Jos itsessä asuu viha, sisäänpäin kääntyvä viha, niin kuinka voisi silloin sisällä oleva rakkauden lähde jakaa pelkkää rakkautta?
Itsensä vihaaminen sekoittuu ulospäin lähtevään rakkauteen ja muokkaa sitä jollain lailla palvelemaan tuota vihaa.
Joko rankaisemaan itseä, kiusaamaan tai nöyryyttämään itseä. Silloin ulos lähtevä rakkaus ei ole pyyteetön. Se palvelee katkeraa itseä....
Tämä ei myöskään palvele omaa kehitystä ja kasvua, eli ei, muita rakastamalla ja itseään silti vihaamalla ei muutu paremmaksi.
Emmehän rakasta muitakaan ainoastaan silloin kun muut sen ansaitsevat, vaan automaattisesti joka tapauksessa. Vai mitä?
Ei rakkaus kuulu niihin asioihin jotka tulee ansaita, rakkaus on.
Miksi siis vaatisimme itseltämme sen enempää, voimme rakastaa itseämmekin aivan pyyteettömästi.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 13.01.
- [Ei aihetta] 18.03.
- Ei pimeää ilman valoa 18.03.
- Uudessa kodissa! 17.12.
- [Ei aihetta] 04.08.
- [Ei aihetta] 03.10.
- [Ei aihetta] 30.08.
- [Ei aihetta] 17.07.
- [Ei aihetta] 09.06.
- [Ei aihetta] 05.03.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2014 (1)
- ▶ 2013 (2)
- ▶ 2012 (1)
- ▶ 2011 (1)
- ▶ 2010 (7)
- ▶ 2009 (111)
- ▶ 2008 (319)
-
▼
2007 (206)
- ▶ joulukuu 2007 (33)
- ▶ marraskuu 2007 (32)
- ▶ lokakuu 2007 (42)
- ▶ syyskuu 2007 (19)
- ▶ elokuu 2007 (19)
- ▶ heinäkuu 2007 (9)
- ▶ kesäkuu 2007 (8)
- ▶ toukokuu 2007 (13)
- ▶ huhtikuu 2007 (10)
- ▶ maaliskuu 2007 (8)
- ▶ helmikuu 2007 (12)
- ▶ tammikuu 2007 (1)