IRC-Galleria

Totuus, tuo suloinen vapauttaja.

On niin keveä ja vapaata elää kun ei ole salattavaa. Kun tietää ettei tarvitse salata tai kertoa väärää totuutta. Kun tietää että ei ole itse pakotettu elämään valheessa, ei omassa eikä toisen.

Luottamus, tuo suloinen voima.

On niin helppo elää kun ei tarvitse räpiköidä epäilysten suossa. Suossa joka niin helposti imaisee syövereihinsä, kiskoen kaiken mukanaan, houkuttelee virtaansa petoksia ja hautoo uumenissaan kirottuja kostoja. Epäilysten, jotka luovat aiheita.

Rentous, tuo suloinen olotila.

Rentous, avainsana onneen. Väkisin hampaat irvessä illuusioiden ylle rakennettu onni, harha, vääristymä ja toiveiden sekä halujen irvikuva...ei se ole onni. Onni tulee luo sitten kun ego ei sitä estä. Kun ego ei kisko huomiota ja kurkottelevia käsiä väärään suuntaan. Kun syli on sille avoin, kädet vain rennosti vastaanottavaiset, valmiina ottamaan vastaan sen joka tulee. Sen, joka on parempaa kuin se mihin ego houkutteli. Sen mitä Sydän halusi.

Onni, tuo kaikkien tavoittelema ihme, joka on aina tässä. Niin läsnä, se puiden metsä. Tässä, ihan tässä. Ihan minussa kiinni, itsessäni. Minä se olen, se seppä. On minun onneni, että se olen juuri minä. Olenhan kuitenkin ihan paras siinä.

Tietämään mitä sydämeni halajaa, mitä olen.

Minä Olen.