IRC-Galleria

Sarkasmia, rakkaat.

Kuuntelen Kilttiananaksen lähettämää Sonataa ja räin aivojani. Viehättävän naisellista, muuten.

Uudet jättehevarikatu-uskottavat saappaat ovat hienot, tulee melkein hurja olo. Vaan eipä oikeastaan.

Keskustelinpa sitten Xirren kanssa johonkin neljään yöllä stoorien tyyppien seksielämästä. En kykene käsittämään, mikä ihme tuli. Se oli pelottavan hysteerista.

Tilppaset ovat niin söpöjä, ne osaavat jo leikkiä ja murista (hui!) ja heiluttaa häntää, istua ja katsoa ylöspäin, kunnes ne kellahtavat selälleen. Päästäisin vinkuvia ääniä jos se ei sattuisi niin paljoa kurkkuun.

Turhanpäiväisyydestä toiseen. Livistin jälleen eilen lääkärille menemisestä. Korvatulehduksen kanssa ei pitäisi pelleillä, mutta ei pitäisi antibioottejen kanssakaan.

Muistin eilen, miten pettynyt olin ensimmäisen kerran syödessäni nauravia nakkeja: "Äiti, ei nää sano mitään."

Niinjoo. Svenska jee jättekiva myckeperseestä. Sanakoe ei niin mennyt läpi, yllätyksellistä. Käännöslauseissakaan ei ollut mitään oikein (okei, ehkä jotain, mutta antakaa nyt valittaa).

Mie olen ihan varma, että miulla oli kasvukipuja eilen vasemman käden keskisormessa. Kohtalon johdatusta, tietenkin. Kerroin Xirrelle ja näin ensimmäistä kertaa kun mansikkajoghurtti lentää sieraimista. Taiteellinen kaari kaikenpuolin.

Ällöä. Mie menen nukkumaan.

Tilppaset ovat pieniä ja niitä on kahdeksan. Yhdellä niistä on jo silmät, toisella yksi. Tilppaset ovat valkoisia, mutta niiden nenänpäät ovat vaaleanpunaisen karvan peitossa. Ne osaavat haukotella ja niillä lähtee mopo käyntiin, kun rapsuttaa mahasta ja niillä on ikää 11 päivää.

Tilppaset ovat rakkautta.
Ne on koiranpentuja.