IRC-Galleria

Sinä tulit vastaani
Kasvoin hymyilevin, aurinkolasein
Lähdimme lenkille siimeksen metsän
Opimme tuntemaan toisiamme enemmän

Oi Tiina
Ne hetket jotka yhdessä olimme
Oi Tiina
Kun hulluina toisiimmie kietouduimme

Jos kiitorata on vapaa
Sielu kaipaa lentoon
Jos pelkää ei voi koskaan rakastaa
Ja jälleen kerran taivaalta pudonnut oon

Toivoin salaa mielessäni
molempien tunteiden heräävän
Kai tiesin syvällä sydämessäni
Ainoastaan itseäni pettävän

Molemmilla menneisyys
joka osaltaan ohjaa molemmat raiteiltaan
Ja keltainen lehtien täyttämä syys
Maalaa unelmat piiloon uudestaan

Oi Tiina
Kai se oli unelmoijan unta
Oi Tiina
Toivon sinun minua muistavan

Olisitpa vastaani tullut jo kauan sitten
Kenties silloin kaikki olisi ollut toisin
Pääse menneisyyten luoksesi en
vaikka niin toivoisin

Nyt kulkee tiet taas eri suuntiin
Molemmat nousevat eri juniin
En tuu enää sun uniin
Et tuu enää mun uniin

Tällä elämän mutkaisella tiellä
voi yksinäinen sydän tahtomattaan eksyä
Mutta tiedän sinun olevan jossain siellä
Kun punaiset lehdet värittävät sieluni syksyä

Ja näen auringon ja sateen
muodostavan monivärisen sateenkaaren
Sen päässä lie
Luoksesi johtava tie

Kuin keidas erämaan
Kuin tähti pimeän taivaan
Saat minut tuntemaan

Sateenkaaren tuolle puolen
Taakse surun ja huolen
Luokse äärettömän rakkauden
vie aika aikanaan
Meistä aivan jokaisen

Elämä meitä heittelee välillä mielensä mukaan
Toiset kestävät sitä sitten murtuakseen
Ilman haavoja syviä ei vaan selvitä voi kukaan
Kun tunteet piirtävät jälkensä syvälle sydämeen

Täällä menettää aivan kaiken
Täällä menettää sen kaiken

Aikaa ei voi kääntää takaperin kulkemaan
Ei tule toista mahdollisuutta elää
On kuljettava vaan, on kuljettava vaan
Turvallisuuden tuntea voi vaikka pelkää

Tuo nainen on murheitaan jo kauan kantanut
Hän on merelle unelmansa antanut
Tuo nainen on murheitaan jo kauan kantanut

Kunpa voisin viedä pois kaiken tuskan
Auttaa jollain tavalla, auttaa häntä jaksamaan
Voiko auttaa ihmistä kukaan kuitenkaan ?

Täällä ollaan hetken verran vaan
Sitten haalistuviin valokuviin ja muistoihin kadotaan
Täällä ollaan niin pieni hetki vaan
Kukapa meitä enää muistelisikaan ?

Tuo nainen kosketti sydämeeni
Enemmän kuin niin moni muu
Annoin hänelle pienen osan sydämestäni
Nyt minulla on jäljellä enää loppumaton kaipuu

Olen kulkuri
Ei minulla ole paikkaa maailmassa
Kuljen edestakaisin metrossa elämän

Olen haaveilija
Rakennan pilvilinnoja romahtaneiden tilalle
Uskon, että sydämeni on avoin rakkaudelle

Olen epätäydellinen
Tässä maailmassa, jossa pitää saada toinen nauramaan
Mutta kuinka moni on valmis anteeksi antamaan ?

Kuinka kauan jatkan
Kunnes saan kaiken kohdalleen
Vai annanko otteen irrota
En nouse enää junaan seuraavaan

Mitä varten me elämme
Mikä tarkoitus kaikella on
Kun kerran kuitenkin kuolemme

Mitä tekisit toisin, jos saisit elää uudelleen?
Kysymys joka kulkee mielessäni
Siihen hetkeen viimeiseen

Toiset ovat kulkureita
jotka eivät osaa asettua aloilleen
Oman elämänsä sankareita
Joilla on kyky pudota aina jaloilleen

Minä olen yksi niistä
Jotka eivät ole toista löytäneet
Niistä lukuisista ihmisistä
Jotka ovat yksinäisyyteen turtuneet

Olen kulkuri
Ei minulla ole paikkaa maailmassa
Kuljen edestakaisin metrossa elämän

Ennen etsin rakkautta
En sitä löytää saanut kuitenkaan
Ennen etsin sinua
Enkä tiennyt etsitkö minua

Vuodet kulkivat
Kuten joki uljaassa uomassaan
Ovia takanani sulkivat
Veivät haaveista niin monet mukanaan

Täällä ihmettelen edelleen
Onko olemassa sitä toista ollenkaan
Vai olenko jo kadottanut avaimet sydämeen

Elämä kuin heijastus
Jota läpi peilien katsellaan
Aika kuin pelastus
Jonka armosta aikanaan unohdutaan

Kävellä käsi kädessä
Suudella kuun valossa
Tehdä kaikkea yhdessä
Vaan jos sua ei ole olemassa...

Mikäli näet minut silmin eksynein
Tarraa mua hihasta vaan
Jos löydät kadonneen avaimeni
Sydämeni ottaa sen vielä vastaan

Ennen etsin rakkautta
En sitä löytää saanut kuitenkaan
Ennen etsin sinua
Enkä tiennyt etsitkö minua

Hetket katoavat
Vuodet unohtuvat
Ihmiset muuttuvat

Sinä voit muuttaa minut
Minä voin muuttaa sinut

Kukaan ei voi sanoa miten pitää elää
Onko oikeaa, onko olemassakaan väärää ?
Kun kuitenkin lopussa ainoastaan
tuo tyhjä tunne sieluun kiinni jää

Kulkea vailla suuntaa
Eksyä omasta tahdostaan
Voiko pyytää muutakaan

Minä voin olla samalla puolella kanssasi
Sinä voit seisoa minun rintamassani

Tiimalasi hukkaa hiekkansa
Unelmat särkevät itsensä
Ohikiitävän hetken olemme olemassa

Jos sinut löytäisin
Tästä maailmasta harhojen utopian
Toisin käsissäni sinulle mustia ruusuja

Mikä tarkoitus kaikella on
Saammeko sitä selville koskaan ?
Ainoastaan heijastusta olemattomuuden
Vaiko unta jonkun toisen ?

Mikä taakse jää
Se muistoissa hiipuu
Jos virheistään ymmärtää
Miten voi ymmärtää toisen ihmisen kaipuun ?

Menetetyt ihmiset
Menetetyt mahdollisuudet
Joita ei enää takaisin koskaan saa

Kun minut uneesi kutsut
Viereesi silmiisi katsomaan
Ympäroivät meitä mustat ruusut...

Kulkenut sivussa sen tien
Jolla sydämet saavat kulkea
Tuntenut kosteuden poskien
Joita pitkin kyyneleet ovat saaneet valua

Elämä tää
Ottaa ja antaa
Eikä sen enempää
Vaikka sielunsa panttilainaamoon kantaa

Mistä voi tietää sen
Kuinka voi tuntea sen
Elämää suuremman tunteen
Joka jättää jälkensä aivan kaikkeen

Olen ollut keskellä tyhjiötä ihmisyyden
Katsonut aikaa pois katoavaa
Kun kuu maalaa sieluun yksinäisyyden
Eikö minulla ole tämän enempää annettavaa ?

Voisin kadota
olla olematta
Kuunnella kutsua unholan urkujen
Seassa kaikkien näiden eksyneiden sydämien

Teen mitä teen
Elää en voi uudelleen
Hukkaan tai löydän
Sydämen ristiretkellä, vieressä pyöreän pöydän

Käsissäni kaipaus
Sydämessäni tyhjä tunne
Mitä on rakkaus ?
Onko se jotain mitä vielä joskus tunnen ?

Vaikka olen saanut aivan kaiken
Olen menettänyt niin paljon enemmän
Kuu maalaa uudelleen sieluuni yksinäisyyden

Sinut hetkeksi löysin elämääni
Vain kadottaakseni taas uudestaan
Vaikka kuuntelin sydäntäni
Kenties olet vain kuiskaus menneisyydestäni

Ehkä vuodet muuttivatkin minua
enemmän kuin uskalsin tunnustaa
Eivät kohdelleet hellin käsin sinuakaan
Kun molemmat kaipaavat rakkauttaan

Liian kauan odotin
Kaikkea vain ajattelin
Tunteella sitten elää unohdin
Kunpa tuon vielä muuttaa voisin

Missä olet
Minne menet ?
Nyt seurakseni ovat kaipaustaan tulleet kertomaan
Syyssateet

Kukaan ei toista voi ikuisesti odottaa
Siihen vaan ei ihmisellä ole rajatonta aikaa
Kun toisen sopivan viereensä kerran saa
Ja voi vilpittömin sydämin rakastaa

Kaduin kerran
ja kohta teen niin toistamiseen
Sua nähdä enää koskaan tuskin nähdä saan
Olet vain ihminen joka muistoissani jää menneeseen

Mitä olisimme voineet yhdessä saavuttaa
Kuinka voisimme maailmaan paremmaksi muuttaa ?
Tehdä aivan kaiken sen
Kaiken sen

Missä olet
Minne menet ?
Nyt seurakseni ovat kaipaustaan tulleet kertomaan
Syyssateet

Jos kerran kolmannen vielä elämääni palaat
Silloin enää epäröi en
Kun mua niin lujasti halaat
Tunnet sydämesi vasten sydämeni

Kiintyneenä tähän elämään
Kasvaneena kiinni oletuksiin
Miten voisin oppia itseni löytämään
Sekä itsestäni pitämään?

Teen niin tai teen näin
Tuntuu kuin umpikujassa kulkisin
Sama vaikka kuljen punaisia päin
Itseni lukkojen sisään iäksi sulkisin

Voin pyytää anteeksi
mutta se kaikuu kuuroille korville
Näissä piireissä joissa meitä sanotaan ihmisiksi
Meille kuolevaisille

Ei kukaan voi maailmaa pelastaa
Jos voi pelastaa itsensä
Löytää sielunsa ja piilottaa rakkautensa
tuonne syvälle sydämeensä

Minä selässäni ristiäni kannan
Se kulkee mukanani päivästä toiseen
Joskus olen vielä taivaan kanssa tasan
Silloin tieni käy kai ikiuneen

Olen tehnyt väärin
Olen rikkonut vastaan muita
Silti kaiken uudelleen tekisin
Sillä eihän huomisesta ole mitään takuita

Antaisin itseni syytettäväksi
Toisten tuomareiden tuomittavaksi
Sivullisten syljettäväksi

Kukaan ei ole viaton
Jokaisen mielessä vikaa on
Kun sinuakin silmiin katson

Minä selässäni ristiäni kannan
Se kulkee mukanani päivästä toiseen
Joskus olen vielä taivaan kanssa tasan
Silloin tieni käy kai ikiuneen

Katson taas valokuvia haalenneita
Takaa vuosien kauan sitten kadonneiden
Noita muistoja kauniita ja vaalenneita
Hetkiä ohikiitäviä nuoruuden

Kuinka yritin lentää aurinkoon
Miten kaipasin vain rakkautta
Vieläkin täällä yksin oon
Ympärillä ainoastaan hiljaista kaipuuta

Kun en sua löytänyt milloinkaan
En nuoruudestani, en muistoistani
Toivottavasti vielä joskus kohdataan
Ja turvaan viet särkyneen sydämeni

Näitä mustelmia sieluuni sain
Uskomalla ihmisen hyvään vain
Nähdä halunnut en
vaikutusta pahuuden

Nämä tiet kulkenut
Ruostuneet portit perässään hiljaa sulkenut
Tietää kaiken sen
Mitä vielä tiedä en

Kiitollinen elämästäni
Tästä ajasta maailmassa
Sekä tunteistani syvällä sydämessäni
Kun saan olla olemassa

Kerran laskee aurinko kerran viimeisen
Ja alkaa ikuinen yö
Sen minut silloin pois vievän tunnen
Silloin kerran viimeisen sydämeni mustelmainen lyö...