IRC-Galleria

Hah hah, eilen sai taas nauraa Nerille :D. Mentiin vänärille luistelemaan ja "chillaamaan" :P, kävin kahluuttamassa akkaa rantavedessä ja hetken se siinä polskikin...kunnes tuli yllättäen pissihätä ja siihenhän se juntti kyykisty. Lapset ja kalat kyllä kusee järveen, mutta että koira :D. Oli pakko hieraista silmiä, että näkeekö sitä nyt AIVAN varmasti oikein.

Sitten tää valopää keksi aallot: välistä siitä ajo ohi jotain isompia paatteja, jotka nostatti hieman isompia aaltoja rantaan ja tämä yks yritti sitten "pyydystää" niitä hampaillaan - jeah. Neri tha great saalistaja, predator 8). Sit se tonki tassuillaan kiviä yms. keppejä järven pohjasta ja pönttöili kaikkee. Mut on se kyllä ihana koira, huippua kun se tolleen pönttöilee ja hauskuuttaa, eilenkin naurettiin Teemun kanssa vedet silmissä.

Maailman ihanin hurttimus :).

Tänään pysty syömään päivällistä jo työpaikkaruokailun "terassilla". Huippua oli kärvistellä nahkaansa siinä auringossa samalla 8). Mukavaa on ollu töissä, ei joka aamuista reissaamista pieksämäelle ja takaisin :D. Odottelen vain lomaa ja reissua...

Neri joutu eilen ilmahyökkäyksen kohteeksi :D. Käytin sitä iltapissalla läheisessä puistossa ja akka jäi yhteen paikkaan haistelemaan hajuja. Ilmeisesti siinä ihan lähellä oli linnun pesä, sillä samantien kun pysähdyttiin siihen, alko tirppa puussa huutamaan ja teki sellasia syöksyjä Neriä kohti. Kotiovella sitten huomasin, että Neriä oli ammuttu ihan "kovilla" - neitokaiselta löyty linnun kakkaa päälaelta :D!

Varasin seuraavalle viikolle omalle lääkärille ajan sellaseen pihtimittaukseen, käyn tarkistamassa, miten realistiset ne tulokset eilen saadusta testistä oikein on.

No voihan...en käyny galleriassa eilen ja enköhän mä menny lataamaan sen saatanan haittaohjelman mesestä :S. Jep jep...luulin et yks tuttu olis laittanu mulle kuvan. Mutta niinhän se toimii. Kone kuitenkin toimii...vielä.

Nyt varmistu matkan onnistuminen :), rahoituspuoli tuli kuntoon ja sain ostettua ne aivan ihanat kengätkin! Eivät tosin maksaneet kun 35e alennuksesta.

Kävin tänään yhessä kuntokeskuksessa tanssitunnilla ja salilla, olin varannu ihan mielenkiinnosta sen tanssitunnin jälkeen sellaisen kehon koostumus-mittauksen. Järkytyin vähän, lihasmassaa oli helvetin paljon enemmän mitä olin ajatellu ja rasvaprosentti oli TOSI pieni. Pitää kuulemma lisätä joko rasvan määrää tai sit rueta käyttämään esim. yöproteiinia sekä illalla että aamulla. Huomenna kauppaan...kuitenkin järkytyin, kun tulee syötyä suklaakakkuja, suklaata, karkkia yms. herkkua. Kehon ikä oli 12-vuotta :S.

Mutta no joo, pisti miettimään...ja paljonkin.

Niin joo, estekisoissa olis muuten tullu kirkkaasti voittoaika, mutta Jeffry pudotti yhden esteen :P. Muuten meni aivan loistavasti. Päästään seuraavissa kisoissa osallistumaan ylempään luokkaan - hyppäämään korkeempia esteitä :D! *jeah*

Hah, tänään oli estetreenit ja sunnuntaina olisi kisat. Sain vaihdettua tämän päivän "taistelupariksi" herra laiskiaisen, eli Jeffryn - ja herrahan hyppäsi oikein hyvin :). Vaihteeksi ihan mukava tunti, tuli onnistumisen tunteita ja sain jopa positiivista palautetta! Pitkän aikaa tuntu siltä, että tuntiopettaja oli kyrsiintynyt työhönsä, eikä osannut mitään muuta kuin vittuilla pitkin tunteja. Tai ei siinä mitään, minulle saa ja pitää antaa negatiivista palautetta, mutta sitä ei tarvitse tehdä vittuilemalla tai antamalla ymmärtää, että minä olen idiootti, koska en ole. Tai antamalla tunti toisensa jälkeen sellainen olo, etten osaisi yhtään mitään...välistä olisi ihan mukava kuulla niistä asioista, mitkä minä teen oikein.

Sisko lähtee keskiviikkona sinne aasiaan. Tai ei vielä aasiaan, mutta helsinkiin. Kävi ilmi, että todennäköisesti me ollaan samaan aikaan thaimaassa! Mutta ikävä...

Hitto, eilen masentu kyllä aika täydellisesti. Käppäilin koululta juna-asemalle ja taivaalta tulee tuutin täydeltä puhdasta lunta! Ei oikein voinut ajatella muuta kuin:"Vasta viime viikollahan minä haistoin jo kesän..."
Masentavaa.

Huomenna siskon tupareihin/synttäreihin/läksiäisiin. Kehtaa lähteä avokkinsa kanssa kuun lopussa koko kesäksi aasiaan seikkailemaan. Kamala ikävä tulee, enää ei voikaan soittaa jos on jotain mielenpäällä, yksi tukipilareistani lähtee maailmalle *snif*. Toivottavasti matka kuitenkin onnistuu ja heillä olisi oikein hauskaa!

Meilläkin suunnitellaan kesää. Alkukesän olen töissä heinäkuun 18. päivään asti. Säästelen sen minkä vain suinkin pystyn, sillä loppukesästä juhlitaan minun synttäreitä, meidän vuosipäivää ja Teemun syksyn 30-vuotis-päiviä. Syksyllä ei päästä reissuun, niin tehdään nyt kerralla oikein kunnon matka. Ajateltiin nimittäin lähteä 2 viikoksi thaimaaseen! Ostan Teemun lentoliput synttärilahjaksi. Rahaahan tämmöiseen ei periaatteessa olisi, mutta Teemu on ansainnut sen ja ennen kaikkea...me ollaan ansaittu se matka! Ollaan jo suunniteltu, et käytäs sekä bangokissa, että jossain rantaloma-paikassa. Vuokrataan ainakin muutamaksi yöksi sellainen rantamaja, käydään ratsastamassa norsuilla yms seikkaillaan. Sekä syödään mahtavaa ruokaa, tietty ;).

Ärsyttää nyt vaan, kun pitäisi säästää, niin löytäisi itselle vaikka mitä ihanaa ostettavaa. Keskiviikkona kuolasin yhtiä aivan ihastuttavia saappaita, jotka oli vielä alennuksessa, mutta ei. Ei raaski ostaa. Laukun ostin alekorista kuitenkin ;). Onneksi sain suhteellisen hyväpalkkaisen työn ja vaikka tilitoimistotyö ei olekaan sellaista mitä "haluaisi" tehdä, aina ei ole valinnanvaraa. Ja mikä on suuri plussa on se, että meikäläisellä on varmasti yksi maailman parhaimmista ja ihanimmista työnantajista!

Kohta salille tekemään vähän vatsalihaksia yms. kevyttä jumppaa. Treenaan yhtä tanssikoreografiaa samalla, huomenna olisi treenit ;). Mutta hyvin huomaa, miten peruskestävyys on kasvanu huimasti verrattuna esim viimevuoteenkin: pystyy tekemään paaaljon pidempiä juoksulenkkejä, varsinkin nyt, kun sain sellaiset sukat, jotka ei hierrä nuiden uusien kenkien kanssa!

Joskus sanat vain tulee päähän ja ne on pakko kirjoittaa ylös.


Rauhan elkeet

Tule luokseni
rauha.
Anna sateen tulla
puhdistaa.
Auta minua tekemään
sovinto
itseni kanssa.

EnkeuWi

Nyt on sitten koettu sekin - äänen menetys. Olin alkuviikosta hieman flunssassa ja vappuna piti mennä alban terassille ja istua siellä ilman huivia/kunnollista takkia, jostain syystä oli pakko polttaa vielä pari tupakkaa ja illemmalla huutaa teemulle kun meille tuli känniläisten vappuriita - ja aihe oli, kuten jokainen arvata saattaa, mitä tärkein. Jep jep...sitä saa mitä tilaa. Vieläkin kähisen ja ääni kuulostaa aika "oudolta", silti ei taaskaan ole kuumetta ollut missään vaiheessa, vain älytön väsymys.

Ihania päiviä ollu nyt viikonloppuna, ollaan luisteltu koiran kanssa ja ihmetelty luontoa. Jos sitä nyt luonnoksi voi sanoa, vänärin kärkeä nimittäin. Siellä on parikin sellaista paikkaa, mihin hauet tulee köllöttelemään aamu/päiväaurinkoon, niitä ollaan käyty ihmettelemässä. Ja tänään nähtiin saukko :). Tai minä näin, neri touhotti omiansa. Jäiden melkein lähdettyä, neri kävi heittämässä talviturkkinsakin, Teemu sanoi, ettei neri mikään belgi ole vaan belgian vesikoira :S.

Luonto rauhoittaa kummasti ja antaa sellaisen onnellisuuden tunteen. Kun pysähtyy paikalleen ja vain tarkkailee...näkee kaikenlaista. Ikinä en voisi muuttaa sellaiseen paikkaan, jossa ei olisi luontoa lähellä. Enkä kyllä myöskään maalle, rakastan kuitenkin myös sellaista kaupungin mystistä elämää ja vilskettä. Mutta ihana on myös vain istua kallioilla ja kääntää katseensa aurinkoon, antaa tuulen hyväillä kasvoja. Ihana on haistaa kesä :). Yritettiin teemun kanssa tänään piknikille, aurinko meni pilveen just kun päästiin kalliloille ja pieni pilvenreuna rupesi satamaan juuri meidän päälle :D. Mutta kauniista säästä saatiin nauttia muuten.

Levoton olo vaan, kun ei pääse kunnon lenkille, nyt olis ollu loistavat kelit hölkätä ihan olan takaa. Tämä äänen menetys estää sekä rakot jalkapohjissa edelliseltä, oikein piiiiitkältä lenkiltä. Uudet kengät meinaa vielä hangata, mutta eiköhän ne...

Ukin hautajaiset oli lauantaina, ensin ajattelin olla menemättä, koska en tuntenut koko ihmistä. 3 vuotta jälkeen äidin kuoleman henkilö lopetti yhteydenpidon lähes kokonaan, enkä muista, että olisin edes jutellut ihmisen kanssa kunnolla koko elämäni aikana. Tuskin menetinkään mitään, sillä kuulemieni juttujen perusteella ihminen oli aika "kusipää". Uteliaisuus voitti kuitenkin ja menin ja oli siitä hyötyäkin. Näki sukulaisia joiden olemassaoloa ei edes tiennyt ja sai hieman valaistusta omista taustoistaan. Ukki oli nimittäin urheiluhullu, pelasi jalkapalloa ja jääkiekkoa molemmissa menestyen (ollut kalpan valmentajana) sekä myös lentopalloa, uintia, painonostoa, nyrkkeilyä, painia...eli monen lajin mies. Kuten minäkin, tai tykkään ja haluan harrastaa monia lajeja. Voimanosto-taustat ainakin selvisi, se on geeneissä ;). Samoin kuin nyrkkeily ja makeanhimo :D. Ukille urheilu oli elämän suola, sitä se on myös minulle. Vaikea kuvitella elävänsä ilman, siitä saa niin paljon voimaa. Kyllähän se jollain tavalla surettikin, kun ei tuntenut ollenkaan niinkin läheistä sukulaista.

Teemu on kyllä aivan mahtava ihminen, ei voisi parempaa toivoa. Se osaa olla aivan uskomattoman hyvin tukena ja turvana, se on tosi kärsivällinen ja epäitsekäs. Ja osaa rakastaa...tänäänkin se hiero minua rentouttavan musiikin, kynttilöiden ja suitsukkeiden kera :). Välistä on toki vaikeaakin, mutta kaikesta selvitään kyllä kun molemmilla on halua, toivoa ja tunteita :). Rakastan sitä ihmistä todella paljon...

Maanantaina unitohtorille. Jospa se osaisis tehdä ihmeitä.

Tänä aamuna oli pakko saada nukuttua pidempään, univelkaa taas kertynyt enemmän kuin tarpeeksi. Kouluun vasta puoli yhteen...tai kymmeneen olisi pitänyt mennä, mutta olisi pitänyt herätä jo 6-7 aikaan. Hitto kun olisi oma auto, hitto kun saisi opiskella omassa kotikaupungissa. Nämä matkat alkaa rassaamaan ja reilusti. Joka päivä menee 3-4 tuntia ylimääräistä matkoihin ja junathan eivät lisäksi kulje meikäläisen aikataulun mukaan. Tai ehkei nämä matkat ole sinällään ongelmat vaan se, kun koulun jälkeen vihdoin pääset kotiin, pitäisi melkein heti olla jo nukkumassa, että saisi nukuttua tarpeeksi. Ja kroppa ei kuuntele mieltä.

Jotenkin sellainen olo taas, että olisi ihan hukassa. Ei oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä.

Viikonlopuksi töihin lastenkotiin, jos se avaisi vähän näitä kysymyksiä.

jos tällä hetkellä saisin toivoa jotain silleen, että toiveeni myös toteutuisi, toivoisin unenlahjani takaisin. Olisi ihanaa saada nukuttua niinkuin ennenkin...pää hajoo oikeasti pikkuhiljaa tämän asian kanssa.

Eilen oli aika elämyksellinen päivä! Mentiin rakkaan taiteilija-siskoni kanssa Mandan luokse intia-teemailtaan. Olin tosi väsynyt ja varsinkin yläselän lihakset on taas ihan juntturassa (vaikka teemu hiero niitä eilen).
Manda oli sisustanut asuntonsa intia-tyyliin, kattanut olohuoneen lattialle intialaisittain "pöydän" (eli syötiin lattialta), taustalla soi intialainen musiikki ja minä sain pistää päälleni aivan ihanat intialaiset pökät (jotka sain kotiini)! Asunto oli valaistu kynttilöillä ja erikoisilla lampuilla ja Mandalla itsellään oli päällä intialainen vaate (en muista sen nimeä). Syötiin siinä illan aikana Mandan tekemää intialaista ruokaa intialaisittain oikealla kädellä ja leivän kera sekä maisteltiin intialaista viiniä, minkä me siskoni kanssa toimme alkon teematuliaisena :P. Olin säästelly mahaani iltaa varten ja olin TOSI nälkäinen mikä näkyi myös siinä että ruokaa tuli syötyä PALJON :P (siitäkin syystä, että se oli tajuttoman hyvää). Jälkiruoaksi saatiin teetä ja sellaista jännää makeaa leipää (näytti ehtoollisleivältä) sekä pähkinöitä :P.

Sitten saatiin mekin kokeilla siskon kanssa intilaisia vaatteita ja otettiin kuviakin. Oltiin vaan ja juteltiin vaikka mitä! Oli aivan mahtavan ihana ilta. Kun pääsin kotiin, olin ihan rättiväsyny. Katottiinkuitenkin vielä teemun kanssa yhdessä illan heroes ja sit mä kävin nukkumaan.

Nyt sitten virkeänä lukemaan maanantain kokeeseen :).