Kuuntelin tossa automatkalla sunnuntaisaarnaa radiokirkosta. Musta on ihan tajuttoman röyhkeää sanoa, että elämäänsä ei voi rakentaa muun kuin Jeesuksen ja Jumalan varaan. Näettekö ongelman? Radio-ohjelmassa sanottiin, ettei elämän myrskyissä ihminen itse läheisineenkään riitä, vaan hänellä TÄYTYY olla jotain muutakin. Mitä muuta, jos saan kysyä? Mitä uskovilla on, mitä ateisteilta puuttuu? Onko kristittyjen ja hindujen elämänlaadussa jotain oleellista eroa? Ohjelmassa sanottiin myös, että on olemassa tyhmiä ja viisaita rakentajia. Viisaat rakentavat Jeesuksen ja Jumalan varaan, muut ovat tyhmiä.
Välillä musta tuntuu hyvin vahvasti, että uskonto on ihmisen järjen, elämän ja mahdollisuuksien aliarviointia. Mä osallistun outoihin ja merkityksettömiin rituaaleihin ja olen ymmärtäväisesti hiljaa kun täysin tervejärkinen ihminen puhuu kuolleista henkilöistä kuin he olisivat paikalla. Valtaosa maailman ihmisistä on jollain tapaa uskonnollisia. Voitte kuvitella kuinka tragikoomista se musta on.
