IRC-Galleria

Katson taas valokuvia haalenneita
Takaa vuosien kauan sitten kadonneiden
Noita muistoja kauniita ja vaalenneita
Hetkiä ohikiitäviä nuoruuden

Kuinka yritin lentää aurinkoon
Miten kaipasin vain rakkautta
Vieläkin täällä yksin oon
Ympärillä ainoastaan hiljaista kaipuuta

Kun en sua löytänyt milloinkaan
En nuoruudestani, en muistoistani
Toivottavasti vielä joskus kohdataan
Ja turvaan viet särkyneen sydämeni

Näitä mustelmia sieluuni sain
Uskomalla ihmisen hyvään vain
Nähdä halunnut en
vaikutusta pahuuden

Nämä tiet kulkenut
Ruostuneet portit perässään hiljaa sulkenut
Tietää kaiken sen
Mitä vielä tiedä en

Kiitollinen elämästäni
Tästä ajasta maailmassa
Sekä tunteistani syvällä sydämessäni
Kun saan olla olemassa

Kerran laskee aurinko kerran viimeisen
Ja alkaa ikuinen yö
Sen minut silloin pois vievän tunnen
Silloin kerran viimeisen sydämeni mustelmainen lyö...

Minä tulin läpi menneisyyden
Eksyäkseni vain nykyisyyteen
Kadotakseni sitten tulevaisuuteen

Onko elämä vain heijastusta
Kaikki vain jonkun toisen näkemää unta
josta ei voi herätä milloinkaan?

Näissä tuulissa ikuisuuden
Minä lennän äärettömyyteen

Miksi synnyin tänne
Näin kaiken hyvän ja pahan
Missä hukattiin kuitenkin vain elämämme
Vuoksi maineen ja rahan

Olisin voinut jäädä olemattomuuteen
Nukkua siellä
Heräämättä ikiunesta milloinkaan

Kun menetät tämän ruumiin
Se maaksi vielä muuttuu
Sielu sammuu kuin kynttilä tuulessa
Ei jäljelle jää muistoakaan

Ikuisuuden tuulissa
Minä lennän äärettömyyteen

Oliko rakkautta olemassakaan
Ihmisen keksimää vain
Vaan ei meille annettu muutakaan
Kun tämän ainoan elämän sain

Päivät katoavat
Vuodet vaihtuvat
Hetket karkaavat

Ja näissä tuulissa ikuisuuden
Minä lennän äärettömyyteen...

Kun suljet silmäsi
Kun peität korvasi
Tunnetko silloin eläväsi ?

Pelkäätkö nukahtaa
jos et enää herää aamuun uuteen
Pelkäätkö elää
koska kohta aika jo poistua täältä on?

Vain mitättömän hetken
Ikuisuuden historiassa
Täällä pinnalla maan kuljen

Ei minua kukaan muista
kun sadat lehdet ovat pudonneet puista
Valokuvat vaalenneet ja tuhkaksi haalenneet

Katson tuoa joen virtaavaa
mustaa vettä
Oli niin monen monta unelmaa
Joita ei ole enää

Kun elämässään epäonnistuu
Ei saa mahdollisuutta uudelleen
Muistot mielestä unohtuu
Rakkaus vaihtuu yksinäisyyteen

Taivaan sineen
Katsonut niin kauan oon
Kun halki aikojen kuljen
Sieluni löytänyt kotinsa silloin on

Tuota mustaa vettä
Tuokaa sitä kasvoilleni
Antakaa sen pestä virheeni
Luoda uudeksi vielä kerran

Kun suljet silmäsi
Kun peität korvasi
Tunnetko silloin eläväsi ?

Katso minuun
Sukella syvälle sieluuni
Näe mitä minä näen
Kun tulin kiinni sinuun
Tunsitko silloin kaipuuni ?

Kerroit kaiken menneen niin
Että sinut vasten tahtoasi otettiin
Vaikka totuus onkin toinen
Valheiden verkollesi mitään mahda en

Kaikki kaunis hetkessä muuttui
Valo vajosi varjoon
Sieluuni epävarmuus ja itsetuho juurtui
Mutta silti vielä täällä elossa oon

Miksi näin teit minulle
Mitä pahaa koskaan tein sinulle ?
Olinko vain väärässä paikassa väärään aikaan
Oliko minut määrätty tähän pahaan taikaan ?

Nyt vaan odotan mitä tulemaan pitää
Käy miten käy
Tästä haava sielunu seiniin ikuisiksi ajoiksi jää
Vaikka sitä ei päälle päin kenties näy

Minä olen syytetty
Minä olen ristiinnaulittu
Nimeni on tahrittu
Sieluni on pahoinpidelty

Olin peili
jonka rikoit syytökselläsi sirpaleiksi
Olin ihminen
jonka sydämen sait mustaksi

Totuus astukoon esiin
Takaa valheiden sanottujen
Tehköön se vaikutuksen ihmisiin
joiden kanssani matkaani kuljen

En sinua satuttanut
Kuten sinä olet minua satuttanut
Tarkoitin vain hyvää
Saadakseni ainoastaan pahaa

Syyttömälle ihmiselle
painetaan leima syyllisen
Jotta saadaan oikeutus omalle käytökselle
Tätä ymmärtää voi mitenkään en

Minä olen syytetty
Minä olen ristiinnaulittu
Nimeni on tahrittu
Sieluni on pahoinpidelty

Vaikka oikeus lopulta voittaa
Ei se kaikkea mielestäni pois saa
Nämä iskut vasten mieltäni
Jäljet veriset nähdä voin selässäni

Jos syytön tuomitaan syylliseksi
Kaunis muuttukoon rumaksi
Väärää sanottakoon oikeaksi
Ihmistä eläimistä julmimmaksi

Jos minut tuomitaan
väärin perustein ja vääristä syistä
En löydä sen jälkeen itseäni enää pimeästä
Jos minut tuomitaan

Niin raskas on syytöstä selässään kantaa
Kohti viimeistä määränpäätä
Voisinko sinulle kaiken anteeksi antaa
Kun en voi tätä mielettömyyttä ymmärtää

Minä olen syytetty
Minä olen ristiinnaulittu
Nimeni on tahrittu
Sieluni on pahoinpidelty

Kerran poistun näyttämöltä elämän
Kun vuorosanani luettu pois on
Kenties silloin ymmärrän enemmän
En ollutkaan kuolematon

Voin rakastaa
Voin vihata
Saatan parantaa
Saatan satuttaa

Ihmisen elo kulkee niin nopeaan
Unelmien kullat vaihtuvatkin hopeaan
Eikä mitään aikaiseksi saa sittenkään
Jäljellä oleva aika ei riitä mihinkään

Teen sitten niin tai näin
Peilistä katsoa kasvojani saan
Kun yksin tänne jäin
Enkä oppinut mitään kuitenkaan

Saan nukahtaa
Saan unohtaa
Ei tunteita turhia
Ei tarpeettomia itsemurhia

Kerran lepään
Kuuden jalan syvyydessä
Kerran herään
Vain yksinäisenä sieluna ikuisuudessa

Kaikki mitä me täällä teemme
Kaikki mitä me täällä saavutamme
Katoaa kadottuamme
Katoaa kadottuamme

Kerran poistun näyttämöltä elämän
Kun vuorosanani luettu pois on
Kenties silloin ymmärrän enemmän
En ollutkaan kuolematon

Minä näin sodan
Minä näin rauhan
Näkemättä sinua kuitenkaan

Kävelin koko elämäni
Kävelin itseni eksyksiin
Rikkoakseni sydämeni

En löytänyt vastauksia
En osannut kysyä
Olin vain hiljaa

Kai me vielä halataan
Jos koskaan kohdataan
Jos koskaan kohdalle osutaan

Elämä katoaa horisonttiin
Elämä vajoaa syvyyksiin
En siitä otetta enää saa

Jos voisin palata aikoihin entisiin
Jos saisin mahdollisuuden viimeisen
Tekisin kaiken samoin siltikin

Hämärässä on helppo olla
Eikä kukaan siellä huomaa
Eikä ketään siellä tarvitse pelätä

Jos koskaan kohdataan
Jos koskaan kohdataan
Räjäytän kanssasi maailman murtuvan...

Minä näin sodan
Minä näin rauhan
Näkemättä sinua kuitenkaan

Soditaan ja sorretaan
Vaaditaan ja alistetaan
Otetaan väkisin se mitä halutaan

Maailma mustuu hiljalleen
Viattomuus jää aikoihin
Ihminen turtuu tunteeseen
Kaikkiin pahoihin taikoihin

Kun vain omaa parasta haetaan
Hinnalla millä hyvänsä
Todellisuutta pakoon paetaan

Vedetään pää täyteen
Ollaan hetki onnellisia niin
Kuin tuomitun hymy väkinäinen
joutuessaan viimein hirteen

Saastukoon maailma
Se ei mua estä elämästä
Vasta sukupolvi tuleva
Kärsii itsekkyydestä tästä

Kaatukoon sademetsä viimeinen
Sen vuoksi kyynelien virrata anna en
Kun loppuu happi vihdoinkin
Ihmiskunta silloin tuhoutua saakin

En voi maailmaa pelastaa
Se kai liian myöhäistä jo on
Jos pelastaa voisin edes itseni
Kun tässä kaiken ääneen sanon

Miksi me emme voisi välittää
Lapsiamme rakastaa
Miksi me emme osaa välittää?
Halauksen toisillemme antaa
Vailla kateutta

Olen syyllinen siinä missä sinäkin
Tuhonnut maailmaa osaamatta rakastaa
Kenties huominen vielä kerran on
parempi kuin tuo kadonnut eilinen

Rakastetaan ja rakastellaan
Välitetään ja kunnioitetaan
Maailma tää muutetaan...

Puhallan kuvani jäiseen ikkunaan
Sen viereen piirrän sydämen
Kuinka kaiken saisin muuttumaan
Luovuttaa vielä haluaisi en
Kuvassani hymyä nähdä en vaan voi

Tiedäthän sen
että vaikka halki ikijään ja polttavimman tulen
Luoksesi tulen

Tunnethan sen
kun sydän lyö kovempaa kuin se lyödä voi milloinkaan
Tunnethan sen

Ulkona pakkanen kiristää otettaan
Revontulet maalaa omaa taivastaan
Tähdet muodostavat kasvosi
En näe niiden vieressä enää omiani

Taas kuljen uudelleen
yksin tähän mustaan tuuleen
Nimeäsi hiljaa kuiskaten
Vaikka koskaan sua löytäisi en

Elän mieluummin hetken jonka tunnen eläväni
Kuin tuhat elämää tuntematta mitään
Jokin syvällä sydämessäni
Auttaa mua kaipuuta sua kohtaan pitämään

Muistatko sen
Katseen katsettasi hakeneen
Muistatko sen ?

On niin helppo eksyä ulos pimeään
Jättää kaikki palaamatta milloinkaan
Kysyä muilta nimeään
Murtaessaan tietä viettävää unholaan

Rakastaisitko mua
Jos vielä löytäisin sinut sieltä missä olet
Rakastaisitko mua ?

Taas kuljen uudelleen
yksin tähän mustaan tuuleen
Nimeäsi hiljaa kuiskaten
Vaikka koskaan sua löytäisi en

Kiire ihmisellä elää
Vaikka kaikki kesken kuitenkin jää
Kaikki helpottaa
kun sen kerran ymmärtää

Saa juosta koko elämänsä
Työtä tehdä aamusta iltaan
Jos ei muuten tunne elävänsä
Ja taas kerran elämän valtateillä kaahataan

Harrastuksia uusia uusien perään
Jotta ei ehdi liikaa miettimään
Kuinka aika hupenee tiimalasista
Kuinka kauneus katoaa kasvoilta

Maa tulee tutuksi haudassa
Siellä olla saa jokainen rauhassa
Sitä ei voi kukaan paeta

Kun odotetaan eläkettä
Sitten tehdään kaikki se mikä tekemättä jää
Se vaan ei tuo takaisin menetettyä elämää
Kun voimat käsistä vanhana häviää

Sinun pitää elää nyt
Tehdä haaveistasi verta ja lihaa
Mutta mikäli olet itsesi työhön ristiinnaulinnut
Et sitä mahdollisuutta enää saa

Kiirellä pilaamme lapsiemme elämät
joille ei riitä enää aikaa
He meitä tuskin kiittävät
koska eivät ehtineet saada rakkautta

Maa tulee tutuksi haudassa
Siellä olemme kai turvassa
Matojen luitamme murtaessa
Sydämen rinnassa hakatessa...

Suljen silmäni
Hetkessä käyn läpi koko elämäni
Sukellan syvyyksiin sydämeni

Sinä olit se nainen
Elämäni sait muuttumaan
Sinä olit niin erilainen
Sait minun sydämeni rakastumaan

Sulle lähetän lentosuukon
Toivon ainoastaan
Että sun elämässäsi kaikki hyvin on

Rakkautta ja turvaa
Niillä eväillä ihminen kasvaa
Kun saa toista ihmistä rakastaa

Sinun elämäsi
sivuaa ohimennen minun elämääni
Kiitollinen oon, että olet osa tätä elämää

Lentosuukko poskellesi lentäköön
Märän jäljen siihen jättäköön