IRC-Galleria

Kerran poistun näyttämöltä elämän
Kun vuorosanani luettu pois on
Kenties silloin ymmärrän enemmän
En ollutkaan kuolematon

Voin rakastaa
Voin vihata
Saatan parantaa
Saatan satuttaa

Ihmisen elo kulkee niin nopeaan
Unelmien kullat vaihtuvatkin hopeaan
Eikä mitään aikaiseksi saa sittenkään
Jäljellä oleva aika ei riitä mihinkään

Teen sitten niin tai näin
Peilistä katsoa kasvojani saan
Kun yksin tänne jäin
Enkä oppinut mitään kuitenkaan

Saan nukahtaa
Saan unohtaa
Ei tunteita turhia
Ei tarpeettomia itsemurhia

Kerran lepään
Kuuden jalan syvyydessä
Kerran herään
Vain yksinäisenä sieluna ikuisuudessa

Kaikki mitä me täällä teemme
Kaikki mitä me täällä saavutamme
Katoaa kadottuamme
Katoaa kadottuamme

Kerran poistun näyttämöltä elämän
Kun vuorosanani luettu pois on
Kenties silloin ymmärrän enemmän
En ollutkaan kuolematon

Minä näin sodan
Minä näin rauhan
Näkemättä sinua kuitenkaan

Kävelin koko elämäni
Kävelin itseni eksyksiin
Rikkoakseni sydämeni

En löytänyt vastauksia
En osannut kysyä
Olin vain hiljaa

Kai me vielä halataan
Jos koskaan kohdataan
Jos koskaan kohdalle osutaan

Elämä katoaa horisonttiin
Elämä vajoaa syvyyksiin
En siitä otetta enää saa

Jos voisin palata aikoihin entisiin
Jos saisin mahdollisuuden viimeisen
Tekisin kaiken samoin siltikin

Hämärässä on helppo olla
Eikä kukaan siellä huomaa
Eikä ketään siellä tarvitse pelätä

Jos koskaan kohdataan
Jos koskaan kohdataan
Räjäytän kanssasi maailman murtuvan...

Minä näin sodan
Minä näin rauhan
Näkemättä sinua kuitenkaan

Soditaan ja sorretaan
Vaaditaan ja alistetaan
Otetaan väkisin se mitä halutaan

Maailma mustuu hiljalleen
Viattomuus jää aikoihin
Ihminen turtuu tunteeseen
Kaikkiin pahoihin taikoihin

Kun vain omaa parasta haetaan
Hinnalla millä hyvänsä
Todellisuutta pakoon paetaan

Vedetään pää täyteen
Ollaan hetki onnellisia niin
Kuin tuomitun hymy väkinäinen
joutuessaan viimein hirteen

Saastukoon maailma
Se ei mua estä elämästä
Vasta sukupolvi tuleva
Kärsii itsekkyydestä tästä

Kaatukoon sademetsä viimeinen
Sen vuoksi kyynelien virrata anna en
Kun loppuu happi vihdoinkin
Ihmiskunta silloin tuhoutua saakin

En voi maailmaa pelastaa
Se kai liian myöhäistä jo on
Jos pelastaa voisin edes itseni
Kun tässä kaiken ääneen sanon

Miksi me emme voisi välittää
Lapsiamme rakastaa
Miksi me emme osaa välittää?
Halauksen toisillemme antaa
Vailla kateutta

Olen syyllinen siinä missä sinäkin
Tuhonnut maailmaa osaamatta rakastaa
Kenties huominen vielä kerran on
parempi kuin tuo kadonnut eilinen

Rakastetaan ja rakastellaan
Välitetään ja kunnioitetaan
Maailma tää muutetaan...

Puhallan kuvani jäiseen ikkunaan
Sen viereen piirrän sydämen
Kuinka kaiken saisin muuttumaan
Luovuttaa vielä haluaisi en
Kuvassani hymyä nähdä en vaan voi

Tiedäthän sen
että vaikka halki ikijään ja polttavimman tulen
Luoksesi tulen

Tunnethan sen
kun sydän lyö kovempaa kuin se lyödä voi milloinkaan
Tunnethan sen

Ulkona pakkanen kiristää otettaan
Revontulet maalaa omaa taivastaan
Tähdet muodostavat kasvosi
En näe niiden vieressä enää omiani

Taas kuljen uudelleen
yksin tähän mustaan tuuleen
Nimeäsi hiljaa kuiskaten
Vaikka koskaan sua löytäisi en

Elän mieluummin hetken jonka tunnen eläväni
Kuin tuhat elämää tuntematta mitään
Jokin syvällä sydämessäni
Auttaa mua kaipuuta sua kohtaan pitämään

Muistatko sen
Katseen katsettasi hakeneen
Muistatko sen ?

On niin helppo eksyä ulos pimeään
Jättää kaikki palaamatta milloinkaan
Kysyä muilta nimeään
Murtaessaan tietä viettävää unholaan

Rakastaisitko mua
Jos vielä löytäisin sinut sieltä missä olet
Rakastaisitko mua ?

Taas kuljen uudelleen
yksin tähän mustaan tuuleen
Nimeäsi hiljaa kuiskaten
Vaikka koskaan sua löytäisi en

Kiire ihmisellä elää
Vaikka kaikki kesken kuitenkin jää
Kaikki helpottaa
kun sen kerran ymmärtää

Saa juosta koko elämänsä
Työtä tehdä aamusta iltaan
Jos ei muuten tunne elävänsä
Ja taas kerran elämän valtateillä kaahataan

Harrastuksia uusia uusien perään
Jotta ei ehdi liikaa miettimään
Kuinka aika hupenee tiimalasista
Kuinka kauneus katoaa kasvoilta

Maa tulee tutuksi haudassa
Siellä olla saa jokainen rauhassa
Sitä ei voi kukaan paeta

Kun odotetaan eläkettä
Sitten tehdään kaikki se mikä tekemättä jää
Se vaan ei tuo takaisin menetettyä elämää
Kun voimat käsistä vanhana häviää

Sinun pitää elää nyt
Tehdä haaveistasi verta ja lihaa
Mutta mikäli olet itsesi työhön ristiinnaulinnut
Et sitä mahdollisuutta enää saa

Kiirellä pilaamme lapsiemme elämät
joille ei riitä enää aikaa
He meitä tuskin kiittävät
koska eivät ehtineet saada rakkautta

Maa tulee tutuksi haudassa
Siellä olemme kai turvassa
Matojen luitamme murtaessa
Sydämen rinnassa hakatessa...

Suljen silmäni
Hetkessä käyn läpi koko elämäni
Sukellan syvyyksiin sydämeni

Sinä olit se nainen
Elämäni sait muuttumaan
Sinä olit niin erilainen
Sait minun sydämeni rakastumaan

Sulle lähetän lentosuukon
Toivon ainoastaan
Että sun elämässäsi kaikki hyvin on

Rakkautta ja turvaa
Niillä eväillä ihminen kasvaa
Kun saa toista ihmistä rakastaa

Sinun elämäsi
sivuaa ohimennen minun elämääni
Kiitollinen oon, että olet osa tätä elämää

Lentosuukko poskellesi lentäköön
Märän jäljen siihen jättäköön

Kerran sinut löytää sain
Kerran olit minulle kaikista rakkain
Oli sinä ja oli minä vain

Vuodet jälkeen vuosien
Samat katseet
Samat hymyt huulien

Rakkaudesta sinuun
Tatuoin kuvasi sydämeeni mun
Vain rakkaudesta sinuun

Olit kaikki mitä toivoin
Läheisyyttä sinulta sain
Kuinka velkani maksaa takaisin koskaan voin
Kun taskuissani on rakkautta vain

Katson sun kuvaasi
Muistelen heleää nauruasi
Sun kasvojasi

Sait aamut mustat kirkastumaan
Yöt kylmät lämpimiksi muutit
Sinä sait sen kaiken aikaan
Minutkin toiseksi ihmiseksi muutit

Sitten siirryit ajasta ikuisuuteen
Etkä mua ottanut matkalle mukaan
Veit mukanasi mun sydämen
Sinua koskaan unohtaa voi en

Rakkaudesta sinuun
Tatuoin kuvasi sydämeeni mun
Vain rakkaudesta sinuun

Katso suoraan silmiini
Pistä kätesi kiinni käteeni
Meillä ei ole mitään menetettävää
Kun kaikki tää nyt taakse jää

Onnistuimme väärin valitsemaan
vaikka meitä toisin neuvottiin
Mitä sitä enää murehtimaan
Tie vie taivaaseen tai helvettiin

Ne joita ystäviksi luultiin
Käänsivät selkänsä vaikeuksien kohdatessa
Hiljaa meidätkin ristiinnaulittiin
Olimme ainoastaan kaskina kannossa

Nyt hyppäämme korkeuksista pohjaan
Emme voi enää muutakaan
Toivo vaihtui niin salakavalasti tilanteeseen toivottomaan
Antaa unelmien mennä menoaan

Kuka meitä lämmöllä muistaa
Kun ihminen vain itse elämänsä raiteiltaan suistaa?
Voisimme tehdä samat virheet uudelleen
Niitä muista en, kun sua kerran viimeisen suutelen...

Kun yksinäisyys kasvaa sydämeen
Sen pois sieltä saa ainoastaan voima rakkauden
Kaipuu toisen ihmisen luo kasvaa
Tunne, joka uskon elämään antaa

En tiedä mistä sinut löytäisin
Kenties etsiessäni vain eksyisin
Lumettomiin talviin
ja sateettomiin kesiin

Voisit olla sateenkaareni
joka tulee esiin myrskyn jälkeen
Toisit valon pimeään sydämeeni
vielä kerran uudelleen

Kun tottuu olemaan yksin
Menettää kai hiljaa uskonsa ihmisiin
Tähän maailmaan
Tähän sekavaan aikaan

Silti toivoisin
Että vielä joskus voisin
Lähteä täältä kanssasi pois
Ja silloin mun hyvä olla ois

Kun yksinäisyys kasvaa sydämeen
Sen pois sieltä saa ainoastaan voima rakkauden
Kaipuu toisen ihmisen luo kasvaa
Tunne, joka uskon elämään antaa