pentu vielä ja hämmentyi itsekin. Aikuisena se olisi käynyt tuon päälle kyselemättä mitään.
e) Ne amikset on niin aivottomia, että niillä ei ikinä tule olemaan mukavaa loppuelämää, ja niin paskapäisiä, ettei kukaan tule heistä ikinä pitämään
f) tapasin ne kaukkarin omistajat vielä kotimatkalla ja sain selvitettyä jutun ja pyydettyä heiltä anteeksi, että koirani oli irti.
g) eilisessä oli vain 24 tuntia, eikä mitään muuta paskaa tapahtunut.

Olen myös päättänyt, mihin haen, hakemukset postiin huomenna ja sitten pääsykoekirjoja etsimään ja lukemaan.
Haen Tampereelle ja Jyväskylään. Tampereelle journalistiikkaa ja psykologiaa, Jyväskylään journalistiikkaa ja äidinkielen opettajakoulutukseen. Toivottavasti pääsen johonkin!

Niinjoo. Yo-kirjoitusten alustavat tulokset:
äidinkieli (kirjoitettu siis jo syksyllä): l
englanti: m
matikka: m
psykologia: e/l
et: e/l

Kolme ällää olisi kyllä aivan mielettömän hienoa. Joten nyt vaan jännitän hirveästi. (Ja toivon, ettei radikaaleja muutoksia tapahdu)

Tanssii tähtien kanssa oli kiva tänään. Vaikka Kristiinaa ja Markoa toivoin voittajiksi, niin Metsäpeto & kumppaninsa olivat kyllä tänään paljon parempia ja ansaitsivat voittonsa. Hyvä mieli.

Sain lisäksi siivottua, ajattelin laittaa kuvasaastetta tännekin huoneestani (kukaan ei tiedä, minkälaisessa kolossa asustelen, muahaha).

Miinan kanssa ei päästy tänään tokoon, kun matka oli liian pitkä ja kyytiä ei ollut, mutta kävin äsken tuossa pihalla treenaamassa ja hienosti meni. Tosi kiva fiilis. Ajattelin hommata sellaisen pyörän perään laitettavan lasten kärryn koiria varten, jotta pääsisi noihin treeneihinkin paremmin. Jostain pitäisi saada 65 euroa, jotta se mahdollistuisi.
Onneksi sain eiliselle yhden työvuoron, joten saan ilmoitettua Mallan pärnävaaran näyttelyihin. Ensi lauantaina olisi sitten Lieksan näyttely edessä. Jänskättää.

OHO! Ihana Eliza ehti alkaa. Perhana. Painuilen.

Mallalla on murkkuikä. Ei niin paha kuin Miolla, mutta kuitenkin. Neiti ei tule luokse, jos ei satu kiinnostamaan, varsinkaan omalla pihalla. Ja kiinnostamaan sen saa vain käyttäytymällä kuin mikäkin kylähullu. Tänään esitin koiralla esihistoriallisen rituaalitanssin, joka on pohjanmaalta lähtöisin. Siihen kuuluu kotkotusta muistuttava "malalalallaalalalalalalalallaapiiippiiippiip"-ääni ja raajojen heiluttelu. Kun haluttu kohde liikahtaa lähemmäs, kotkotus voimistuu ja liike suuntaa karkuun halutusta kohteesta, jotta se seuraisi. Kymmenen minuutin jälkeen kohde saatetaan saada houkuteltua ovesta sisään. Joskus kohde livahtaa viime tingassa ovenraosta, jolloin soidin/rituaalitanssi on aloitettava alusta. Kun koira on VIHDOIN sisällä, pitää sitä aidon iloisesti kehua, kun "se on niin hyvä tyttö, hieeeeno tyttö tuli luo, hyvä, jes!".

Minun pitää päästä johonkin terapiaan, jossa voi purkaa kaiken koirahämmennykseni jonnekin muualle kuin tänne. Tai ei tämä ole hämmennystä vaan... noh, vertaistukea tarvitaan, mutta Yanheen ei parane tukea kun se linkuttaa sauvoilla jo muutenkin ympäriinsä.

Lähdin sitten alle tunnin varoitusajalla Cmx:n keikalle areenalle tänään.
Oli oikein kiva keikka, ja sain vielä hienon bändipaidankin. Aina_mie_unohdan_paperit_kotiin, kun niille olisi tarvetta. Vaan noh, ei sillä, en minä mitään olisi juonutkaan - olisi vaan ollut kiva istahtaa hetkeksi keikan jälkeen, kun jalat on eilisestä niin pirun kipeinä.
Lisäksi:
Nenä on ihan hellänä edelleen, mutta ehkä minä selviän - mitään suuria mustelmia en onneksi saanut. Tuo sormi vain on edelleen tosi kipeänä nenän lisäksi. Musta silmä tästä vielä olisi puuttunutkin.

Muoks: Vähänkö karjalaisen aprillipila oli loistava, muuten! Saatoin sieluni silmin nähdä teinigoottien vajoavan tuskissaan syviin viemäreihin. Kjäh.

Alustavat tulokset:
Reaalit: molemmat e:n ja l:n rajoilla.
Matikka: melko selvä m, 39 pistettä
Enkkua en ole saanut.

Miulla on ollut tosi huono päivä. Oikeastaan tosi huono viikko. Taidan tarvita unta.

Et:n yo-koe meni kertakaikkisen hyvänoloisesti, vaikka aluksi vaikutti aika tuhoontuomitulta. Sain myös psykologian alustavat pisteet, jotka kuulemma menevät välille 31-34. Eli mahikset ällään on vielä, jos vaan ei mene tonne alarajoille - ja ikinä ei noista pisterajoista koskaan tiedä.

Olen niin ventti, että joku saisi tulla tänne hoitelemaan noita koiria viikoksi, tekemään minulle ruokaa ja peittelemään lämpimästi. Jos minä huomenna ihmisten aikaan virkoan ylös, niin se on ihme. Olen tärissyt kohta neljä tuntia, palellut, ja päätä on jyskyttänyt aivan hulluna. Ilmeisesti mie vaan stressaan niin paljon, että sitten kun se stressi loppuu, niin keho reagoi näin voimakkaasti. Väsymystä lisäsi tänään reippailu koulutuskentälle ja siellä touhuaminen. (Ei ole koskaan tuntunut penturyhmä niin pitkäkestoiselta).
Nyt kävin ottamassa särkylääkkeen, jotta saan untakin.

Mallan kanssa vähän otettiin takapakkia tuon käytöksen kanssa. Rähinä on vähentynyt tosi paljon, mutta nyt on sellaista karjakoiramaista hiljaista hyökkäilyä, mikä on vielä epämielyttävämpää, koska se on sellainen ilkeydenosoituskin. Tiedä sitten. Toivon vain, ettei meitä katsota ihan kamalan kieroon siellä. Onneksi siellä on yksi ihana nainen, joka ei välitä tämän metelistä ja jaksaa joka kerta kysyä, miten meillä menee. Ja se koirakaan ei välitä Mallan reuhtomisesta, eikä pelkää, niin uskallan päästää tuon neiti Raisun ihan luoksekin.

Neiti järjesti kauniin yllätyksen aamuksi: oli helkkari syönyt miun rintsikat käyttökelvottomaan kuntoon.

Että väsyttää. Ja laiskottaa. Ja on ihan aikaansaamatonvätysällötysolo. Koirat jäävät tänään vaille kunnon lenkkiä, perhana. Pakko lukea et:tä vielä vähän (kyllämieosaanosaanpakostiosaanjotain!), mutta argh.

Tai itse asiassa taidan ehkä käydä juoksemassa, jos vaikka Mallakin tottuisi paremmin juostessa olemaan mukana. Se ei vaan ole yhtään kivaa, kun on tuollaiset nätit sporttiset koirat ja itse on sellainen punanaamainen huohottava löllykkä joka RAAHAUTUU hihnojen perässä. Ah, olisinpa sporttinen kaunotar. Tai edes sporttinen. Tai noh, kaunotarkin kelpaisi.

Olin tänään ihmemiespyjamasankarikiljukurkkuaboriginaali, by the way. Nuo perkeleen kakarat (Malla ja pötkömakkara-Oliivi) karkasivat pihalle, kumpikin suunnisti autotielle, minä juoksin *kröhöm* vähissä vaatteissa (noh, oli miulla pyjama kuitenkin) paljain jaloin koirien perässä Tuulikinkatua pitkin, huutaen kurkkusuorana "Oliiiiiiiiiiviaaa!!". Malla juoksi pomppien miun vieressä iloisena uudesta ja hauskasta leikistä. Ala-asteelaiset kadun toiselta puolelta katsoivat ihan järkyttyneenä. Kohta minua vaaditaan maksamaan sadan lapsen elinikäiset terapiat.

Tämä päivä ei ota onnistuakseen.