IRC-Galleria

Elinen julistettakoon viikon vittumaisimmaksi päiväksi. Töissä oli ensinnäkin tosi hermoja raastava päivä, ulkona kauhee keli ja idioottina olin pyörällä liikenteessä...lihakset jumissa piti yrittää siltikin salilla tehdä treeniä (tyhmää ja turhaa, joojoo tiedän, mutta pakko oli päästä purkamaan vitutusta), taas oli kauhee kiire joka paikkaan ja myöhässä joka paikasta. Ratsastus meni päin persettä (kun ei osaa niin ei osaa :D) ja palellutin itseni pukeutumalla aivan liian vähiin vaatteisiin (kiireessä pistin jotain päälle ja aliarvioin tuulen kylmyyden). Ratsastuksen jälkeen kotiin, jossa nopeesti kamat kasaan, koira mukaan ja linikalla keskustaan. Oltiin suunniteltu kullan kanssa, et katotaan joku leffa illalla, eli keskustassa suuntasin vuokraamoa kohti. Jätin koiran lyhyellä hihnalla ulkopuolelle ja painelin valitsemaan leffaa...

Olin kerenny olla sisällä 3-5 minsaa, kun joku äijä tulee meuhkoamaan sisälle, et mun pitäis tulla hakemaan heti koirani pois tai hän soittaa poliisit. Meikäläinen kattoo tyyppiä haavi auki ja totesin, että siitä vaan, antaa mennä. Vuokrasin nopsaan leffan ja painelin pihalle ja siellä se vitun urpo oli kuvaamassa kameralla meikäläisen koiraa. Siinä vaiheessa kiehahti ja pahasti ja rupesin rähjäämään äijälle jotain (en enää muista mitä, olin niin kiihtyneessä mielentilassa). Äijä rupee meuhkoamaan siinä, että hän tekee minusta ilmoituksen eläinsuojeluun, koska pidän koiraani liian lyhyellä hihnalla ja olin jättänyt koiran yksin ulos kylmään (pakkasta ehkä 6 astetta ja koirana belgianpaimenkoira jolla on pohjavilla, mistä syystä voi pitää tarhakoiranakin...). Neri pystyi hihnassaan seisomaan hyvin, muttei liikkumaan hirveästi, olisi päässyt istumaankin - kyseessä sattuu olemaan varsin ylisosiaalinen tapaus, joka saattaa hyppiä ihmisiä vasten varsinkin jos en itse ole paikalla, eli yritin estää, ettei koirani pääse kytkettynä ollessa liian lähelle ohikulkijoita. Mä olin valmiiks jo helvetin vittuuntunut, todella todella väsynyt ja ärsyyntynyt ja se äijä sillä hetkellä oli vain yksinkertaisesti liikaa. Huusin sille kurkkusuorana, mikä taas ei ollu kovin viisaasti tehty, mutta en vain kyennyt hillitsemään itseäni.

Soitin tapauksen jälkeen Nerin kasvattajalle ja varmistin, etten varmasti ollu jättäny Neriä liian lyhyelle hihnalle - en ollut. Hämmästytti vaan ihmisen reagoiminen tapaukseen, kun kerroin välikohtauksesta. Kasvattaja rupes valittamaan minulle siitä, miten jaksoin välittää moisesta tapauksesta, minun olisi kuulemma pitänyt vain nöyrästi pahoitella sitä, että olin jättänyt koiran äijän mielestä liian lyhyelle hihnalle (tosin se äijä tuskin siitä hihnasta välitti, sitä vaan rupes vituttamaan kun Neri jäi huutamaan ulkopuolelle), vaikka en siis oikeasti ollut jättänyt. Minun pitää kuulemma enemmän miettiä, minkälaisen kuvan itsestäni muille annan...mitä vittua minä jonkun saatanan elämäänsä kyllästyneen, väsyneen ruhon mielipiteellä minusta teen? Ja ei, tavoitteenani ei ole miellyttää kaikkia ihmisiä ja varsinkin vittumaisille ihmisille annanan sitä mitä ne tilaavatkin, enkä yhtään enempää. Minä en ole ihmisiä, jotka rupee nöyristelemään. Myönnän toki, että reagoimistapani oli todella huono, olisin voinut hoitaa tilanteen tyylikkäämminkin, mutta siinä vaiheessa - väsyneenä ja vittuuntuneena - ei aina kykene hillitsemään itseään. Aina ei kykene käyttäytymään fiksusti ja filmaattisesti, aina ei kykene olemaan täydellinen ihminen ja toimimaan oikein jokaisessa tilanteessa, olemaan täydellisen hillitty. Joskus jokin on vain liikaa ja asiat kiehuu yli. Mutta ilmeisesti olen nyt tavannut täydellisen ihmisen, joka tietää aina miten toimia missäkin tilanteessa ja osaa hoitaa aina kaikki tilanteet täydellisesti hermojaan menettämättä. Luulin ettei täydellisiä ihmisiä olisi, luulin ettei virheetöntä ihmistä olisi, ettei ihminen kykene hillitsemään itseään aina täydellisesti, mutta olin näköjään väärässä. Nerin kasvattajahan on täydellinen ihminen ja siihen pitää jokaisen pyrkiä - virheitä ei sallita eikä ylilyöntejä.

No joo, tapauksen jälkeen mulla oli tosi paha mieli...ihaninta oli, miten Teemu tuli luokse ja halasi vaan pitkään ja hartaasti, se oli keittäny mulle teetäkin kun olin maininnu sille miten kylmä mulla oli (olin sen kanssa puhelimessa vuokraamossa). Se vaan rutisti minua lähelleen ja oli ihan hiljaa. Oli tehny tosi hyvää ruokaakin...sit se talutti mut sohvalle ja toi suklaata, että piristyisin ja teki muutenkin kaikkensa, että mulla olis parempi mieli. Ja kohta mulla olikin. Se ihminen on oikeesti oikea aarre, vaikka miten huono päivä olisi, vaikka miten paha mieli ja miten vittuuntunut tahansa, aina se ihminen saa minut hymyilemään ja nauramaan ja tuntemaan oloni niin helvetin hyväksi, ettei mitään järkeä. Loppuillasta me syötiin Teemun hyvää ruokaa, katottiin se leffa ja sit Teemu vei minut nukkumaan. Oli mun vieressä niin pitkään kunnes nukahdin, vaikka sitä itteensä ei väsyttäny. Se ihminen on kyllä jotain niin uskomatonta ja ihanaa, ettei tahtois edes uskoa. Kiitos sinulle kulta kaikesta, en tiedä mitä tekisin ilman sinua, olet parempaa kuin kassillinen marakatteja tai edes sata pupua - olet ihanin.