IRC-Galleria

Heräsin. Tai siis en herännyt, en edes nukahtanut kun näin jo painajaista. Nousin ylös siis uudelleen ja päätin valvoa koko tämän helvetin yön, enhän muutenkaan voisi nukkua enää kuin neljä tuntia, joten mitä sitä nukkumaan enää.
Mistä minä kertoisin teille? Kertoisinko Teille niistä tapahtumista, jotka vieläkin välillä askurruttavat mieltäni vai niistä ihmisistä, joita olen elämäni aikana sattumoisin tavannut?

Ihmiset ovat paljon hauskempi puheenaihe, sillä tapahtumat ovat aina lähellä toisiaan - ihmiset eivät koskaan. Voisin kertoa monta pientä tarinaa, joissa muutamissa minä olen vain lähes sivuosassa, tai yhden ison. Siinä isossa kuluisi niin paljon aikaa, että uusi näppäimistöni joutuisi vaihtoon, että sormeni pitäisi päällystää kumilla.
Jos puhuisin sen, kieleni kuivuisi. Joten kerrotaampa pieniä tarinoita.

"Ah, hyvää huomenta herra!" hän aloitti ikipirteällä virnistyksellä, vaikka hän jäi paikanpäälle minun väsyttyä ja lähdettyä. Tuo mies ei tuntunut väsyvän koskaan.
"Hyvää, hyvää huomenta Miso.", vastasin ja romahdin pöytään, jolloin Miso nojasi hotelli Aktinian baarin ikkunasta ulos vastakkaiselle kojulle. He vaihtoivat nopeasti muutaman lauseen bulgariaa / venäjää, ihan mitä he nyt puhuivatkaan. Minä keskityin niin vahvaan kahviin, että lusikkakin ulvoi jo tuskasta siinä litkussa. Irvistin jokaisen kulauksen jälkeen mutta join kupin loppuun.
Miso venytti kättänsä ikkunasta ulos ja ojensi eteeni sen viereisen kojun tekemän kinkkuomletin.
Olin jo aikaa sitten tehnyt selväksi etten syö Hotellin tarjoamaa aamiasta. Kun katsoin sitä munahöystöä ja sitä salamia, mitä vain Bulgarialaiset osaavat tehdä, alkoi oma jalkani yhtäkkiä vaikuttamaan paljon paremmalta aamiaiselta. Tämä oli viides päiväni tässä turistihelvetissä, mutta olin onnistunut asiakasystävystämään tämän Mison, Aktinian baarimikon, että viereisen kojun pizzantekijän. Tungin muutaman ryppyisen setelin miehen käteen, joka taas ojensi sen ikkunasta ulos viereiselle ihmiselle.
Miso vilkaisi pienen baaritilan ympäri, tullen helposti siihen tulokseen että minä olin ainoa asiakas vähään aikaan. Hän nojasi tiskin ylitse, katsoen kuinka minä nautin kunnollisesta aamiaisestani.
"Tiedätkö mitä eilen tapahtui?", hän kuiskasi, tuijottaen suoraan otsalohkoni lävitse lattiaan.
"Tyttöystäväsi yllätti nahka-asussa?", kysyin mahdollisimman aamuisella äänellä. Siis suomalaisittain.
"Yksi siivooja vietiin pois.", Miso jatkoi jo ennenkuin olin saanut viimeisen englanninkielisen tavun painotuksen kuntoon. Hetkellinen vakava hiljaisuus, minun osaltani hämmennyksen hiljaisuus, rikkoutui vain O Zonen Dragosta Din Dein jatkuvan hoilotuksen ansiosta.
"Miksi?", uskalsin taas painaa palan kinkkuomletista suuhuni.
Miso nojasi taaksepäin, mutristellen huuliaan ja vilkuillen ikkunasta ulos. Hän odotti että ne kaksi muuta hotellin työntekiää kävivät hoitamassa asiansa terassilla, kunnes kääntyi taas minun puoleeni. "Omistaja ampui sitä jalkaan."
"Mitä?", vaikka Miso oli tottunut heittämään aika ankaraa läppää, varsinkin suomalaissyntyisestä tyttöystävästään ( jota hänellä ei tietenkään ole, tai en tule koskaan uskomaan että hänellä olisi sellainen. ) ja vielä enemmän "anoppipuolesta", en odottanut tuollaista vitsiä aamuun.
Hän naputti sormiaan marmoripöytään, tuijottaen naputustaan kuin se olisi ollut puuttuva raamatun sivu. "Humalassa."
"Aijaa."
"Sinä et tule yhtään vastaan tässä asiassa!", hän ärähti suorastaan, tuijottaen minuun hermostuneena ruskeilla nappisilmillänsä.
"Sinä voisit antaa taas hieman enemmän siimaa! Enhän minä voi tietää mistään... mitään oikeastaan. Olen vain turisti.", työnsin tyhjän lautasen pois tieltäni ja vilkaisin kelloa. Kymmenen aamulla. Tilasin oluen.
Mison kaataessa lasiin, hän jatkoi mumisevalla äänellä. "Niin, pomoni riehui yöllä hotellin pihalla jalkajousen kanssa. Hän ampui siivoajaa jalkaan sillä, että erotti hänet sitten uima-altaassa pelehtelemisestä. Siis siitä, että siivoaja tippui alas nuolen osuessa."
"Aika rankkaa."
"Ei tämä ole vitsi!", Miso ärähti, laskien heti taas äänensävyänsä pienemmäksi. "Omistaja on hullu, sekopää! Mafiaa!"
Tämä on taas näitä turistien harhautusjuttuja. Tokihan täällä voisi olla organisoitua rikollisuutta, mutta tuskin niin suurta että se voisi pyörittää näin isoa paikkaa ongelmitta. Varsinkaan, jos lasketaan päälle muutaman siivoajan jalkaan ampumisesta jalkajousella. Luulisi että siitä tulisi meteliä. Tosin, valtiohan oli ennen suurta ja mahtavaa neuvostoliittoa, jossa yksi peruna riitti ruokkimaan kaksikin perhettä niin..
"Kusetat.", hymyilin ja jatkoin oluen hörppimistä, tosin hitaammin kuin viimeyönä.
"Hyvä on! Älä usko!", Miso heilautti teatraalisesti käsiään.
"En niin.", oli minun lupaava vastaukseni leveämmän hymyn kanssa. Tälläkertaa Miso ei tosiaan vastannut hymyyn: hän muuttui kalpeaksi kuin olisi aaveen nähnyt.
Vilkaisin taakseni, nähden näyn joka veti minutkin sanattomaksi. Hän oli lyhyt, mahdottoman hoikka kotkannaamainen nainen, joka näytti siltä että hän repisi paikat hajalle. Muutama, todella napsahtava lause pääsi naisen kurkusta.
Miso vilkaisi minuun ja maleksi naisen perässä ulos patiolle.
Minä keskityin taas kaljaani, joka oli jäänyt tämän aktion takia täysin huomioimatta ainakin puoleksi minuutiksi.
He puhuivat ainakin viisi minuuttia. Se on paljon, ainakin minun mielestäni, jos lasketaan päälle se äänteiden määrä mitä nämä kaksi heittivät suustansa. Kuin konekiväärit ne papattivat toisillensa. Nainen osoitti Misoa sormellaan jolloin Miso kohautti olkiaan.
He maleksivat takaisin sisään. Venakko kulki nenä pystyssä voitonmarssiansa, jota varmasti hänen isovanhemmat marssivat Bulgarian "vapautuessa Neuvostovaltaan", ohitse ja katosi taas hotellin käytäviin josta oli tullutkin. Miso taas maleksi vielä apaattisemmin.
"Ottivat palkan pois!", hän parahti ja suorastaan rojahti tiskille.
"Kokonaan?"
"Ei sinä idiootti! Nyt minä saan provisiopalkkaa - eli ainakin puolet siitä vähästä mitä minä ennen täältä sain, kun minulla oli tuntipalkka!"
"Jaa. Kaipa sitten pitää alkaa ryypätä."
Miso niiskautti nenäänsä. Hän näytti vihaiselta, todella vihaiselta mutta samalla murskatulta. "Siitä vaan, ota mitä haluat, minä en katso mitä sinä otat. En veloita mitään enää, en halua työskennellä tälle paskapaikalle."
Siinä samassa viereeni romahti kohtalaisen iso, vaalea ja pyöreäposkinen mies. Hän näytti siltä, että oli juuri nähnyt pelastuksensa. "Koskeeko sama tarjous minua?", hän suorastaan vinkaisi, vilkaisten minuun silmät säihkyen ja sitten takaisin Misoon.
"Ihan sama.", Miso mumisi ja hieroi nyt niin väsyneennäköisiä silmiänsä.
"Vittu mikä tuuri!", iso mies naurahti suomeksi.
"Niimpä kai.", minä vastasin ja otin toisen oluen. Tälläkertaa jätin vain tipin pöydälle. Miso nyökkäsi. Isompi suomalainen tilasi suoraan viisi drinkkiä. Sanoi että ihan sama mitä ne ovat, kunhan ovat hienoja.
"Pitää kato nauttia!", mies nauroi ja iski minua selkään niin, että kaljani meinasi tippua. "Minä häivyn täältä.", Miso mumisi melkein heti perään. "En enää halua työskennellä tähän paskapaikkaan!", hän lopulta jopa parahti. "Kaikki - paskaa!", hän leikkasi kädellänsä ilmaa, katsoen sitten minuun. Nyökkäisin rohkaisevasti.
"Menen muualle ja kerään rahaa, sitten muutan Suomeen Kirkanumille."
"Kirkkonummelle.", minä korjasin ja hymyilin. "Onnea peliin.", jatkoin. Osa minusta sanoi, ettei tuo mies tulisi koskaan saamaan niitä rahoja kasaan. Tosin, oli hienoa nähdä jossakussa noinkin paljon päättäväisyyttä.
"Kiitos Vile! Olet upea.", hän virnisti leveästi. "Otetaan kuvat!", hän lopulta ulvaisi ja välttämättä halusi minut tiskin taakse. Siinä minä istuin. Nojasin pöytään ja katsoin alaspäin, väänsin typerän hymyn kasvoilleni ja Miso näppäsi kuvan.
Suomalaismies, joka vieläkin nuoli huuliansa noista viidestä ilmaisesta drinkistä, nappasi meistä yhteisen kuvan. Miso heilutti viskipulloa päänsä päällä.

Kun myöhemmin palasin hotellille, ei baarissa ollut ketään, ei Mikkoa eikä ketään muutakaan. Miso taisi lähteä.
En koskaan ole nähnyt tai kuullut Misosta sen enempää. Toki me vaihdoimme "eeemailli"-osoitteet ennkuin hän lähti, mutta en koskaan saanut mitään takaisin. Viimeiset kaksi lomapäivääni kestin käymällä muissa baareissa. Tosin, vieläkin välillä, jään miettimään että mitä Misolle oikeastaan kävi - onko hän vieläkin Bulgariassa vääntämässä baarimikon hommia vai pääsikö hän Kirkonumille?
Mutta en ole koskaan tavannut toista samanlaista baarimikkoa kuin hän. Ja muistona minulla on, toki, kaksi kuvaa.