IRC-Galleria

Uskovaiset tuppaavat sanomaan, että elämän tarkoitus on (enemmän tai vähemmän) päästä kuolemanjälkeiseen elämään. Mikä sitten on sen elämän tarkoitus?

Todennäköisesti kuolemanjälkeiseltä elämältä odotetaan suurta määrää hedonistista hyvää, ainakin jos on tullut Jumalaan uskottua tms. Suurin osa jopa "tietää" taivaan tai muun vastaavan paikan olevan täynnä hedonistista hyvää, itseen kohdistuvaa ihanaa oloa ja tunnetta.

Jos tämä on syy kuolemanjälkeisen elämän himoitsemiselle, miksei sama syy voi olla ateistin syy elää?

Sukupuolet. Mies ja nainen. Maskuliini ja feminiini. Mars ja Venus. Romeo ja Julia. Sukupuolet ovat olleet tärkeä osa ihmistä kauan. Jo ensimmäisissä yhteisöissä johtajaksi nousi poikkeuksetta vahva ja suojeleva mieshenkilö. Naisilla ei ollut paljon muuta asemaa kuin vauvojen poksautteleminen maailmaan ja työnteko. Yksinkertaisesti keskimäärin heikompi fyysinen kunto pakotti naiset alistumaan. Tätä jatkuu muutaman aikakauden ajan, maskuliinisen propagandan saattelemana, kunnes saavutaan nykypäivään.

Tutkimusten valossa nainen ja mies ovat ajattelultaan suunnilleen samantasoisia. Useimmat miehet ajattelevat eri tavalla kuin naiset, mutta ero ei ole niin suuri etteikö yksilö voisi sitä ylittää. Itse esimerkiksi koen olevani jonkin verran enemmän feminiinen henkilö miehen ruumiissa. Selitän tästä lisää kohta.

Transsukupuolisuus on mielenkiintoinen tila, jossa henkilö kokee olevansa henkisesti vastakkaista sukupuolta kuin mitä hänen biologiansa hänestä kertoo. Varmastikin suurin ongelma, josta transsukupuoliset kärsivät, on kohtelu, jota he sukupuolensa takia saavat. Se ei osu yksiin heidän persoonallisuutensa kanssa, vaan keskittyy vain biologiseen puoleensa.

Itse en ole transsukupuolinen. Koen vain olevani paljon feminiinisempi kuin keskivertomies. Olen kuitenkin biologisesti mies, eikä se itsessään minua haittaa juurikaan. Tuon asian kuitenkin esille edellisen kappaleen syyn takia. Monet pitävät minua stereotypisenä poikana vain ja ainoastaan kroppani takia, vaikka käyttäytymiseni kertoo aivan jotain muuta.

Pohjimmiltaan sukupuoliroolit ovat samanlaisia stereotypioita kuin kaikki muukin. Ongelmana on se, että ne yleistetään niin laajalle, että monet eivät pysty irrottautumaan stereotypian tuomista ajattelutavoista, vaikka ne olisivat kyseisessä tilanteessa täysin turhia ja jopa valheellisia. Jotkut kuvittelevat sukupuoliroolien olevan universaaleja totuuksia.

Onneksi ihmisten, erityisesti monien nuorten, ajattelumaailma alkaa tukea näkemystä androgyynimmästä maailmasta. Sukupuolistereotypioissa itsessään ei ole mitään vikaa kunhan ne muistetaan jättää pois tilanteista, joihin ne eivät sovi. Androgyynisessä ajattelutavassa tätä ongelmaa ei ole, koska siinä ihmisiä kohdellaan sen mukaan, keitä he ovat, ei sen mukaan, mitä sukupuolta he biologisesti edustavat.

ollip1

"Oletko sinä sitten hyvä vai paha? Tutki itsesi Jumalan sanan valossa"... Ei, vaan tällä kertaa itse Jumalana.

1. Tuomitsisitko ihmiset sen perusteella, mihin he uskovat?

Testi on päättynyt.

Jos vastasit kyllä, olet epälooginen ja moraaliton Jumala. Tuomitset ihmiset egoistisen syyn perusteella. Et arvosta avuliaisuutta, ystävällisyyttä, loogisuutta taikka rakkautta, jos kyseinen henkilö ei usko sinuun. Et näe tarpeelliseksi perustella itseäsi loogisesti, vaan heität ihmisten päälle muutaman epämääräisen tekstinpätkän ja pidät sitä absoluuttisena todistuksena. Jos haluat tietää lisää luonteenpiirteistäsi, lue Vanha Testamentti.

Miksi Jeesus tapettiin?

Koska hänen tapansa uskoa Jumalaan ei ollut vallanpitäjille mieluinen. Hän oli liian radikaali, ja fariseukset yms. käyttivät lähes jumalankaltaista valtaansa: "Hän ei uskonut oikein - hänet pitää tappaa!"

Jotkut sanovat ruotsin kielen opiskelun olevan tarpeellista kaksikielisessä maassa. Näin Kyrkslättläisenä voin sanoa, ettei kieltä edes rannikkoseuduilla paljoa käytetä. Ruotsin kieli on vielä turhempaa käytännössä kaikkialla muualla paitsi rannikolla. Kaksikielisyys ruotsalaisen vähemmistön ollessa minimaalinen on keinotekoinen asia. Rannikolla ruotsia saisi ollakin edes se pari perustavanlaatuista kurssia "Hej, jag heter Tuukka, jag kan inte prata svenska" -tyylillä, mutta muuten pakkoruotsi on todellakin sitä itseään - turhaa pakkopullaa. Sama pätee virkamiesruotsiin. Itärajalla tai Lapissa harvemmin tapaa ruotsalaisia, saatika sitten ruotsinkielistä palvelua tarvitsevia.

Jotkut sanovat ruotsin kielen opiskelun olevan yleishyödyllistä. "Onhan meillä pakkomatematiikkakin!" Ero piilee siinä, että matematiikkaa voi soveltaa kaikkialle, ja se on opetusohjelmissa kaikkialla sen hyödyllisyyden vuoksi. "Mutta pakkoenglantia ei voi soveltaa!" Ei ehkä voikaan, mutta siitä on hyötyä. Ruotsin opiskelusta ei. Englanti on universaali kieli, kun taas ruotsi rajoittuu pohjoismaihin, käytännössä vain osaan niistäkin.

Jotkut sanovat ruotsin kielen opiskelun helpottavan germaanisten kielten opiskelua. Totta, mutta miksei asiaa voisi ajatella toisin päin? Aloitetaan vaikka saksalla, ja luetaan haluttaessa sen jälkeen ruotsia. Kappas, germaanisten kielten lukeminen auttoi ruotsin opiskelussa! Miksi pitäisi aloittaa juuri ruotsin kielellä?

Jotkut sanovat ruotsin kielen vievän vain pari oppituntia, eikä sen poistamisesta olisi juuri mitään hyötyä. Lukiolaisen lyhyeseen ruotsiin kuuluu kolme vuotta ruotsia yläasteella ja muistaakseni neljä kurssia lukiossa. Oletetaan, ihan vain argumentin vuoksi, että tämä aika korvattaisiin argumentointisääntöjen ja -tapojen opettelemisella. Tämä johtaisi siihen, ettei tässäkään tekstissä kumottuja väitteitä olisi, koska fiksut ihmiset olisivat pohtineet asiaa, ja tajunneet, että pakkoruotsi on pelkästään aikaa ja vaivaa vievä, tökerön keinotekoinen instituutio.

Jeesushan on kuulemma ainut tie Jumalan luokse. Miten kävikään sitten sen maya-intiaanin, joka eli hyvän ja rakastavan elämän, kuoli vuonna 985, ikinä kuulematta Jeesuksesta? Entäpä kaikki muut maailman ihmiset, jotka ovat kuolleet ikinä kuulematta Raamatun sanaa? Joutuvatko he helvettiin, koska he eivät olleet ikinä kuulleet Raamatusta, Jumalasta yliluonnollisuuden käsitteenä, taikka Jeesuksesta eivätkä sen takia siihen uskoneetkaan?

Oikea vastaus ei ole automaattisesti, että "Kyllä he silti pääsevät taivaaseen, koska Jumala ottaa sen huomioon / he elivät hyvin / tms." Tahdon vastaukseksi suoraan Raamatusta tekstiä, joka selvästi osoittaa, että Jumalalla on looginen, toimiva suunnitelma näiden ihmisten varalta. Olisihan erittäin oletettavaa, että Jumala sisällyttäisi pyhään kirjaansa suunnitelmansa osan, jota ilman Jumalan toiminta vaikuttaisi meille epämoraaliselta ja suorastaan pahalta. Ainakin itse uskovaisenakaan en pitänyt tästä ideasta, ja nyt ateistina koko ajatus kuvottaa yhä enemmän.

Miten pitkälle olette valmiita menemään löytääksenne itsellenne rehelliset, omat mielipiteet asioista? Oletteko valmiita kyseenalaistamaan yhteiskunnan normit ja moraalin, jopa tutkimaan pelättyjä tabuja? Kokeillaan lähes kaikille tutulla esimerkillä: Rakkaus.

Varmaankin monille oikea rakkaussuhde on heteronormaativinen ja monoamorinen, eikä muita vaihtoehtoja haluta kokeilla. En kysykään "mitä haluat?", vaan kysynkin: "Oletko valmis hyväksymään seuraavat suhdemuodot, olettaen, että niiden suora vaikutus sinuun on marginaalinen?" Esimerkiksi suhteen harrastaja on ystäväsi tai muu vastaava tuttusi, jonka suhde kyllä näkyy sinulle selkeästi, mutta se ei juurikaan vaikuta sinuun muuten kuin mielipiteidesi aiheuttaman mahdollisen ahdistuksen kautta. Hyväksyisitkö seuraavat suhdemuodot?

Taso yksi: Ystäväsi on rakastunut eri ihonvärin edustajaan.

Taso kaksi: Ystäväsi on rakastunut saman sukupuolen edustajaan, tai ystäväsi on rakastunut transsukupuoliseen.

Taso kolme: Ystäväsi on rakastunut useampaan kuin yhteen ihmiseen ja elää heidän kanssaan polyamorisessa suhteessa.

Taso neljä: Ystäväsi on rakastunut lemmikkiinsä ja tahtoo elää suhteessa tämän kanssa (mutta ei sekaannu tähän seksuaalisesti, pervot).

Taso viisi: Ystäväsi on rakastunut sisarukseensa tai muuhun lähisukulaiseensa, ja heillä on vastuullinen seksisuhde.

Vastaukset:
Taso yksi: Rotujenväliset suhteet ovat nykyään hyväksyttäviä suurimmassa osassa maailmaa. Niissä ei ole mitään todistettuja haittoja, ja rotujenvälisten suhteiden asema onkin noussut suuresti niiden alkuperäiseen tilaan verraten.

Taso kaksi: Homoseksuaaliset suhteen kohtaavat homofobiaa, jopa riippumatta paikasta tai tilanteesta. Homoseksuaalisten suhteiden vainoaminen liittyy yleensä uskonnollisuuteen, joka onkin suurin homofobian levittäjä nykymaailmassa. Homoseksuaalisuudesta ei kuitenkaan aiheudu käytännössä muita haittoja kuin lisääntymishaluttomuus.

Taso kolme: Polyamorisia suhteita on menneisyydessä pidetty raakalaismaisina ja moraalisesti väärinä. Vastuullinen polyamoria on kuitenkin täysin toimiva suhdemuoto niille, jotka sitä haluavat. Polyamoria ei tietenkään sovi kaikille, mutta sitä haluaville se ei aiheuta juurikaan mitään haittoja.

Taso neljä: Eläimiinsekaantuminen on väärin, koska eläimet eivät osaa ilmaista seksuaalista tahtoaan ihmisille. Kuitenkin pelkkä lemmikkieläimen rakastaminen ilman seksuaalista toimintaa on täysin hyväksyttävää ja harmitonta. Monet eläinlajit, esimerkiksi delfiinit, papukaijat ja kädelliset ymmärtävät tunteita erittäin korkealla tasolla. Perinteisemmät kotieläimet, kuten kissat ja koirat, eivät ymmärrä tunteita yhtä hyvin, mutta ne voivat silti olla luotettavia ja ystävällisiä kumppaneita ihmiselle.

Taso viisi: Insesti on ollut yhteiskunnallinen tabu sen jälkikasvuun aiheuttamien negatiivisten vaikutusten vuoksi. Ennen ehkäisykeinoja sukulaisten välinen yhdyntä oli, ihan syystäkin, kiellettyä. Nykyiset ehkäisykeinot varmistavat, ettei jälkeläisiä saada ellei niitä haluta, joten edes niinkin kammoksutulla asialla kuin insestillä ei ole syytä olla harjoituskiellon kohteena.

Kyseenalaistakaan yhteiskunnan asettamat normit. Ajatelkaa laatikon ulkopuolella. Huomatkaa, miten ajattelunne laajenee ja pystytte olemaan yhä objektiivisempia ja parempia ajattelijoita. Nauttikaa.

Onko pakollisesta asevelvollisuudesta enää juurikaan käytännön hyötyä? Länsimaata kohti tehty hyökkäys on äärimmäisen epätodennäköinen. Se tuomittaisiin kansainvälisesti ja olisi käytännössä vähintäänkin poliittinen, ellei jopa käytännön, itsemurha. En voi rehellisesti uskoa että kukaan uskaltaisi hyökätä Suomen kimppuun. Kuitenkin epätodennäköisen hyökkäyksen tapahtuessa taisteltaisiin liian huonolla ja vähäisellä kalustolla vihollista vastaan. Yleinen asevelvollisuus ehkä hieman masentaa muita maita sen hyökkääjille aiheuttamien tappioiden takia, mutta käytännössä Suomen on pakko turvautua muiden maiden apuun.

Monet nuoret miehet eivät enää edes halua armeijaan. He eivät koe sitä hyödylliseksi "kasvattajana" tai "miehuusriittinä". Mielestäni Suomen kannalta hyödyllisempää sekä sodan että rauhan aikana olisi kaikille pakollinen ääritilanteisiin koulutus. Tähän sisältyisi esimerkiksi hätätilanteissa toimimisen harjoittelua ja ensiavun antamista. Halukkaat sen sijaan voisivat liittyä asevoimiin, palkkaa vastaan luonnollisesti. Tälläinen ratkaisu olisi sekä sukupuolisesti tasa-arvoinen että yleishyödyllinen.

Myöhäinen ajankohta: Pidän tekstin lyhyenä.

Ontologiassa tutkitaan olevaa. Ontologian yksi osa-alue on se, että pyritään määrittelemään esineitä ja asioita siten, että ne ovat olemassa tiettynä esineenä kun niillä on kyseisen tietyn esineen ominaisuudet. Esimerkiksi lohkare on lohkare, kun sillä on lohkareille yleisesti määriteltyjä ominaisuuksia.

Tähän liittyvä, mainitsemani dualismi tarkoittaa siis sitä, että asiat joko ovat kiviä tai eivät ole kiviä. Tämä usein haastetaan ajatuksella, että lohkarehan on lohkare vain, jos sillä on suuri koko. Entäs jos lohkare hioutuu pikkuhiljaa pienemmäksi? Onko se sama lohkare jos se on kiven kokoinen? Entäs jos se mahtuu jo nyrkkiin, tai katoaa hiekan sekaan? Ja jos se ei enää ole sama lohkare, missä kohdassa se muuttuu joksikin muuksi?

Itse ajattelen asiaa siltä kannalta, että asioilla on kyseiset, määritellyt ominaisuudet (Platon voisi pitää sanasta idea), jotka ovat enemmän tai vähemmän läsnä. Kun esimerkiksi lohkareen kokoa pienennetään, siitä tulee vähemmän ja vähemmän lohkare. Esimerkiksi jossain kohdassa jotkut epäilevät kappaleen lohkareutta ja kutsuvat sitä kiveksi, jotkut taasen sanovat sitä pieneksi lohkareeksi - tässä pisteessä lohkare on enää jonkin verran lohkare.

Kaikki ovat siitä samaa mieltä, ettei hiekanjyvä ole lohkare. Se kuitenkin jakaa enemmän ominaisuuksia lohkareen kanssa kuin esim. porkkana. Täten se on vähän lohkare, itse asiassa niin vähän, ettei sitä lohkareeksi voida kutsua, vaan sitä kutsutaan lohkareen sukulaiseksi, hiekanjyväksi. Kuuluu silti samaan ryhmään, toisin kuin porkkana, joka on jotain ihan muuta.

Mielipiteitä, argumentteja, ajatuksia? Itse en ole ehtinyt asiaa ajatella enempää kuin pari tuntia, kun tänään sen keksin, mutta se vaikuttaa kiintoisalta.

http://www.thetruthforyouth.com/standard/main.htm

'Nuff said.

"Jumala rakastaa homoseksuaaleja, mutta vihaa homoseksuaalisuutta!"
"Voinko minäkin muuttua?"