IRC-Galleria

Löysin itseni ensimmäiseksi pieneltä sillalta, aika kaukana kotoa.
Tuijotin veteen, joka oli lähes kokonaan kadonnut maan syleilyyn. Siinä se liplatti, viimeisillä voimillansa jatkoi loputonta matkaansa suureen mereen, pitkän matkan päässä. En vain ollut voinut jäädä mihinkään. Minun oli pakko mennä sinne, ainakin hetkeksi.
Noin puolituntia myöhemmin istuin merenrannalla, katsoin loputonta merta ja sen rohkeita seilaajia. Loputtomuuteen ja takaisin, pyörteisiin ja niistä pois, vain haihtuakseen ja tullakseen taas takaisin.
Vesi on outo elementti. Annoin suolaisen tuulen hyväillä jo lähes pöhöttyneitä kasvojani. Olin niin lähellä jo napsahtaa täysin. Maleksin jo ympäri espoota, katselematta sivuilleni, taakseni tai eteenikään. Annoin vain melankolisen tuulen kuiskuttaa kurjuttaan. En tiennyt kenelle sanoa mitä, tai minne huutaa sitä. Poistin kaiken, aivan kaiken. Selasin kännykkäni numeroita, en löytänyt enää mitään.
Siltä se siis tuntui, romahtaminen. Sentään selvisin.

"Silloin kun sinä olit puoli vuotta. Pieni tatti siis.", äitini aloitti, pyörittäen lusikkaa kahvissaan. Hän tuijotti kaislikkoon, haistellen veden tuoksua. Sitä, miltä voi haistaa vain meren ääressä. "Kukin kaverilla oli sellainen iso vene, tai no ei nyt ihan iso mutta aika iso kuitenkin. Sellainen että sinne mahtoi kuusi ihmistä." Hän tuijotti kahvikuppiin, imaisten huuliansa, ennenkuin käänsi kasvonsa minuun. "Sinä nukahdit kyytiin alle kymmenessä minuutissa.", hän naurahti ja katsoi ohitse lipuvaa venettä.
Mietin, että miten se liittyi mihinkään, mutta annoin hänen puhua. Se teki hyvää, molemmille. "Sinä nukuit koko matkan, sen kaiken ajan mitä me seilasimme. Se oli pitkä aika.", hän hyrisi. Sitten äitini huokaisi, hitaasti käänsi kasvonsa taas minuun. "Kaveri oli kuollut sinne veneeseen. Hänet oli, näköjään, hakattu elävältä.", sitten äitini taas hörppäisi kahviansa.
En viitsinyt sanoa yhtään mitään. En tajunnut, että mitenköhän se liittyi mihinkään, ehkä jonain päivänä tulen käsittämään. Sentään se aika, mitä minä istuin siellä meren rannalla, tuli käytettyä hyvin.

En ymmärrä, miten saatoin polttaa itseni niin loppuun.