IRC-Galleria

Katsoin juuri Youtubesta videon, jossa Jope Ruonansuu imitoi Juice Leskistä. Se mun elämästäni. Lokit syntyvät räjähtäen valkoisesta merivaahdosta. Kuulemma katukivien alla on rantahiekkaa. Ei ole minun keksintöni tämä.

Mä meinaan notkeasti leipaista opinnäytetyön vielä tässä. Se mun elämästäni taas. Kuinka kauan kestää juosta sata metriä? Entä hattu päässä? Millainen urheilulaji olisi se, jossa urheilijoilla olisi erilaisia hattuja ja he saisivat siitä jotain kilpailullista etua? Aerodynamiikkaa, vaikka. Tai hattuja, jotka ansoittavat juoksurataa ja ampuvat muita kilpailijoita. Robot Wars.

Sit kun tulee talvi niin voi taas tehdä lumiukkoja. Ja sillon on sit kylmäkin taas. Kuulemma "Ja kaikki tämäkin loppuu aikanaan", mikä ei myöskään ole minun keksintöni. Jos mä voisin jotain keksiä niin mitä se olisi? Varmaan montakin asiaa. Lokkeja muuten näkyy taas. Mä en tiedä miksi niitä on näin läheltä keskustaa.

"Jos sinä vedät siitä punaisesta vivusta niin minun villapaitani alkaa hitaasti riistyä ja silloin minä kuolen!" Onkohan helppoa keksiä... Keksistä tuli mieleen että mä olen syönyt Dominoita. Ja liikaa. Urgh. Keksi ei oo kiva sana, mutta Dominate on. Yksi mun lempisanoista on ollu pitkään Control. En mä muista niitä muita kivoja just nyt.

Varmaan vuosia se on ollu Control. Niin kauan kun oon tuota tarinaa miettinyt. Joku vois luulla minun luulevan hänen luulevan minun luulevan hänen luulevan, etten tiedä, että hän luulee koiran tietävän missä keksit ovat. Sä pääset pois / Tästä paskamaasta / Täällä lapset tappaa toisiaan / Ja sit sanotaan et olishan se / Hienoo jos näin ei ois.

Toinen mun päässäni tänään käynyt biisi on... Nyt se miettii teitä varten. Se on kiusallisen tietoinen siitä, että sillä on yleisöä. Kaikesta tulee paskaa jos sitä tekee muita varten ja sensuroi. Pallit pallits palliga. Moikka! Nyt mä aloin kuuntelemaan sitä biisiä. This is my twitter. What is your status? Kieli vaihtuu ja ota lääkkeet.

Koita unohtaa? Hyvä kun ei oo kuullut biisiä vielä tarpeeksi hahmottaakseen, että mitä siinä sanotaan. Miksen mä nyt muista sitä toista. Tai musita. Niin mä alunperin kirjoitin. Mä voisin musittaa vaikka kaikkien mun luokkalaisteni nimet tässä kohtapuoliin kolmen vuoden jälkeen. Ei pakko mut / Olishan se hienoo.

Tää on niin paskaa kun mä oon käyttänyt kaksi viiva kolme tuntia pelkästään turhaan. Mä heräsin keskellä yötä, jotta mä saisin jotain aikaiseksi. Tai torkuin vain illalla. Ketä kiinnostaa mun nukkumiseni. "I give them dreams so wondorous that they hesitate to return to the world of the conscious", mikä ei myöskään ole mun keksintöni.

Mä voisin vaikka keksiä sellaisen elämänhelpotuskoneen tässä, mutta sellaisiahan ne kaikki on. Tai ei oikeastaan olekaan. Jotkut tuo uutta sisältöä ja monimutkaistaa kuvioita, jotkut vaikeuttaa elämistä. Elämistä vaikeuttava sekä monimutkaistava keksintö? Konekivääri. Ei muuta. Niin joo, tää tuli sieltä hatuista. Musta se ois vaan niin mielenkiintoista. Sit niillä olis sponsoreita.

Me istuttiin kaksistaan niiden kuistilla ja juotiin mehua missä oli jäitä. Tänään niiden vanhemmat tulee kotiin. Mä oon vaan niin onnellinen nyt kun aurinko häikii mun silmii ja lämmittää mun mustaa paitaa. Mustat paidat imee lämpöä. Illalla me mennään rannalle. Me ei tehdä mitään ihmeellistä tai mitään luvatonta, me ollaan vaan.

Imperfekti, futuuri, perfekti, perfekti, futuuri, perfekti. Imperfutufekti vois olla vaikka sana. Nyt se keksii jotain ja laittaa sen internettiin. Valkoinen. Alkuräjähdys, oranssi. Keltuainen. Phoenix Down. Liikkuvan linnan Kalsifer vois oikeesti sanoo, että "Hei beibi, mä Olen tulta." Hei beibi. Niin tai oi beibi. Boing, boing. Kaikki on nukkumassa. Vittu. Nyt hiljaa. Boing. Ja sit se konekivääri.

Katsoin mä sit jos varmaan toinen koita tää mä me imperfekti. Juuri meinaan kun sinä vuosia mun unohtaa on voisin istuttiin futuuri. Youtubesta notkeasti tulee vedät se päässäni hyvä niin vaikka kaksistaan perfekti. Videon leipaista talvi siitä on tänään kun paskaa keksiä niiden perfekti. Jossa opinnäytetyön niin punaisesta ollu käynyt ei kun sellaisen kuistilla futuuri.

No joo. En mä jaksa vaivata teitä ja kerron, että äsken otin jokaisesta ylläolevasta kappaleesta ensin ensimmäiset sanat, sitten toiset ja niin edelleen. Ei ollut vaivan arvoista. Sitten siirrytään matematiikan maailmaan. Ja nyt siirrytään sieltä pois. Seuraavaksi siirrytään rannalle. Tästä paskamaasta / Täällä lapset tappaa toisiaan.

Mä haluun naimisiin ja mun moottorihäät. Ja minulla on aikaa. Tavataan joskus sitten kun sulle sopii. Mitäs sitten? Nyt juuri. No, edelleen täytyisi niitä hommia tehdä, mutta varmaan menen nukkumaan ja otan ennen puoltapäivää uudestaan. Tämä taas koskee juuri Minun elämääni, Rakas lukijani. Mun mielestä olis hauskaa kirjoittaa teksti, jossa kertojaääni muuttuu asteittain aina mielistelevämmäksi ja tunkeilevammaksi.

En mä tiedä miksi mua huvittaa sellainen. On aika monta asiaa mitä mä en tiedä. Tai muutenki, mieti kuin hämmentävää se olis. Kertojaääni vois vaikka antaa lukijalle lempinimiä ja esittää silloin tällöin arvauksia ja uteluja liittyen sen henkilökohtaisiin asioihin. Ei se ois vaikee tehdäkään. Sit loppupuolella tekstiä kertojaääni ehdottais suoraan seksiä. Miksei. Itse asiassa, miten olis?

Imperfutufekti vois kuvata vaikka sitä aikaa, jonka ihminen viettää öisin ajatellen helvetin poukkoilevasti menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaa. Tähän liittyy tuskastuminen siitä kun kaiken pitäisi tapahtua heti ja mihinkään ei ehdi kun väsyttää kovasti ja vanhatkin kurat on vielä saappaissa.

Radiot kohisee kivasti ja joskus niitä säätelemällä pääsee kuuntelemaan taajuuksia, joissa puhutaan hiljaa ja kohisevasti vierailla kielillä. Jos käy oikein hyvä tuuri, niin kaksi vieraskielistä ohjelmaa asettuu päällekkäin ja molemmat kuuluvat. Se on ainakin joskus ollut mielenkiintoista ja sitä kuuntelee automatkoilla paljon mielummin kuin mainoksia, jotka ei lopu koskaan.

Me nähtiin ne ja ne näki meidät ja samassa hetkessä me asetuttiin takaisin niihin rooleihin, jotka meillä yleensäkin on. Me kysyttiin niiltä luvat kaikkeen ja oltiin hiljaa kun telkkarista tuli uutiset.