IRC-Galleria

Olipas ihan mukava viikonloppu. Isoveikka ja paras kaveri teki yllätysvierailun perjantaina tänne Haukiputaalta. Perjantaina sitten porukka juhlittiin vähän etukäteen ukon synttäreitä. Käytiin paikallisen lihatiskin juomia maistelemassa (yökerho Ilona siis) ja oli kyllä ihan hieno yökerho. Helvetin iso, tilava ja komea paikka. Ei oikeastaan mikään halvan näkönen, mitä yleensä odotan jokaiselta baarilta. Tuskin siltikään aijon kyseisessä mestassa käydä enää sen useammin, koska en ole mikään yleisten lihatiskien ystävä. Vihaan sitä musiikin äänentason määrää ja pikkuhameissa keikisteleviä pikkumimmejä, jotka epätoivoisesti pyörii tanssilattialla kuin epilepsiakohtauksesta kärsivä. Musiikki oli sentään piristys, koska loppuillasta alkoi tulemaan todellisia 90-luvun jysäreitä melkein jatkuvaan tahtiin. Valot oli perseestä, koska ne huito kaikkia tanssilattialta pois pysyviä silmiin, niin ettei varmasti voinut seurustella rauhassa. Karaoke puoli oli aivan paska. Ahdas pieni koppi parilla sohvalla ja yhdellä pöytäkalustolla varustettuna. Ei siittä sen enempää.
Eilen lähti isoveikka takaisin kotiin, mutta kaverini jäi vielä yhdeksi yöksi, joten päätettiin vielä uudemman kerran juhlistaa avopuolisonia autoajelun merkeissä.
Nyt on rapula. Oon nukkunu ihan liian vähän ja liian huonosti, siittä kiitos kiljuville penikoille ja remonttimiehille. Mainittakoon, että oon todellakin friikki nukkumisen suhteen. Mun on pakko saada nukkua ainakin kahdeksan tuntia yössä häiriöttä, tai oon yks saatanan perseelle ammuttu karhu seuraavana päivänä.
Ja miksi helvetissä kirjoitan blogimerkintää tästä kaikesta? Miks helvetissä valmistan uunilohta tähän aikaan illasta tuhannen rapuloissani? Voisin jopa alkaa katsomaan Game of Thronesin viimeiset kaksi jaksoa ja lähteä sen jälkeen kääntämään perssilmän kyljelleen.
Hyi, liikaa daimkakkua.

Unruhe

Anteeksi nyt vain, mutta ajattelin alkaa kirjoittelemaan tänne myös hieman kauneuden hoidosta ja meikkaamisesta. Oon tässä vuoden päivät kerennyt harjoitella guruni opastuksella oikeaoppista meikkaamista, ja itseasiassa alankin olemaan jo ihan hyvä. Tarpeeksi hyvät (ja saatanan kalliit) välineet ja meikit helpottaa huomattavasti asioita.
Eilen mulla oli tarkotus tehdä ensimmäinen "meikkijulkaisu" tänne ihan kuvien kera, mutta valitettavasti en löydä mun kameran usb-piuhaa mistään.
Nyt sitten joudun havainnollistamaan kaiken kirjoittaen.
Mainitsin jo edellisessä kirjoituksessa tuosta ihanaisesta Seppälän Sunkissed-paletista ja hehkutan sitä edelleen. Tuon paletin ansioista oon saanut vielä vähän paranneltua mun luomivärin käyttö, koska kyseiset luomivärit melkein sulautuvat luomelle oikeisiin paikkoihin. Ei enää pakkaamista ja suu irveessä häivyttämistä niin että ihokin on jo rikki. Katsokaa, kuinka taivaallisen ihanaiset metallinhohto/shimmervärit paletissa on!


Voitin myös loveit.fin arvonnassa BHcosmeticsin huulikiillon "Peace, love & mod", joka on myös aika jännä homma. En ole koskaan ollut mikään huulikiiltojen ystävä. Ne tahmaa ja saa huulet tuntumaan kärpäspaperilta, hyi YÄK, mutta tähän nyt rakastuin. Oon pari päivää käytellyt tätä ja ihme kyllä, mun aikaisemmin rovehtuneet huulet ovat nyt ihanan silkinpehmeät.
Ostin myös eilen Maybellinen Fit me! -meikkivoiteen ja olen siihenkin erittäin tyytyväinen, koska mun iholle on aina ollut helvetin hankala löytää mätsäävä meikkivoide. Tämän takia olen myös hieman kammoksunut noin nestemäisiä meikkivoiteita, ja olenkin enemmän käyttäny Garnierin BB-creamiä (mikä ei oikeasti ollut niin hyvä mitä hehkutin kaikille). Hintakin oli mielestäni melko huokoinen, johtuen varmaan aikaisemmin ostamastani helvetin kalliista BB-creamistä. Fit me:llähän oli hintaa vain 12,90€ :)
Olisin kyllä eilen ostanut Lorealin BB-creamin, mutta onnekseni sitä ei ollut vielä meidän kaupassa myynnissä. Nappasin siis melkein puolipaniikissa tuon fit me:n sävyssä 115 mukaani, koska matkakumppanini alkoivat näyttämään vihaista naamaa. Yhden kerran testanneena voin kerrankin sanoa, että hei, mun ihohan näyttää ihan pirun hyvältä!


Eiköhän tuo meikkihöpötys riitä taas tältä päivältä, joten ei siittä sen enempää.
See'ya!


Unruhe


PS. Ostakaa joku mulle lahjaksi maskeeraajanboksi. Mun meikit ei enää oikeasti mahdu mihinkään. ... Ei edes pöydän laatikoihin. Ja kaiken tämän lisäksi aijon tilata vielä yhden 120 -paletin ja 32pc sivellinsetin lisää :'D

Tänään lähtee juna takas Kemiin puol kuudelta, eikä yhtään huvittais.
Muuten on ollut ihan kiva loma, mutta loppupää meni vähän pilalle kun hevonen alkoi ontumaan tosi pahasti etusta. Oon menettäny parina yönä yöuneni miettiessä, että mikä on vikana ja mitä voin tehä (rahattomana) hevosen eteen. Näillä näkymin arkoo kavionpohjaa, koska muualla ei näy/tunnun mitään poikkeavaa. Käytiin varalta ostamassa uudet kengät ja etusiin pohjalliset, jos vaikka ontuminen sattuis loppumaan, että sais kengittäjän tilattua. Siihen asti saan miettiä, että mistä revin 50e sitäkin huvia varten. Varmaan joutuu polttamaan kavionpohjat, taas vaihteeksi.
Torstaina muutettiin kaveri uuteen kotiin ja perjantaina sitten juhlittiin tupareita grillailun ja baareilun merkeissä. Oli ihan pirun kiva ilta, vaikka aamulla ei ollutkaan enää niin kivaa... :D
Uimassa ollaan käyty pariin otteeseen Onkamon järvellä. Yhellä kerralla jopa paisteltiin vähän makkaraa ja vaahtokarkkeja siellä, kun joku on rakentanut niin komean puolilaavun (?) sinne.
Nyt vain toivon, että rahatilanne joustaisi ja pääsisi tulemaan tänne vielä ennen koulujen alkuja. Veikkaan että tuolla mun ukolla tulee olemaan niin kiireistä ammattikorkeassa, että ei paljoa jaksa viikonloppureissuja tehdä tänne :<
Nyt pitäis iskeä stressivaihde päälle ja alkaa kasaamaan kamppeita läjään ja käydä vielä moikkaamassa hevosia ulkona.
Kahta asiaa oon ikävöinyt täällä ollessa. Kemin Captainin pitsoja ja meidän nettiä. Tuntuu, että jo pelkällä selainkäytöllä leviää pää, kun pitää 56h odottaa että sivut päivittyy. Kun pääsen kotia, istun varmasti tietokoneen ääreen enkä liiku siittä pariin tuntiin ellei ole pakko.
Nyt ajattelin juoda kahvit ja alkaa tuuskaamaan. See'ya.

AINIIN! Ostin Seppälästä uuden luomiväripaletin, jota olen katsellut jo pitkään, mutta en ole ostanut koska luulin paletin olevan "halppissarjaa". Eli niitä luomivärejä, joita joutuu pakkaamaan luomella miljoona kertaa, koska ovat joko himmeitä tai eivät pysy luomella (ts. puuterimaisia). Tää paletti on nimeltään Sunkissed ja tässä on aivan mahtavat 12 shimmeristä sävyä joiden joukossa on mm. valkoista, shamppanjaa, punaruskeaa ja kylmää ruskeaa. MAHTAVA PALETTI! Ei tarvitse pakata, näkyy heti kerralla luomella voimakkaasti ja pysyy koko päivän. Todella helppokäyttöiset luomivärit ja hyvät sävyt jopa aloittelijan kouraan :) Paletilla taisi olla hintaa n. 6-7 euroa ja pitäisi löytyä jokaisesta Seppälästä, koska on kuulemma vakiovaruste.
Jos käyt Seppälässä ostamassa tämän paletin niin samalla suosittelen ostettavaksi Wet n Wildin CoverAll -paletin (peittää todellakin kaikki ihon virheet, joskin muiltakin valmistajilta löytyy parempia) sekä muita Wet n Wildin luomivärejä. Itse rakastan ylikaiken omaa Vanity -palettia, jota ei valitettavasti enää valmisteta :<

Unruhe

http://www.shortlist.com/entertainment/all-you-need-to-know-about-forthcoming-stephen-king-movies

MSTASTA TORNISTA TEHDÄÄN ELOKUVA!!!
MUN UNELMIIN ON VASTATTU!

Miten jaksan odottaa? Viimeinen kirja kesken. Mitä sitten teen?
Ihan hyvä näyttelijäkin valittu Rolandiksi, mutta eikö näyttelijällä pitäisi olla kirkkaan siniset silmät ts. tappajan silmät?
Mikä oliskaan ollut parempaa jos elokuvat olis kuvattu päivinä, jolloin Eastwood olisi ollut nuorempi... Ei olisi ollut parempaa päänäyttelijää. Tosin, ehkäpä King onkin ottanut vähän Clintistä mallikuvaa Rolandin luomiseen...

MUTTA SILTI! ELOKUVA!
Koulussa pitää seurata tän elouvan edistymistä ehdottomasti.
Siittä tulikin mieleen. Sain eilen tieteen, että kaks mun serkkua opiskelee myös Torniossa :O
Nyt keitän kahvia ja herätän tuon tuhisevan punapään, heihei.



Unruhe JEIJ

Aina vain kaikissa haasteissa kysellään sinusta itsestäsi. Nyt on aika ottaa selvää kuinka hyvin sinä tunnet rakkaimpasi. Siis tyttö- tai poikaystäväsi. Jos sellaista ei ole, valitse paras ystäväsi tai perheenjäsenesi. Kopioi siis tämä omaan päiväkirjaasi, vastaa kysymyksiin, valitse seuraavat haastettavat (2-5 henkilöä) ja ilmoita haasteesta heille.


Kuka (poika-/tyttöystävä, kaveri, perheenjäsen,sukulainen..)?
Avomies :)

Silmien väri?
Ruskeat, ehkä pieni häivähdys vihreää.

Hänen syntymäpäivänsä
15.07

Nimipäivänsä (ÄLÄ LUNTTAA!)
9.1

Lempivärinsä?
Riippuu missä yhteydessä :)

Lempiruoka
Kaikki paistettu liha :D

Lempi juoma?
Olut ja kokis :D


Inhottavin ruoka?
Kaalilaatikko

Inhottavin juoma?
Kaikki viinat.

Hänen mielestään paras bändi?
Melko moniruokainen. Volbeat mm.

Entä biisi?
^ Skrillexiä, Volbeatia, Stirlingiä yms.

Hänen lempivaatteensa?
Jos pesen tän miehen vaatteet muutamia kertoja viikossa, niin enköhän tiedä mitkä niistä on kovimmassa käytössä. Eli siis löysät tuulihousut (kurssipuvun), mukava t-paita ja huppari.

Omistaako hän sarjakuvahahmo-alusvaatteita?
Yhet.

Löytyyykö hänen lompakostaan/takataskustaan/laukustaan kondomi?
Ei.

Kuuluuko hän johonkin seuraan/järjestöön tms..?
Ei.

Hänen paras ystävänsä?
Nitsu ja Tommi.

Ensirakkautensa?
Varmaan ensimmäinen oikea rakkaus on minä.

Jos hänella on sisaruksia, tiedätkö heidän toiset nimensä?
Ei ule.

ONKO HÄN KOSKAAN:
-ollut liikenneonnettomuudessa?
On, mutta ei henkilövahinkoja.

-menettänyt perheenjäsentään/läheistään?
Kyllä.

ENSIMMÄINEN:



-känni?
Yläasteen aikaan, mun kanssa varmaankin :D

-työpaikka?
Ei ule.



NYKYINEN:
-tyttö-/poikaystävä?
Semmone tosi viisas ja kaunis nainen :)

-unelma/tulevaisuuden suunnitelma?
AMK:sta insinöörin paperit ja sitten omaan taloon asumaan :)

-kirja jota hän lukee parhaillaan?
No ku ei se lue, mutta seuraavaksi se varmaankin alkaa lukemaan legendaarisia Morgan Kanen tarinoita tai sitten Stephen Kingin Musta torni -kirjasarjaa :)

VIIMEISIN:
-nähty elokuva?
Ja keskellä virtaa joki.

-teatterikäynti?
Minun kanssa muistaakseni huhtikuussa, käytiin kattomassa Nälkäpeli :)

-tavattu sukulainen?
Äiti ja hänen avopuoliso.

Mikä väri kuvastaa kyseistä henkilöä parhaiten ja miksi?
Ei mikään t_t

Mikä teitä yhdistää vahvimmin?
Kaikki yhdessä koettu. Kait se rakkauskin?

Luonteenpiirre minkä toivoisit voivasi muuttaa hänessä?
Mustasukkaisuus, tosin sekin on mennyt parempaan suuntaan. Niin ja se turhasta inkuttaminen :D Sry.


Ja tämä haastehan lentää suoriltaan kyseiselle henkilölle joka esiinty nickillä Infernum täällä.





Unruhe

... Sain opiskelupaikan.
Ensi syksynä lähden opiskelemaan audiovisuaalisen viestinnän perustutkintoa, eli näillä näkymin musta tulee parin vuoden päästä media-assistentti :)
Mikäli kestän muutaman vuoden nuorempia luokkakavereita.
Toivottavasti ne ei sitten ole koulun kameroilla vessassa ottamassa typeriä duckface-kuvia.



Unruhe

Hyökättiin eilen suunniteltua aikaisemmin yllätyksenä tänne mun vanhempien tykö maalle, kun autokyyti saatiin. Ei tarvinut ahtautua junaan kaikkien laukkujen kanssa ja vielä kuumalla ilmalla.
Oon Kemissä kuukauden päivä potenut hirveää koti-ikävää ja yksinäisyyden tunnetta. Kun näin ensimmäisenä tallin nurkkauksen pihatietä kävellesseä, tuli välittömästi mahtava mielenrauhan ja kotoisuuden tunne. Olin kotona. Ja olen edelleen, enkä halua lähteä täältä tyhmään kaupunkiin enää ikinä.
Koirat pisti tajuttomat shown heti pystyyn. Noora huuti ja kilju varmaan tunnin putkeen eikä antanut mitään rauhaa meille. Hevoset ei suurempia reagoinut. Oma polle nosti päätä ja hörähteli pari kertaa. Kait sekin tajus, että nyt tuli se mukava täti, joka aina käyttää kävelyllä, harjaa ja hieroo.
Lumo oli vähän ihmeissään, aluksi hirveenä pelkäs Nooran reaktiota ja kierteli muakin vähän kauempaa. Nyt se on tainnut tajuta, että kuka on tullut :)

Tänään oon herännyt vähän aikaisemmin ja siivonnut tallin aamusta. Sen jälkeen harjailin oman pojan läpi kokonaan, eikä aikaakaan mennyt kuin tunti...
Sen jälkeen yritettiin käydä kävelyllä, mutta eihän sekään onnistu kun joka paikka on niin vihreänä. Päästin pojan syömään nurmikkoa irti pihamaalle ja hain äidin suokin narun päähän kans :) Hyvin meni, vaikka Iippa vähän riemastu kun huomasi olevansa täysin vapaana pihalla. Oli mukava huomata, että sama luottamus meidän välillä on pysynyt yhtä vahvana. Iippa jopa lopetti ravailun ja riehumisen heti, kun vähän ärähdin sille. Sen jälkeen se käveli kiltisti minun ja Lallin perässä tallin pihalle ja jäi aitauken kulmalle odottelemaan, että käyn hakemassa pojan käytävälle.
Nyt se reppana seisoo uusi ja hohtavan valkoinen ötökkäloimi ja -huppu päällä aitauksessa. Onni on ex-ravuri, ne kun ovat jo tottuneet noihin kaikenmaailman päähuppuihin :)

Nyt on vielä reilut pari viikkoa aikaa täällä puuhastella. Tarkoituksena olisi joku päivä hakea vuokralaiselta vinkka lainaan ja käyttää meidän ruunia hevosmontuilla uimassa. Saapa nähdä meneekö suomenpoika uimaan, omahan tulee 80%:n varmuudella mun perässä veteen.
Ainiin, ja tänään saapuu myös hyvä ystävä tänne majailemaan :)
See'ya guys! o/



Unruhe

http://rohan.lotro.com/story.html
Tekisin melkein mitä vain, että saisin tuon pelin ;_;
Ostakaa joku mulle tuo, kiitos ei mulla muuta.



Unruhe

"Sana jos on ainut sana, joka voi olla yli tuhat kirjainta pitkä"

-Stephen King, Musta torni: Callan sudet.


Koen suurta tylsyyttä kotona. Pojat pelaa ja itse istun lattialla läppärin kanssa juoden kaljaa ja kitisen tämän netin paskuutta. Päätin siis kitistä tännekkin, anteeksi.
Mun pitäis oikeasti täällä sosialisoitua jotenkin, että saisin itselleni kaverin jonka kanssa viettää aikaa ja pitää kivaa. Koti-ikävä vie kuitenkin voiton. Olo on jatkuvasti väsynyt ja turhautunut. Kokoajan mietin, että oliko virhe muuttaa. Toisaalta muuttoon oli erittäin hyvä syy, mutta musta vain tuntuu että jätin mulle kuuluvan elämän taakseni. Kaikki asiat, jotka on aina ollut mun elämässä kaikista tärkeimpiä, jäi liian pitkän välimatkan päähän.
Haluaisin harrastaa edelleen hevosia, mutta se on tässä tilanteessa lähestulkoon mahdotona. Kadun mun parin vuoden takaista päätöstä, kun en lähtenytkään opiskelemaan hevosalalle. Tiedän, että tuolla alalle ei oikeasti tienaa ja alkuvuosina työt on kirjaimellisesti paskan luomista, mutta nyt harmittaa siltikin. Ei musta kilpailemaan ole omien fyysisten heikkouksieni takia, enkä sitä haluakkaan.
Nyt vain toivon, että saisin media-alalta opiskelupaikan, ja jos sitä en saa niin en tiedä mitä sitten tekisin.
Onneksi tämän kaiken turhautuneisuuden keskellä valoa tielle antaa tieto siittä, että pääsen rakkaideni pariin 15.6 viimeistään :)
Elämässä sattuu aina virheitä, mutta ne pitää kestää. Lisäksi mua kantaa eteenpäin positiivinen ajattelutapa. Tästäkin asiasta löytyy monia valoisia puolia kun oikein ajattelee ja nämä asiat kantaa mua eteenpäin piristäen mun päiviä.
Semmonen turha kitinä, kiitos jos jaksoit lukea.



Unruhe kiittä, kuittaa ja kumartaa.

Muistelin tässä eräs päivä aikaa, jolloin kirjoitin omaan pieneen salaiseen vihkooni kirja- ja elokuva-arvosteluja lähes tauotta. Nyt siis ajattelin alkaa kirjoittelemaan samaisesta asiasta tänne ja toivon, että omalla innostuksellani innoitan ihmisiä lukemaan tai katselemaan elokuvia. Media on minun elämän suola. Rakastan lähestulkoon kaikkea mediaa, mutta ylikaiken rakastan kirjoja ja elokuvia. En vain sen juonen takia, vaan rakastan huomioida asioista, jotka olisi voitu tehdä/kirjoittaa paremmin.
Muutamat mun kaverit varmasti tietää, millanen kirjafriikki olen. Luen aina jotain kirjaa ja pyrin siihen, että lukemiseni ei sijoitu vain yhteen tyylilajiin, vaan pyrin pitämään lukupiirini mahdollisimman laajana ja valmiina kaikille tyylilajeille.
Nyt kuitenkin parin vuoden aikana muhun on purrut tosi paha King-kärpänen ja olenkin todennut että tämä Mainelainen kirjoittaja on ehkä parhaimpia ikinä, kenen kirjoja olen lukenut. Tämänkin asian todistaa se, että tämä herra on päässyt sinne, minne moni kirjailija ei tule koskaan pääsemään. Elokuva-alalle. Kingiltä on useampia kirjoja tuotettu elokuviksi (Hohto, Vihreä maili, Uinu uinu lemmikkini, Rita Hayworth - Avain pakoon, Juokse tai kuole etc.) ja ne elokuvatkin ovat menestyneet todella hyvin. Yli vuosi sitten luin Kingiltä vastailmestyneen kirjan Kuulolla ja luulin sitä parhaimmaksi mitä olen koskaan lukenut. Ei se näin ollutkaan, vaan voiton viekin noin vuosi sitten (olen lukenut sata muuta kirjaa tämän kirjasarjan aikana...) aloitettu Musta torni, jossa olen nyt kuudennen, eli toiseksi viimeisen kirjan kimpussa. Olen aika loppusuoralla kirjaa ja nyt on pakko todeta että oon niin helvetin mieliraiskattu nyt, että toivon ettei tuo kirjasarja loppuis ikinä, mutta valitettavasti mulla on enää yks kirja jäljellä ja kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Tämä kirjasarja sekoittaa kaiken yhteen. Tässä on kaikkea sopivasti. Kirjasarja on ottanut pääpiirteisen mallinsa Taru sormusten herrasta, mutta sisältää mm. vanhoja lännenelokuvia Eastwoodin tyyliin(ns spaghettiwesterniä), keskiaikaista elämistä, nykyaikaa, mennyttä, tulevaa, aikahyppelyä ja jopa Harry Potteria.

Kirjan päähahmo on maailman viimeinen revolverimies Roland, joka omistaa kaksi todella suurta ja vanhaa santelipuista asetta. Roland käy kauppaa luodeilla ja hänen päämäränsä on päästä Mustan tornin luo estämään maailmojen tuhoutuminen. Ensimmäisessä kirjassa Roland kulkee läpi aavikon yksin (ja voinkin sanoa että ensimmäinen kirja oli vähän tylsä, mutta kärsikää, elämääkin parempaa on tulossa), mutta toisessa kirjassa hän vetää itselleen kolme kaveria. Hän vetää oven läpi, toisesta maailmasta, New Yorkista kaverikseen pahasti heroiiniriippuvaisen Eddien, jalattoman tummaihoisen Odettan, ja pienen pojan nimeltä Jake.
Toisessa ja kolmannessa kirjassa ei vielä tapahdu niin kummia. Nämä kirjat on enimmäkseen kulkemista eteenpäin, ampumista ja uusien asioiden ymmärtämistä. Neljännessä kirjassa Roland kertoo oman tarinansa; mistä hän tulee ja kuka hän on (tätä kirjaa kannattaa odottaa, itkin tämän aikana useammankin kerran).
Viidennessä kirjassa alkaa se todellinen pohtiminen ja yllättyminen. Kirjailija antaa hienosti lukijalle vallan joutua ajattelemaan ja ratkaisemaan asioita itse. Oli hienoa, kun joissakin kohdissa joutui laskemaan kirjan syliin ja miettimään "mitä vittua tämä nyt tarkoittaa?". Tässä kirjassa todellakin "veri" lentää ja tapahtuu kaikenlaista. Taisin ahmia tuon kirjan ihan ennätysajassa läpi.
Kuudes kirja (kirja jonka lopussa nyt olen) on todella yllätys. Kirjassa ei ole ainuttakaan puuduttavaa, "pakko-kahlata-läpi"-osiota, vaan se tempaa mukaansa heti alusta asti. Varmaankin johtuen siittä, että viides kirja jäi niin jännittävään kohtaan.
Tässä Susannan laulussa, todellinen maailma ja muut maailmat sekoittuvat yhteen. Kirjailija itse myös vierailee tarinassa eräänä hahmona, mikä tekee retkestä vielä jännittävemmän. Luettaessa on koko ajan hieman jännittyny tunnelma, koska yksi näistä kolmesta revolverimiehestä on ns. kaapattuna vuoden 1999 New Yorkissa.
Mulla on myös tämän kirjan aikan ollut toistuvasti sellaisia "WHAT THE FUCK!?" -olotiloja ja huudahduksia. Mutta ei siittä juonesta sitten sen enempää. Suosittelen kyllä oikeasti kaikille, vaikkei pitäisikään fantasiasta tai ammuskeluista, koska tässä kirjasarjassa on niin paljon muutakin. King on myös todella hyvin kuvaillut jokaisen kohtauksen ja sen, kuinka iso ja vanha santelipuinen jyrähtää joka kerta. Ensimmäisen ampumakohtauksen lukiessani ihokarvani nousivat pystyyn ja kylmät väreet kulkivat selkää pitkin. Ja tämä on toistunut jokaisen kirjan kohdalla jossain vaiheessa. Eikö tämä jo kerro, kuinka hyvä ja mukaansa tempaava sarja on
Myös minun amatöörilukija-poikaystäväni piti kirjasarjan ensimmäisestä osasta. Ja tämä kaveri ei oikeasti koskaan lue kirjoja. Tai jos lukee, niin sen yhden kirjan lukemiseen menee vuosi.

Kaiken tämän mahtavuuden huipentaa se, että tämä kirjasarja linkittyy muihin Kingin kirjoihin kun vaan osaa ajatella ja muistella.
Esimerkiksi Painajaisessa esiintyvä isä Callahan tavataan Mustassa tornissa Callan sudet -kirjassa ensimmäisen kerran.
Näistä linkittymistä voit lukea lisää vaikka wikipediasta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_torni)

Toivottavasti jokin hieno ja hyvä ohjaaja innostuisi tekemään elokuvasarjan tästä. Se olis joko suuri menestys tai hirveä pettymys. Kuten Nälkäpeli. Ja Harry Potterit?

Noniin lapset. Enköhän ole leikkinyt taas ihan tarpeeksi imurikauppiasta. Menkää kirjastoon, etsikää Kingin kirjat. Lainatkaa Musta torni I: Revolverimies. Kestäkää ensimmäisen kirjan ajan (Lupaan oikeesti, että parempaa on tulossa!) ja löytäkää maailmankaikkeuden paras kirjasarja.
Kyllä, olen lukenut Taru sormusten herrasta, Harry Potteria jonkin verran ja monia muita todella menestyneitä kirjoja, mutta tämä on parasta ikinä. Aamen, loppu, the end.


PS. Seuraavaksi voisinkin ylistää elokuvia, koska oon ihan mahoton elokuvafriikki :I


Unruhe