IRC-Galleria

... Sain opiskelupaikan.
Ensi syksynä lähden opiskelemaan audiovisuaalisen viestinnän perustutkintoa, eli näillä näkymin musta tulee parin vuoden päästä media-assistentti :)
Mikäli kestän muutaman vuoden nuorempia luokkakavereita.
Toivottavasti ne ei sitten ole koulun kameroilla vessassa ottamassa typeriä duckface-kuvia.



Unruhe

Hyökättiin eilen suunniteltua aikaisemmin yllätyksenä tänne mun vanhempien tykö maalle, kun autokyyti saatiin. Ei tarvinut ahtautua junaan kaikkien laukkujen kanssa ja vielä kuumalla ilmalla.
Oon Kemissä kuukauden päivä potenut hirveää koti-ikävää ja yksinäisyyden tunnetta. Kun näin ensimmäisenä tallin nurkkauksen pihatietä kävellesseä, tuli välittömästi mahtava mielenrauhan ja kotoisuuden tunne. Olin kotona. Ja olen edelleen, enkä halua lähteä täältä tyhmään kaupunkiin enää ikinä.
Koirat pisti tajuttomat shown heti pystyyn. Noora huuti ja kilju varmaan tunnin putkeen eikä antanut mitään rauhaa meille. Hevoset ei suurempia reagoinut. Oma polle nosti päätä ja hörähteli pari kertaa. Kait sekin tajus, että nyt tuli se mukava täti, joka aina käyttää kävelyllä, harjaa ja hieroo.
Lumo oli vähän ihmeissään, aluksi hirveenä pelkäs Nooran reaktiota ja kierteli muakin vähän kauempaa. Nyt se on tainnut tajuta, että kuka on tullut :)

Tänään oon herännyt vähän aikaisemmin ja siivonnut tallin aamusta. Sen jälkeen harjailin oman pojan läpi kokonaan, eikä aikaakaan mennyt kuin tunti...
Sen jälkeen yritettiin käydä kävelyllä, mutta eihän sekään onnistu kun joka paikka on niin vihreänä. Päästin pojan syömään nurmikkoa irti pihamaalle ja hain äidin suokin narun päähän kans :) Hyvin meni, vaikka Iippa vähän riemastu kun huomasi olevansa täysin vapaana pihalla. Oli mukava huomata, että sama luottamus meidän välillä on pysynyt yhtä vahvana. Iippa jopa lopetti ravailun ja riehumisen heti, kun vähän ärähdin sille. Sen jälkeen se käveli kiltisti minun ja Lallin perässä tallin pihalle ja jäi aitauken kulmalle odottelemaan, että käyn hakemassa pojan käytävälle.
Nyt se reppana seisoo uusi ja hohtavan valkoinen ötökkäloimi ja -huppu päällä aitauksessa. Onni on ex-ravuri, ne kun ovat jo tottuneet noihin kaikenmaailman päähuppuihin :)

Nyt on vielä reilut pari viikkoa aikaa täällä puuhastella. Tarkoituksena olisi joku päivä hakea vuokralaiselta vinkka lainaan ja käyttää meidän ruunia hevosmontuilla uimassa. Saapa nähdä meneekö suomenpoika uimaan, omahan tulee 80%:n varmuudella mun perässä veteen.
Ainiin, ja tänään saapuu myös hyvä ystävä tänne majailemaan :)
See'ya guys! o/



Unruhe

http://rohan.lotro.com/story.html
Tekisin melkein mitä vain, että saisin tuon pelin ;_;
Ostakaa joku mulle tuo, kiitos ei mulla muuta.



Unruhe

"Sana jos on ainut sana, joka voi olla yli tuhat kirjainta pitkä"

-Stephen King, Musta torni: Callan sudet.


Koen suurta tylsyyttä kotona. Pojat pelaa ja itse istun lattialla läppärin kanssa juoden kaljaa ja kitisen tämän netin paskuutta. Päätin siis kitistä tännekkin, anteeksi.
Mun pitäis oikeasti täällä sosialisoitua jotenkin, että saisin itselleni kaverin jonka kanssa viettää aikaa ja pitää kivaa. Koti-ikävä vie kuitenkin voiton. Olo on jatkuvasti väsynyt ja turhautunut. Kokoajan mietin, että oliko virhe muuttaa. Toisaalta muuttoon oli erittäin hyvä syy, mutta musta vain tuntuu että jätin mulle kuuluvan elämän taakseni. Kaikki asiat, jotka on aina ollut mun elämässä kaikista tärkeimpiä, jäi liian pitkän välimatkan päähän.
Haluaisin harrastaa edelleen hevosia, mutta se on tässä tilanteessa lähestulkoon mahdotona. Kadun mun parin vuoden takaista päätöstä, kun en lähtenytkään opiskelemaan hevosalalle. Tiedän, että tuolla alalle ei oikeasti tienaa ja alkuvuosina työt on kirjaimellisesti paskan luomista, mutta nyt harmittaa siltikin. Ei musta kilpailemaan ole omien fyysisten heikkouksieni takia, enkä sitä haluakkaan.
Nyt vain toivon, että saisin media-alalta opiskelupaikan, ja jos sitä en saa niin en tiedä mitä sitten tekisin.
Onneksi tämän kaiken turhautuneisuuden keskellä valoa tielle antaa tieto siittä, että pääsen rakkaideni pariin 15.6 viimeistään :)
Elämässä sattuu aina virheitä, mutta ne pitää kestää. Lisäksi mua kantaa eteenpäin positiivinen ajattelutapa. Tästäkin asiasta löytyy monia valoisia puolia kun oikein ajattelee ja nämä asiat kantaa mua eteenpäin piristäen mun päiviä.
Semmonen turha kitinä, kiitos jos jaksoit lukea.



Unruhe kiittä, kuittaa ja kumartaa.

Muistelin tässä eräs päivä aikaa, jolloin kirjoitin omaan pieneen salaiseen vihkooni kirja- ja elokuva-arvosteluja lähes tauotta. Nyt siis ajattelin alkaa kirjoittelemaan samaisesta asiasta tänne ja toivon, että omalla innostuksellani innoitan ihmisiä lukemaan tai katselemaan elokuvia. Media on minun elämän suola. Rakastan lähestulkoon kaikkea mediaa, mutta ylikaiken rakastan kirjoja ja elokuvia. En vain sen juonen takia, vaan rakastan huomioida asioista, jotka olisi voitu tehdä/kirjoittaa paremmin.
Muutamat mun kaverit varmasti tietää, millanen kirjafriikki olen. Luen aina jotain kirjaa ja pyrin siihen, että lukemiseni ei sijoitu vain yhteen tyylilajiin, vaan pyrin pitämään lukupiirini mahdollisimman laajana ja valmiina kaikille tyylilajeille.
Nyt kuitenkin parin vuoden aikana muhun on purrut tosi paha King-kärpänen ja olenkin todennut että tämä Mainelainen kirjoittaja on ehkä parhaimpia ikinä, kenen kirjoja olen lukenut. Tämänkin asian todistaa se, että tämä herra on päässyt sinne, minne moni kirjailija ei tule koskaan pääsemään. Elokuva-alalle. Kingiltä on useampia kirjoja tuotettu elokuviksi (Hohto, Vihreä maili, Uinu uinu lemmikkini, Rita Hayworth - Avain pakoon, Juokse tai kuole etc.) ja ne elokuvatkin ovat menestyneet todella hyvin. Yli vuosi sitten luin Kingiltä vastailmestyneen kirjan Kuulolla ja luulin sitä parhaimmaksi mitä olen koskaan lukenut. Ei se näin ollutkaan, vaan voiton viekin noin vuosi sitten (olen lukenut sata muuta kirjaa tämän kirjasarjan aikana...) aloitettu Musta torni, jossa olen nyt kuudennen, eli toiseksi viimeisen kirjan kimpussa. Olen aika loppusuoralla kirjaa ja nyt on pakko todeta että oon niin helvetin mieliraiskattu nyt, että toivon ettei tuo kirjasarja loppuis ikinä, mutta valitettavasti mulla on enää yks kirja jäljellä ja kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Tämä kirjasarja sekoittaa kaiken yhteen. Tässä on kaikkea sopivasti. Kirjasarja on ottanut pääpiirteisen mallinsa Taru sormusten herrasta, mutta sisältää mm. vanhoja lännenelokuvia Eastwoodin tyyliin(ns spaghettiwesterniä), keskiaikaista elämistä, nykyaikaa, mennyttä, tulevaa, aikahyppelyä ja jopa Harry Potteria.

Kirjan päähahmo on maailman viimeinen revolverimies Roland, joka omistaa kaksi todella suurta ja vanhaa santelipuista asetta. Roland käy kauppaa luodeilla ja hänen päämäränsä on päästä Mustan tornin luo estämään maailmojen tuhoutuminen. Ensimmäisessä kirjassa Roland kulkee läpi aavikon yksin (ja voinkin sanoa että ensimmäinen kirja oli vähän tylsä, mutta kärsikää, elämääkin parempaa on tulossa), mutta toisessa kirjassa hän vetää itselleen kolme kaveria. Hän vetää oven läpi, toisesta maailmasta, New Yorkista kaverikseen pahasti heroiiniriippuvaisen Eddien, jalattoman tummaihoisen Odettan, ja pienen pojan nimeltä Jake.
Toisessa ja kolmannessa kirjassa ei vielä tapahdu niin kummia. Nämä kirjat on enimmäkseen kulkemista eteenpäin, ampumista ja uusien asioiden ymmärtämistä. Neljännessä kirjassa Roland kertoo oman tarinansa; mistä hän tulee ja kuka hän on (tätä kirjaa kannattaa odottaa, itkin tämän aikana useammankin kerran).
Viidennessä kirjassa alkaa se todellinen pohtiminen ja yllättyminen. Kirjailija antaa hienosti lukijalle vallan joutua ajattelemaan ja ratkaisemaan asioita itse. Oli hienoa, kun joissakin kohdissa joutui laskemaan kirjan syliin ja miettimään "mitä vittua tämä nyt tarkoittaa?". Tässä kirjassa todellakin "veri" lentää ja tapahtuu kaikenlaista. Taisin ahmia tuon kirjan ihan ennätysajassa läpi.
Kuudes kirja (kirja jonka lopussa nyt olen) on todella yllätys. Kirjassa ei ole ainuttakaan puuduttavaa, "pakko-kahlata-läpi"-osiota, vaan se tempaa mukaansa heti alusta asti. Varmaankin johtuen siittä, että viides kirja jäi niin jännittävään kohtaan.
Tässä Susannan laulussa, todellinen maailma ja muut maailmat sekoittuvat yhteen. Kirjailija itse myös vierailee tarinassa eräänä hahmona, mikä tekee retkestä vielä jännittävemmän. Luettaessa on koko ajan hieman jännittyny tunnelma, koska yksi näistä kolmesta revolverimiehestä on ns. kaapattuna vuoden 1999 New Yorkissa.
Mulla on myös tämän kirjan aikan ollut toistuvasti sellaisia "WHAT THE FUCK!?" -olotiloja ja huudahduksia. Mutta ei siittä juonesta sitten sen enempää. Suosittelen kyllä oikeasti kaikille, vaikkei pitäisikään fantasiasta tai ammuskeluista, koska tässä kirjasarjassa on niin paljon muutakin. King on myös todella hyvin kuvaillut jokaisen kohtauksen ja sen, kuinka iso ja vanha santelipuinen jyrähtää joka kerta. Ensimmäisen ampumakohtauksen lukiessani ihokarvani nousivat pystyyn ja kylmät väreet kulkivat selkää pitkin. Ja tämä on toistunut jokaisen kirjan kohdalla jossain vaiheessa. Eikö tämä jo kerro, kuinka hyvä ja mukaansa tempaava sarja on
Myös minun amatöörilukija-poikaystäväni piti kirjasarjan ensimmäisestä osasta. Ja tämä kaveri ei oikeasti koskaan lue kirjoja. Tai jos lukee, niin sen yhden kirjan lukemiseen menee vuosi.

Kaiken tämän mahtavuuden huipentaa se, että tämä kirjasarja linkittyy muihin Kingin kirjoihin kun vaan osaa ajatella ja muistella.
Esimerkiksi Painajaisessa esiintyvä isä Callahan tavataan Mustassa tornissa Callan sudet -kirjassa ensimmäisen kerran.
Näistä linkittymistä voit lukea lisää vaikka wikipediasta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_torni)

Toivottavasti jokin hieno ja hyvä ohjaaja innostuisi tekemään elokuvasarjan tästä. Se olis joko suuri menestys tai hirveä pettymys. Kuten Nälkäpeli. Ja Harry Potterit?

Noniin lapset. Enköhän ole leikkinyt taas ihan tarpeeksi imurikauppiasta. Menkää kirjastoon, etsikää Kingin kirjat. Lainatkaa Musta torni I: Revolverimies. Kestäkää ensimmäisen kirjan ajan (Lupaan oikeesti, että parempaa on tulossa!) ja löytäkää maailmankaikkeuden paras kirjasarja.
Kyllä, olen lukenut Taru sormusten herrasta, Harry Potteria jonkin verran ja monia muita todella menestyneitä kirjoja, mutta tämä on parasta ikinä. Aamen, loppu, the end.


PS. Seuraavaksi voisinkin ylistää elokuvia, koska oon ihan mahoton elokuvafriikki :I


Unruhe

Nyt on grillikausi avattu täälläkin. Grillailin kaverilla vähän piffejä ja kanaa. Hyvää oli. Oli myös erittäin mukava pitkästä aikaa herätä lauantaina ilman krapulaa, perjantai kun tuli oltua selvinpäin kaveriporukalla, vaikka olikin kaverin synttärit :)

Myös netti saapui tuossa alkuviikosta. Toimitukseen ei mennyt edes viikkoa (keskiviikkoan tilattiin ja tiistaina tuli purkki).
Nyt on sitten mahtavan mukava 100/5 netti, mutta valitettavasti pitää käydä Soneralla mutka valittamassa. Tuntuu vähän pätkivän välillä, mutta hyvinpä on laneja pidetty koko viikko.

Nyt keikautan kurkusta alas pari ohrapirtelöä ja vietän iltaa kavereiden kanssa. See'ya!



Unruhe

Nyt alko himottaan pyörän tilaaminen, vielä kun sais osamaksulla.
http://www.suomenpolkupyoratukku.fi/index.php?main_page=product_info&cPath=42_43&products_id=2580

Tuohon vain pitäs ostaa kunnon lukko, etulokari ja jonkin sortin kypärä.
Sitten vois alkaa harrastamaan ihan kunnolla, kun ei kerta sitä nyrkkeilyäkään pääse harrastaan kun lähin hyvä sali on niin perkeleen kaukana :I



Unruhe

Säälittää ihmiset jotka eivät omista huumorintajua.
Kyllä mullakin vituttais yrittää elää, jos kaikki pitäs ottaa niin saatanan tosissaan. Joskus on vain kiva nauraa kaikelle paskalle päin naamaa ja ottaa vähän kevyemmin.
Ei millään pahalla, mutta kukaan jaksa elää itsekeskeisen tosikon kanssa :)




Unruhe

Alan tulla hulluksi. Pyykinpesukone on päättänyt ottaa lopputilin, eikä olla saatu ratkastua että mikä vika siinä on. Oon tässä viikonpäivät jynssänny nyrkkipyykkiä ja nyt vasta sain tietää, että täällä onkin pesutupa viereisessä talossa. Voihan vittu jee sanon minä.
Olisin kyllä osamaksulla tilannut uuden LG:n suoravetomoottorilla olevan pesukoneen, mutta klarna ei myönnä mulle niin isoa osamaksua ja muualla ei saa tarpeeksi moneen erään, että haistakaa vittu sitten. Miten tässä maassa voi nuori ihminen saada pesukoneen?
Hain myös töitä. Toivottavasti tärppää.

Oon tässä pari viikkoa mietiskellyt, että mihin mun easy-vakuutus on jäänyt. Pistin eilen viestiä OP:n sivuilla asiakastukeen ja tänään tuli puhelu, että koko hakemusta ei ole vastaanotettu. No eipä siinä, ystävällinen nainen puhelimen toisessa päässä lupas laittaa vakuutuksen alkavaksi tästä päivästä eteenpäin ja kytki vielä samaan pakettiin mun kihlatulle tapaturmavakuutuksen. NP. Ei olis kannattanutkaa kytkeä netin kautta :D

Ainiin. Ensiviikolla tulee Soneralta 100/5 netti, että ei pitäs netin loppua kesken pelatessa, huehuehuehuehuehuehue! :P
Sekin oli kumma homma, kun tuo oli ainoa kaapelinetin paketti ja toinen vaihtoehto ois sitten ollu käpätty viihdepaketti, ei kiitos :D Sanonpa vain, että sillä saatanan viihdepaketilla ei tee yhtään mitään.
Tällä hetkellä netti tulee viereisestä rapusta kaverin kämpästä vastaanottimeen ja netti sanoo tätä: http://www.speedtest.net/result/1953740198.png että ei se tämäkään wlan-yhteydeksi ole huono. Varsinkin kun yksi tyhjä asunto välissä ja edellinen oli 1/1 :D
Nyt kutsuu kahvin suloinen aromi minua. Kiitos ja heihei.



Unruhe

Nyt ollaan asetuttu sitten asumaan tänne suureen kaupunkiin. Saatiin jopa nettikin, kun lainattiin kaverilta wlan vastaanotin ja sillä imetään nettiyhteys kaverilta viereisestä rapusta. Eihän tämä mikään huippunopea ole, mutta parempi kuin ei mitään ja hyvin on toiminut tähän mennessä. Ainoastaan Tribes vähän pätki, mutta sekin vain vähän.
Hieman outoa täällä asuminen, kun on tottunut olemaan yksin (tai kahdestaan) kotona näkemättä kavereita. Nyt näkee päivittäin kavereita eikä tarvitse potea tylsyyttä.
Eilen liikuttiin ekaa kertaa jalkasin Kemissä. Käytiin hakemassa läheisestä (suomalaisesta) pitseriasta pitsat ja hyi vittu että oli pahaa. Pohja oli aivan älyttömän ohut ja reunatkin oli todella säälittävät. maku muistutti enemmänkin jotain valmispitsaa, koska tomaattikastike pohjalla maistui enimmäkseen basilikalta ja muilta yrteiltä. Kait tämä on jokin suomalainen tapa tehdä pitsaa, koska oon törmännyt vastaaviin pitsoihin myös Oulussa, suomalaisissa pitserioissa. Suomalaiset ei vain osaa vääntää pitsoja. Ne on helvetin kalliita, helvetin pieniä ja saatanallisen makuisia. Käsittääkseni tuo pitseria on auennut vasta ja pitäjätkin oli aika nuoria, joten jospa niillä ei vain ole vielä tarpeeksi kokemusta.
Illasta käytiin vielä kävely/hölkkälenkki keskustassa, vaikka ilma olikin mitä saatanallisin.
Nyt kun ikkunasta katsoo, niin vaikuttaa enemmänkin siltä että olisi tulossa talvi eikä kesä. Masentaa.
Nyt taidan keitellä kahvit ja pelata pitkästä aikaa lotroa. Jos vaikka jaksaisin edetä siinä, enkä vain pyöriä ja peeloilla pitkin karttaa... :D

Ainiin. Mulla on ihan hemmetin iso ikävä kotia hoitamaan hobusia ja istumaan Venlan kans kahville. Tää on perseestä.
Nyt jos en saa Torniosta opiskelupaikkaa niin räjähdän, koska sitten oon periaatteessa muuttanu tänne turhaa. Vaikkakin kihlatulla on täällä amk-paikka... Snif.


Unruhe