IRC-Galleria

Voisin kirjoittaa ensimmäisen oikeasti henkilökohtaisen, blogimaisen merkinnän blogiini. Pitäisin blogia blogina? Mitä vain, jotta voin blogata blogiini siitä, miten kiva sana blogi on.

Viime viikon olen viettänyt tennisleirillä Luhangan lähellä. Kuitenkin leirin aihe on ollut toissijaista vuoden tauon jälkeen - ystävät olivat pääosassa koko viikon. On upeaa tavata joku, josta on ajautunut erilleen ja havaita uudestaan, miten ihana ihminen on kyseessä. Filosofisia keskusteluja yömyöhään asti - mitä enempää voin pyytää?

Ensimmäinen asia, joka pisti silmään kirjautuessani sisään Galleriaan, oli 83 uutta blogimerkintää. Uskaltauduin lukemaan koko roskan - siis todellakin roskan - ja paria hyödyllistä ilmoitusta ja paria tämän kaltaista blogia lukuunottamatta kaikki merkinät olivat enemmän tai vähemmän turhia. Ketjukirjeitä, yhden sanan, rivin tai kuvan iiiiihhhh!!!11-merkintöjä, testejä? Ei kiitos.

Olen tulossa huomenna kotiin ja sunnuntaina olen taas ihanan vapaa. Hotties, hit me up. Olo tuntuu, asiallisesta ja tylsästä kirjoitusasusta huolimatta, todella optimistiselta ja elämää rakastavalta. Mikäs siinä!

Monen fundiskristityn kanssa väitelleenä moraalista yksi argumentti kuuluu useammin kuin muut. Mistä ateisti (tai muu uskonnoton, joista nyt kuitenkin käytän nimitystä ateisti lyhyyden vuoksi) saa moraalinsa, jos hänellä ei ole pyhää kirjaa josta sen ottaa tai muuten selvästi määriteltyä moraalikäsitystä?

Moni uskovainen huutaa heti kysymyksensä perään vastauksen: EVOLUUTIO! Ateismihan tunnetusti on evoluution pohjalle rakentuva maailmankatsomus, niin sanottu evoluutiouskonto! Noh, ei ihan. Ensinnäkään, evoluutio ei ole ateismin perusta. Ateismi ja evoluutio vain usein kulkevat käsi kädessä loogisen ajattelun "oireina". Niillä ei kuitenkaan ole keskenään tekemistä.

Toiseksi, evoluutio ei saa meitä käyttäytymään kuten eläimet käyttäytyvät, vaikka olemmekin sen mukaan yksi eläinlaji muiden joukossa. Selvästikään ateistit eivät harrasta eläinmäistä, anarkistista viidakon lain mukaan elämistä, vaan pitävät kiinni selvästi ihmismäisistä moraalisäännöistä. Evoluutio ei vaikuta moraaliimme tavalla, jota uskovaisten propagandakoneisto jauhaa.

Mutta jos evoluutio ei muodosta ateistin moraalin pohjaa, niin mikä sitten? Saako ateisti muodostaa itse moraalinsa? Jos saa, onko ateistille kaikki sallittua jos hän vain niin haluaa? Äärimmäisen periaatteellisella tasolla, kyllä näin on. Toisaalta, uskovainenkin on täysin ilman pohjaa, eihän hänenkään ole pakko seurata jumalansa sanaa. Onko maailma tuhoon tuomittu?

Teoria sikseen, asiat ratkotaan käytännössä. Ihmisellä ei ole absoluuttista moraalia. Ihmisellä on kuitenkin ainakin yksi absoluuttinen, vaikkakin subjektiivinen, pohja, jolle perustaa moraalinsa, ja jolle itse perustan moraalini. Kaikki ateistit tuskin tekevät samoin, ateisteilla on monia ajattelutapoja, koska ateismista puuttuvat sitovat dogmat. Ajattelutapani on hedonismi. Ihmisen perustarpeita on hedonistinen hyvä, josta voidaan lähes kaikki muu derivoida. Kaikki ihmiset tuntevat ja haluavat hedonistista hyvää.

Miten mikään järkevä moraali voi perustua hedonismiin? Sehän on oman hyvän haluamista ja muista välittämättä olemista! Väärin. Hedonismi on oman hyvän hakemista, mutta se ei tarkoita, etteivätkö ihmiset välittäisi toisistaan. Hedonistinen moraali perustuu siihen, että yhdessä hedonismia hakemalla saavutetaan paljon enemmän kuin toisten päälle astumalla. I scratch your back and you scratch mine.

Anarkisti-hedonistinen ihmiskunta ei saavuttaisi käytännössä mitään. Kaikki olisivat kaikkia vastaan, millekään muulle kuin itsensä suojelemiselle ei olisi aikaa. Siksi yhteiskunta perustuukin käytännössä yhteisölliseen hedonismiin: Ihmiset hakevat omaa tyydytystään, kuitenkin tarjoten myös toisille saman mahdollisuuden yhteistyön ja oikeuksien kunnioituksen kautta. Näin ihmisillä on selvästi enemmän mahdollisuuksia tyydyttää hedonistista tarvettaan: Voit mennä nauttimaan ulkoilmasta pelkäämättä henkesi puolesta, koska tiedät, että sinua suojellaan. Voit nauttia uusimmasta teknologiasta, joka ei olisi syntynyt ilman valtavien ihmismäärien yhteistyötä.

Harvat ihmiset haluavat jotain, mitä yhteiskunta ei voi nykyään tarjota tai antaa heidän tehdä. Esimerkiksi toisilta varastaminen omaisuuden toivossa, seksuaalinen hyväksikäyttö ja monet muut asiat ovat lailla kiellettyjä, jotta ihmisten oikeudet ja mahdollisuudet voitaisiin taata mahdollisimman hyvin. Jotkut kuitenkin eivät välitä näistä rajoituksista, vaan toimivat niiden ulkopuolella muista välittämättä.

Käsittelin pienemmässä mittakaavassa samankaltaista asiaa: Tuuc . Siinä väitin kiusaamisen johtuvan yksinkertaisesti siitä, että kiusaajan asiaton hauskanpidon tapa yhdistyy säännöistä välittämättömyyteen. Samanlainen ilmiö on taustalla monissa rikoksissa: halutaan jotain, mitä ei laillisesti saada, mutta laista ei välitetä koska haluttu asia on tärkeämpi tai laista ei piitata.

Tekstissäni ehdotin vahvoja rangaistusmuotoja, jotka osoittavat, ettei rikoksenteko ole edes hedonistisesti hyödyllistä, koska rangaistus enemmän kuin kumoaa saavutetun hyvän. En ole laki- ja oikeustieteiden asiantuntija, joten jätän tämän ehdotuksen tähän ja ongelman ratkaisemisen muille.

Takaisin aiheeseen, ateistit usein hakevat pohjimmiltaan omaa etuaan, mutta tiedostavat myös muiden saman halun ja kunnioittavat sitä. Jotkut tekevät tämän enemmän oman hedonismin tyydyttämiseksi (yhteistyön yms. varmistamiseksi), jotkut varmastikin rehellisesti muista välittäen. On jopa mahdollista kokea itse tyydytystä muiden onnistumisesta, mutta tämä on harvinaisena "kykynä" sivuseikka.

Yleinen, jaettu moraalikäsitys sen sijaan ateistiselta kannalta muodostuu noin keskiarvoja seuraamalla. Kukaan ei ole asioista tarkalleen samaa mieltä kenenkään kanssa, mutta yhtä mielipidettä tarkastellessa voidaan löytää suuriakin samaa mieltä olevia ryhmiä. Esimerkiksi verraten fundamentalistikristittyjen ja ateistien moraalia, voidaan havaita monia eroja. Näin seksuaali- ja sukupuolifriikkinä voisin mainita esimerkiksi suhtautumisen homoseksuaalisuuteen ja sukupuolirooleihin. Fundikselle nämä on määritelty Raamatussa, joka toimii moraalin pohjana. Siksi homoseksuaalisuutta pidetään vakavana syntinä ja sukupuolirooleista pidetään vahvasti kiinni.

Ateisti sen sijaan pohtii, mitä hedonistisia seurauksia näillä asioilla voisi olla. Homoseksuaalisuus on monille ateisteille täysin hyväksytty asia, koska se ei aiheuta haittaa kenellekään, vaan sen hyväksyminen ainoastaan tuottaa hyvää homoille itselleen. Näin ateisti pohjaa moraalinsa logiikkaan, joka muodotuu hedonismista. Samoin sukupuoliroolien kohdalla, eipä niilläkään sen väliä. Seuratkoon se joka seuraa ja se ei joka niitä ei tahdo pitää, näin saadaan suurin hedonistinen hyöty. Voidaankin sanoa, että ateistit ovat selvästi suvaitsevaisempia kuin uskovaiset, koska ateisti ei perusta käsityksiään diskriminoiviin dogmiin, vaan käsittelee moraalia yhteisenä asiana, jossa kaikkien mielipiteet pitää ottaa huomioon.

Tietysti yksittäisten ateistien moraalikäsitykset vaihtelevat suuresti. En edes tiedä, kuinka moni ateisti seuraa tämän tekstin kuvailemaa moraalia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että hedonistinen moraalikäsitys on toimiva ja tasapuolinen systeemi, joka perustuu fiksulle pohjalle.

"You may get notifications from a maximum %d communities and channels."

Kaikki mitä pyydän, on lista seuratuista yhteisöistäni. Näin voisin poistaa turhat pois saadakseni uusia, hyödyllisempiä tilalle.

Muuten alan angstaamaan kun olen nii-iin emo.

Viime aikoina olen kuullut "EMO!"-sanaa (emo = tyyli / ajatusmaailma, tummanpuhuva ja angstinen) erittäin runsaasti. Yläkoulun pihan poikki kulkiessani sana huudetaan vähintään viikoittain. Tänä aamuna sain nauttia tästä huudahduksesta jo ennen yhdeksää aamulla. On se kumma miten ihmisiä pitää luokitella pukeutumistyylin mukaan.

Pukeutumistyylini ei edes ole sidottu yhteen tiettyyn stereotypiseen tyyliin. En myöskään pukeudu käyttäytymiseni mukaisesta taikka toisin päin. Yhdistelen pukeutumisessani yleensä emoa, goottia ja jonkinlaista herrasmiesmäistä asiallisuutta. Olettaisin, että emo on näistä se helppo kohde, jota voi haukkua kätevimmin. Muuten sitä ei nostettaisi esille niin räikeästi.

Mistä sitten haukkuminen johtuu? Täysin leikkimielistä se ei ole, koska noottia tulee täysin oudoilta ihmisiltä ja ilman minkäänlaista yhteistä havaintoa leikkimielisyydestä. Harvemmin minua porukallakaan haukutaan (vaikka olettaisin sen voivan tapahtua). Voisiko selitys olla niinkin yksinkertainen, että haukkuminen on hauskaa? Ainakin huutelijat näyttävät nauttivan tekemisistään.

No, sanotaan, että nämä teinit haukkuvat tuntematonta lukiolaista hauskanpidon vuoksi. Mitä sitten käy jollekulle, jonka he tuntevat esimerkiksi samasta ryhmästä tai samalta luokalta, joka on heidän mielestään hyvä hauskanpidon väline? Mitä jos haukkumisen sijaan hauskanpito onkin fyysisempää, rankempaa?

Koulukiusaamista selitetään usein huonoilla kotioloilla, nuoren pahoinvoinnilla ja muulla vastaavalla. Mielestäni nämä ovat turhan absurdeja selityksiä niin yksinkertaiselle asialle. Kiusaajat nauttivat siitä, mitä tekevät. Kiusaaminen on hauskaa, kiusaaminen on "harrastus".

Ero kiusaajan ja "normaalin" välillä on, että normaali tuntee empatiaa kiusattua kohtaan, eikä sen takia kiusaa, koska tietää sen satuttavan tätä. Hän ei pysty samalla tavalla nauttimaan satuttamisesta. Kiusaaja sen sijaan ei ymmärrä tai ei ota huomioon sitä, että kiusattu kärsii tilanteesta.

Koulukiusaamista voisi tästä syystä estää tehokkaasti ehkäisemällä kiusaajan ajatusmaailman syntymistä. Lapsille ja nuorille pitää vahvasti opettaa, että kiusaaminen on väärin, koska se satuttaa heitä. Ei kiusaajakaan nauttisi kiusatun asemassa olemisesta. Hän ei vain ymmärrä tilannetta, koska ei koe kiusatun kokemuksia tai jättää ne huomiotta, vaan näkee yhtälössä vain oman nautintonsa.

Usein huonot kotiolot ja pahoinvointi liittyvät kiusattuun. Jälkimmäinen on kuitenkin useammin oire, joka johtuu joko jostain muusta asiasta kuin kiusaamisesta, tai sitten kiusaaja katuu kiusaamistaan. Pahoinvointi saattaa myös purkautua kiusaamisena, mutta tällöinkin jatkuvaan kiusaamiseen tarvitaan empatian puutetta, ellei kiusaaja siedä jatkuvaa pahoinvoinnin kehää.

Huonot kotiolot helposti "synnyttävät" potentiaalisia kiusaajia. Huonoissa oloissa tavat opetetaan huonosti. Lapsi ei välttämättä opi tuntemaan empatiaa riittävän vahvasti, koska on juuri vanhempien tehtävä opettaa lasta suhtautumaan muihin asiallisella tavalla. Huonot kotiolot saattavat myös johtaa huomionhakuisuuteen ja huonoon oloon, jotka puretaan koulukiusaamiseen, mutta tämä on toissijaista.

Koulukiusaajien rankaiseminen on myöskin enemmän vanhempien kuin kenenkään muun tehtävä. Oppilaitoksen toimimahdollisuuksilla on rajansa, eikä koulukiusaaja välttämättä edes välitä parin tunnin jälki-istunnosta. Vain huoltajilla on riittävän suuri valta lapseensa. He voivat jäädyttää lapsen viikkorahan, määrätä tämän kotiarestiin, käytännössä ottaa hänen vapautensa pitkälti pois. Ankara rankaiseminen saattaa olla ainut keino lopettaa jatkuva kiusaaminen, kun lievemmät rangaistukset ja puhuminen eivät auta.

Vanhempien pitää toisaalta olla reiluja: Kiusaajan lopettaessa kiusaamisen, pitää vanhempien lopettaa kiusaamisesta rankaiseminen. Jos kiusaamista tapahtuu taas, rangaistukset otetaan takaisin käyttöön. Näin lapsi oppii, ettei kiusaaminen kannata, koska siitä saatava hyöty on pienempi kuin rangaistuksista johtuva haitta.

Olen siis sitä mieltä, että koulukiusaaminen on yksinkertaisesti hauskanpitoa niille lapsille, jotka eivät koe kiusatun roolia syystä tai toisesta. Koska vanhemmat ovat vastuussa lapsensa tapakasvatuksesta ja heillä on suurin valta lapseensa, on myös vanhempien velvollisuus antaa lapselle tämä opetus ja tarvittaessa käyttää voimakeinoja. Onhan kuitenkin etenkin kiusatulle, mutta myös kiusaajalle, parempi, että hän oppii toisten satuttamisen olevan väärin.

Uskovaiset tuppaavat sanomaan, että elämän tarkoitus on (enemmän tai vähemmän) päästä kuolemanjälkeiseen elämään. Mikä sitten on sen elämän tarkoitus?

Todennäköisesti kuolemanjälkeiseltä elämältä odotetaan suurta määrää hedonistista hyvää, ainakin jos on tullut Jumalaan uskottua tms. Suurin osa jopa "tietää" taivaan tai muun vastaavan paikan olevan täynnä hedonistista hyvää, itseen kohdistuvaa ihanaa oloa ja tunnetta.

Jos tämä on syy kuolemanjälkeisen elämän himoitsemiselle, miksei sama syy voi olla ateistin syy elää?

Sukupuolet. Mies ja nainen. Maskuliini ja feminiini. Mars ja Venus. Romeo ja Julia. Sukupuolet ovat olleet tärkeä osa ihmistä kauan. Jo ensimmäisissä yhteisöissä johtajaksi nousi poikkeuksetta vahva ja suojeleva mieshenkilö. Naisilla ei ollut paljon muuta asemaa kuin vauvojen poksautteleminen maailmaan ja työnteko. Yksinkertaisesti keskimäärin heikompi fyysinen kunto pakotti naiset alistumaan. Tätä jatkuu muutaman aikakauden ajan, maskuliinisen propagandan saattelemana, kunnes saavutaan nykypäivään.

Tutkimusten valossa nainen ja mies ovat ajattelultaan suunnilleen samantasoisia. Useimmat miehet ajattelevat eri tavalla kuin naiset, mutta ero ei ole niin suuri etteikö yksilö voisi sitä ylittää. Itse esimerkiksi koen olevani jonkin verran enemmän feminiinen henkilö miehen ruumiissa. Selitän tästä lisää kohta.

Transsukupuolisuus on mielenkiintoinen tila, jossa henkilö kokee olevansa henkisesti vastakkaista sukupuolta kuin mitä hänen biologiansa hänestä kertoo. Varmastikin suurin ongelma, josta transsukupuoliset kärsivät, on kohtelu, jota he sukupuolensa takia saavat. Se ei osu yksiin heidän persoonallisuutensa kanssa, vaan keskittyy vain biologiseen puoleensa.

Itse en ole transsukupuolinen. Koen vain olevani paljon feminiinisempi kuin keskivertomies. Olen kuitenkin biologisesti mies, eikä se itsessään minua haittaa juurikaan. Tuon asian kuitenkin esille edellisen kappaleen syyn takia. Monet pitävät minua stereotypisenä poikana vain ja ainoastaan kroppani takia, vaikka käyttäytymiseni kertoo aivan jotain muuta.

Pohjimmiltaan sukupuoliroolit ovat samanlaisia stereotypioita kuin kaikki muukin. Ongelmana on se, että ne yleistetään niin laajalle, että monet eivät pysty irrottautumaan stereotypian tuomista ajattelutavoista, vaikka ne olisivat kyseisessä tilanteessa täysin turhia ja jopa valheellisia. Jotkut kuvittelevat sukupuoliroolien olevan universaaleja totuuksia.

Onneksi ihmisten, erityisesti monien nuorten, ajattelumaailma alkaa tukea näkemystä androgyynimmästä maailmasta. Sukupuolistereotypioissa itsessään ei ole mitään vikaa kunhan ne muistetaan jättää pois tilanteista, joihin ne eivät sovi. Androgyynisessä ajattelutavassa tätä ongelmaa ei ole, koska siinä ihmisiä kohdellaan sen mukaan, keitä he ovat, ei sen mukaan, mitä sukupuolta he biologisesti edustavat.

ollip1

"Oletko sinä sitten hyvä vai paha? Tutki itsesi Jumalan sanan valossa"... Ei, vaan tällä kertaa itse Jumalana.

1. Tuomitsisitko ihmiset sen perusteella, mihin he uskovat?

Testi on päättynyt.

Jos vastasit kyllä, olet epälooginen ja moraaliton Jumala. Tuomitset ihmiset egoistisen syyn perusteella. Et arvosta avuliaisuutta, ystävällisyyttä, loogisuutta taikka rakkautta, jos kyseinen henkilö ei usko sinuun. Et näe tarpeelliseksi perustella itseäsi loogisesti, vaan heität ihmisten päälle muutaman epämääräisen tekstinpätkän ja pidät sitä absoluuttisena todistuksena. Jos haluat tietää lisää luonteenpiirteistäsi, lue Vanha Testamentti.

Miksi Jeesus tapettiin?

Koska hänen tapansa uskoa Jumalaan ei ollut vallanpitäjille mieluinen. Hän oli liian radikaali, ja fariseukset yms. käyttivät lähes jumalankaltaista valtaansa: "Hän ei uskonut oikein - hänet pitää tappaa!"

Jotkut sanovat ruotsin kielen opiskelun olevan tarpeellista kaksikielisessä maassa. Näin Kyrkslättläisenä voin sanoa, ettei kieltä edes rannikkoseuduilla paljoa käytetä. Ruotsin kieli on vielä turhempaa käytännössä kaikkialla muualla paitsi rannikolla. Kaksikielisyys ruotsalaisen vähemmistön ollessa minimaalinen on keinotekoinen asia. Rannikolla ruotsia saisi ollakin edes se pari perustavanlaatuista kurssia "Hej, jag heter Tuukka, jag kan inte prata svenska" -tyylillä, mutta muuten pakkoruotsi on todellakin sitä itseään - turhaa pakkopullaa. Sama pätee virkamiesruotsiin. Itärajalla tai Lapissa harvemmin tapaa ruotsalaisia, saatika sitten ruotsinkielistä palvelua tarvitsevia.

Jotkut sanovat ruotsin kielen opiskelun olevan yleishyödyllistä. "Onhan meillä pakkomatematiikkakin!" Ero piilee siinä, että matematiikkaa voi soveltaa kaikkialle, ja se on opetusohjelmissa kaikkialla sen hyödyllisyyden vuoksi. "Mutta pakkoenglantia ei voi soveltaa!" Ei ehkä voikaan, mutta siitä on hyötyä. Ruotsin opiskelusta ei. Englanti on universaali kieli, kun taas ruotsi rajoittuu pohjoismaihin, käytännössä vain osaan niistäkin.

Jotkut sanovat ruotsin kielen opiskelun helpottavan germaanisten kielten opiskelua. Totta, mutta miksei asiaa voisi ajatella toisin päin? Aloitetaan vaikka saksalla, ja luetaan haluttaessa sen jälkeen ruotsia. Kappas, germaanisten kielten lukeminen auttoi ruotsin opiskelussa! Miksi pitäisi aloittaa juuri ruotsin kielellä?

Jotkut sanovat ruotsin kielen vievän vain pari oppituntia, eikä sen poistamisesta olisi juuri mitään hyötyä. Lukiolaisen lyhyeseen ruotsiin kuuluu kolme vuotta ruotsia yläasteella ja muistaakseni neljä kurssia lukiossa. Oletetaan, ihan vain argumentin vuoksi, että tämä aika korvattaisiin argumentointisääntöjen ja -tapojen opettelemisella. Tämä johtaisi siihen, ettei tässäkään tekstissä kumottuja väitteitä olisi, koska fiksut ihmiset olisivat pohtineet asiaa, ja tajunneet, että pakkoruotsi on pelkästään aikaa ja vaivaa vievä, tökerön keinotekoinen instituutio.

Jeesushan on kuulemma ainut tie Jumalan luokse. Miten kävikään sitten sen maya-intiaanin, joka eli hyvän ja rakastavan elämän, kuoli vuonna 985, ikinä kuulematta Jeesuksesta? Entäpä kaikki muut maailman ihmiset, jotka ovat kuolleet ikinä kuulematta Raamatun sanaa? Joutuvatko he helvettiin, koska he eivät olleet ikinä kuulleet Raamatusta, Jumalasta yliluonnollisuuden käsitteenä, taikka Jeesuksesta eivätkä sen takia siihen uskoneetkaan?

Oikea vastaus ei ole automaattisesti, että "Kyllä he silti pääsevät taivaaseen, koska Jumala ottaa sen huomioon / he elivät hyvin / tms." Tahdon vastaukseksi suoraan Raamatusta tekstiä, joka selvästi osoittaa, että Jumalalla on looginen, toimiva suunnitelma näiden ihmisten varalta. Olisihan erittäin oletettavaa, että Jumala sisällyttäisi pyhään kirjaansa suunnitelmansa osan, jota ilman Jumalan toiminta vaikuttaisi meille epämoraaliselta ja suorastaan pahalta. Ainakin itse uskovaisenakaan en pitänyt tästä ideasta, ja nyt ateistina koko ajatus kuvottaa yhä enemmän.