IRC-Galleria

Osa 8 – Kouluaikani

No huhhuh. Ala-aste meni lähestulkoon normaaleissa merkeissä, eli olin kiusattu. Ala-asteen aikana sain kuitenkin aika paljon hyviä kavereita, aloitin ratsastuksen ja jätin karaten (mm, harrastin n. 4 vuotta.).
Yläaste menikin sitten päin helvettiä. Seiskalla olin vielä kohtuu ahkera opiskelija, olihan keskiarvoni silloin 8,4. Kasilla, kesällä sattuneista syistä, elämä vähän repsahti. Podin masennusta ja yritin olla kovin erilainen, mikä on sen ikäisille nykyään täysin normaalia. Olin siis punkkari, irokeesi ja kaikki. Poikkesin muista "teinipunkkareista" ehkä sen verran, että viitsin ottaa aatteistani vähän enemmän selvää, enkä vain kulkea muiden mukana.
Mutta sepä siittä, takaisin koulun pariin.
Kahdeksannella luokalla keskiarvoni laski (taisi olla luokkaa 6,5) ja meinasin saada potkut koulusta liiallisten poissaolojen takia. Kasilla myös tapasin nykyisen kihlattuna ja seurustelimme n. 2,5kk, kunnes tuli ero vähäksi aikaa. Ysi luokan alussa taas sattui ja tapahtui. Sain rikosrekisterin, mutta aloin sen vuoksi käymään koulua paremmin. Aloimme myös kihlattuni kanssa seurustelemaan uudestaan, ja ollaankin seurusteltu tähän päivään asti :)
Yheksäs luokka oli ja meni, suoritin peruskoulun (2 viikkoa muita myöhemmin...) keskiarvolla 7,6 (mikä pettymys).
Peruskoulun jälkeen lähdin Haukiputaan ammattikouluun opiskelemaan pintakäsittelyalan perustutkintoa. Tarkennettuna olisin valmistunu lattianpäällystäjäksi. Seki koulu nyt meni miten meni ja erosin 2011 vuoden alussa.
Nyt olen työtön ja onneton, buhuu.
Opiskelu jatkuu 2012 syksyllä Lappiassa, Torniossa. Näillä näkymin media-assistentin hommissa.
Enough? Nyt on pakko päästä keittämään aamukahvit.
See'ya.

Unruhe

Jee, taas on vähän aikaa valoisaa. Voi tätä riemua.
Parvekekki näyttää ihan helikopterin laskeutumisalustalta punaisine valoineen... En vissiin oo kovin jouluihminen ku tuntuu, että nuokin jouluvalot on liikaa mulle. Kohta alkaa se loputon joululaulujen rallatus ja ehkäpä taas joku julkisuuden laulaja tekee yhdestä (tai useammasta) joululaulusta oman version. Hirveää. Onneksi kihlattu sai anottua joulun auki, niin on edes jotain syytä iloita. Aattonakin tulee tasan vuosi kihlauksesta, huhhuh. Ja vuoden alusta mahtaa tulla 4,5v täyteen saman ukon kanssa, jee.
Nii ja huomenna on tietenki se itsenäisyyspäivä, jes. Turhat (sekä vähemmän turhat ja aivan turhat) ihmiset kokoontuvat kättelemään mainiota presidenttiämme ja juovat sitten itsensä humalatilaan suuressa joukossa. Ja me veronmaksajat saadaan katsoa tätä riemujuhlaa paskalootasta JA ONHAN SE NIIN JÄNNITTÄVÄÄ.

En tykkää joulusta. Uusivuosiki on turha. Menkää pois, älkääkä ainakaa tulko tunkeen niitä joululauluja mun päähän. Thxbye.

Unruhe kuittaa o/

Okei, en ehkä enää koskaan kirjota kunnollisia blogimerkintöjä.
Olin kirjottanu varmaan 9001 lausetta tekstiä, kunnes lisäsin hieman tekstinmuokkausta ja pääti esikatsella tekstiäni.
Niin no mitä tuli painettua? Peruuta. Aihekki oli nii pätevä; naiset ja kuinka naiset on perseestä.
Voi vitun ketun vittu. No, jospa jaksaisin illalla raapustaa uudestaan.



Unruhe

Eli siis, tilasin nyt tuolta Pretty.fi -sivustolta Coastal Scents 88 Original Paletten (http://www.pretty.fi/coastal-scents-original-palette-luomivaripaletti-p-2714.html).

Ihan suhteellisen edullista siellä on, mutta valitettavasti se paljon luvattu "klarna-joulukampanja" (osta nyt, maksa helmikuussa) ei toimi niinkuin pitäis. Monen mutkan kautta onneksi sain tuotteeni tilattua ja jos nyt tulee ajallaan niin tilaan myös toisen 88 paletten (shimmer vai metal mania?). En muuten tilaisi enää kyseiseltä sivustolta, mutta nyt se on kuitenkin mulle helpompaa, koska mun tietoni ovat jo sinne tallentuneet. Sivustolla on myös erittäin muikean mahtavan laaja valikoima eri tuotteita, (paitsi ehkä siveltimiä ei ole niin runsaasti..), varsinkin näitä luomivärejä :)
En sitten tiedä, saivatko nyt tuon ongelman korjattua kun pystyi tänään tilaamaan normaalisti... Mutta joululahja on tulossa nyt, jee! :>

Kauhee dilemma taas! En tiedä tilaanko tuon Prism Paleten, Originalin vai Ultra Shimmerin :< Sitte myös harkitsin Metal Maniaa..
Yhden saan siis joululahjaksi ja toisen ajattelin tilata nyt. Mutta mitkä kaks haluan? Jos vaikka tilais Originalin nyt ja miettis sitte, että minkä haluaa joululahjaksi :3

Asiasta iskariin. Parin päivän perusteella voi taas huokasta, että vittu mitä hommaa.
Thxbye!

Unruhe

Dodih, nyt sai kihlattu oman Steam tunnuksensa takas joten elämä jatkuu. Ite ajattelin jatkaa omilla tunnuksilla (vaikkakin pitikin alottaa ns. alusta), mutten valitettavasti voi lisätä kavereita, joten nyt kaikki randomit ja vähemmän randomit lisäämään jos kiinnostaa saada tf:ää pelaava tytsy pelikaveriksi.
Nimellä Percunis löytyy, pelissä on sitten wanha tuttu nick Unruhe. Saa todellakin lisäillä, eikä tarvi kysellä lupia... :)

Meni hienosti vkl. En juonu ku about 6-7 kaljaa, mutten päässy koneelle ollenkaan ja Steelseriesin kuulokkeet hajos (y).


Unruhe

Olin hurja ja kärsin kuusi päivää ilman tietokonetta :3 Vanha kovalevy alko pitämään sirinää (enkä ihmettely kun kovalevy oli ainut paska osa koneessa), joten hankittiin uus. Tosin osottautu, että vaan yks osa oli menny hajalle, joten nyt voi käyttää tuotakin kovoa. Nyt koko vkl menny laitella kaikki ennalleen... Tuntuu koko kone niin oudolta ja uudelta. Nyt onki sitten aikalailla hyvä kovalevy ja prossun lämmöt täydelliset. Eniten vituttaa kun steamin tunnus on vähä jäissä (kihlatun tunnus), kun sähköposti oli näemmä mennyt vanhaksi. Piti sitten tehdä oma tunnus ja odotella steamin vastausta ongelmaan, että saadaanko vanha tunnus vielä takas. Nyt vituttaa armottomasti, eikä huvita edes pelata TF2:sta kun on vain vakiokamppeet classeil.
Saatana.

Unruhe

Tää ei nyt oo mitään rapulasta johtuvaa "en enää ikinä juo" -tekstiä. Tää on sitä, mitä oon ajatellu jo pitkään ja nyt oon tosissani.

Saa loppua tää alkoholin suurkulutus tässä torpassa.

Kavereiden takia mun silmät on auennu ja oon alkanu ajattelemaan vähän omaa elämääni ja tulevaisuutta. Tuntuu ettei kellään oikeesti mene hyvin. Tavalla tai toisella tää heijastuu kokoajan mun elämässä. Kavereissa, kumppanissa, perheessä... En edes minä ansaitse tämmöstä elämäntyyliä, joten nyt pitää skarpata.
Alan kuntoileen mun vanhan kropan takasi ja huolehtiin eläimistä, vielä kun voi.
Sitte Lapissa voiki alottaa puhtaalta pöydältä :3
Uus elämä alkakoon, taas.

Unruhe

Vähän unohtunut tämä.. :D


Osa 7 – Paras ystäväni


Ystävästä, hmm. Mulla ei varsinaisesti enää ole mitään parasta ystävää, harvemmin jaksan luottaa keneenkään niin paljoa. On kuitenkin kaks ihmistä, joille puhun täysin suoraan ja asioita kiertelemättä. Kihlattu & äiti. Niiltä ei tarvi mitään salata, koska ne ymmärtää tilanteen ku tilanteen. Ja pakkohan se niillä on, right?
Oon myös löytäny pari tosi hyvää ystävää tuolta Lapin puolelta (ah, IRC) ja samalla Vekekin on saanut tilaisuuden solmia uusia kaverisuhteita. Kyse on vastakkaisen sukupuolen edustajista, joiden seurassa viihdyn aikalailla ja joille tulee yleensä puhuttua kaiken näköstä ja kuulosta. Plus nää kaverit on helpottanut mun mielentilaa ihan mielettömömästi kuluneina kuukausina, kun asiat on oikeesti meinannu mennä päin helvettiä. Ovat olleet tukena ja olkapäänä ja jaksanu kuunnella mun vikinöitä joka ilta. Kiitos teille, ootte tärkeitä.
Koska kihlattu on armeijassa, oon nykyään melko yksinäinen. Jos en oo porukoilla hoitamassa mun lukuisia elukoita, niin istun tietokoneella irkaten ja pelaten. Ei täällä juurikaan kukaan käy kahvilla tai iltaa istumassa. Parempi niin, muuton takia (Tornio<3) en halua enää solmia vahvoja siteitä tänne.
Ainiin, on tuolla Oulun suunnalla myös yks nainen joka on rakas ja tärkeä tukipilari ja jota jään kaipaamaan melko paljon.

Lopputulos? On mulla pari kaveria, perhe on kuitenkin tuhat kertaa tärkeämpi ja parempi tuen antaja :) Ehkä en tarvikkaan muuta.

Unruhe

Viime lauantaina (1. pv) olin juuri herännyt Torniossa, kunnes äiti soittaa ja ilmottaa että mun kissa on hävinny. En kerennyt edes sisäistää asiaa, koska eihän sitä tajua ennenkuin menee sinne ja huomaa ettei ookkaan enää sitä kissaa, joka tulee illalla viereen kehräämään.
Tapaus on oma 2-vuotias narttukissani Lumo.

Lumo oli päässyt perjantai iltana livahtamaan oven raosta ulos. Ja koska kissa on pieni ja tumma, ei isä huomannut asiaa ollenkaan kuin vasta aamulla.
Lumo ei tullut edes porukoiden kollin, Jimin, seurassa kotiin. Koska kissa on erittäin pieni (sisäsiittoinen - on kooltaa noin 5-6kk kissan kokoinen..) ja arka, saimme parin pakkasyön jälkeen heittää toivomme. Äiti ja isä kävivät joka paikan katsomassa (mm. kaikki mahdolliset ladot, meidän tallin ja naapureiden ulkokatokset ym.), mutta Lumoa ei näkynyt.

Eilen kuitenkin näkyi.
Isä meni autotalliin normaaliin tapaan ja ihmetteli, kun työhuone oli sotkuinen. Kynät ja paperit pitkin lattioita. Äiti oli tullut kattoon ja siellähän se Lumo oli kokottänyt pöydän alla ja huutanut pelastusta.
Oli siis päässyt viikonlopun aikana livahtamaan autotalliin ja jäänyt sinne lukkojen taakse. Lumo oli tosi arka, säntäili joka suuntaan eikä antanut kiinni. Totta kai se on arka, kun isä on melunnu ja paukuttanu autotallissa ja Lumo on kököttänyt siellä viiden päivän ajan :<

Kissa on nyt turvallisesti kotona ja alkaa pikkuhiljaa taas tottua ihmiseen. Kova nälkähän sillä oli, reppana.
Eikä varmaan toista kertaa halua ulos mennä... Eikä menekkään. Ei siittä ole ulkokissaksi.



Unruhe