IRC-Galleria

Näin, nyt olen tehnyt monta eri asiaa eilen. Sovin viimein kunnolla meidän joukkueen tulevasta serveristä ja sain, kuin sainkin, sivut ja foorumit hyvään kuntoon. ( Avustuksella tietenkin. )

Mutta voi jumalauta mikä työ niissä oli! Vaikka se oli täysin ohjaistettua toimintaa ( Periaatteessa. ) ja oli hyvät työkalut, en arvannut että kuinka kauan tulisi kunnon foorumeihin viettää aikaa.. Kuinka paljon minun pitäisi vuodattaa omaa henk.koht. aikaani tuollaiseen "turhuuteen".
Noh, vietin kuitenkin PALJON. Neljä tuntia minä toimin asian parissa ja olin muutaman kerran jo valumassa pieneen epätoivoon. Esimerkiksi se, kun saan värityksen hoidettua jotenkuten, niin heti joku alkaa itkemään minulle että "noi boxxit mihi sä niiQ laitat meijät kirjottaan o liia mustat... Meitsi ei niiQ nää mitää mitä mä kirjotan......."
Noh, sitten minä hakkasin sitä värikoodia sinne peukalot ja pikkurillit verellä. Ajattelin laittaa ne taivaansinisiksi ( koska joukkueen värit ovat Sininen ja valkoinen ja musta ), mutta ne sitten tulikin valkoisiksi. Arvatkaa vaan, että riittääkö minun kaltaisella ihmisellä ylipäätänsä hermot sellaiseen? No ei.

Noh, neljässä tunnissa sain asetettua foorumin osat paikoilleen, värityksen suhtkoht kuntoon mutta logot ja kuvat jäivät puuttumaan. 200 x 90 kokoluokkaa oleva #Nightmares-logo paljastui haasteeksi. Ei minulla sellaista ollut.
Tähän tuli pelastava enkeli, suoraan vessanpöntöltä, Peeli^ mikä lähti väsäämään minulle photoshoptaiteluaan. Tekee kait vieläkin sitä logoa. Ainakin minä toivon niin.

Saan varmasti hommat toimimaan joulun jälkeiseksi ajaksi. Se olisi paras lahja minulle: Olisin tehnyt nettiin jotain <luovaa> ja <hyödyllistä> ja ORGANISOINNUT sen tyystin.
Organisointihan on minun parasta alaani. Tuskin kukaan muu osaa organisoida asioita niin hyvin kuin minä. Ainakin jos kyse on myytävästä tavarasta, tai asioista missä liikkuu raha.
Tähän voisin ottaa esimerkiksi minun sydäntä lähellä oleva kioskitoiminta vanhassa yläasteessani.

Oli synkkä ja myrskyinen yö, kun keksin etten enää jaksa juoda paskaa kahvia, mitä nuo yläluokkalaiset keittivät. Päätin ryhtyä hommiin; Olinhan itse yksi maailmankaikkeuden parhaimmista kahvinkeittäjistä.
Pamahdin Oppilaskuntaan vineämään niille kahvinkeittäjä-nyypille, mutta sanoivat että keitä itse. Sanoin vain, että jos saan myös myydä itse.
Eipä kestänyt aikaakaan, kunnes Wallberg pöynäsi koulun muitten luokkien rahakukkarot nopeasti muutamalla merkatulla kortilla ja muutamalla nopealla BlackJackilla pakan alta: Minulla oli alkupääoma.

Nyt olin jo ottanut itselleni "seuraajan", vaikka en ollut ryhtynyt edes toimeen. Hän ehdotti minulle, sinisillä silmillään, naiviistikkin, että "ostetaan kahvi LIDL:listä". Sain sydänkohtauksen niin kardinaalivirheestä, joten otin toisen erikoisen alani esiin: Huutamisen.
Huusin ainakin kaksikymmentä minuuttia, että me ostetaan vain Pauligin Juhlamokkaa ja Presidenttiä, tai minä väännän teidät siltaan siitä, että ette osaa myydä OIKEAA tavaraa.
Ostin itse Juhlamokkaa, kahvinamut ja -leivät revin LIDL:listä alihintaan.
Raahasin kotoani vanhan kahvinkeittimen "toimistoon", pieneen koppiin eräässä opiskelijakäytävässä. Lähdin keittämään kahvia. Määrittelin hinnan halvaksi näin nuorille fruittareille, depressioituneille gooteille ja kavereille; 0,50€ per kuppi ja 0,20€ per santsikuppi-teoria. Jos taas sanoi minulle, että "saisinko santsikuppiteorian", niin tuli ilmaiseksi. ( Oppi ennen kaikkea. )
Sitten, ennenkuin edes LÄHDIN myymään, raahasin pitkän keltaisen pöydän aukiolle, mihin panin myyntituotteeni esille. Se oli suoraan kaikkien silmien edessä.
Tässä oli se pointti, että jaksatko sinä kävellä kotiisi, sen 500 metriä, hakemaan ilmaisen kupin kahvia kun tuossa viiden askeleen päässä oli kahvia? Ja heräteostoksilla minä houkuttelin kassaani lisätuloja.

Suhteet ennen kaikkea: Minä loin kanta-asiakkaita huulenheitolla ja muuten vain olemuksellani ja annoin heille osittaisia etuja ( mitkä palvelivat minua enemmän kuin heitä, loppupeleissä ). Tätä rataa minä loin rahaa:
Olin nostanut koko "kahvion" kauheasta velkakierteestä yli <3000€> VOITTOA kun lopetin homman ja lähdin jatko-opiskelemaan.
Itse nostin omani takaisin, laitoin takataskuun, nostin "palkkion" ja laitoin senkin takataskuun. Olin "kioskin legenda" vain vuoden ankaralla työllä, mikä oli minulle parhainta mielenrauhaa.

Sydäntäni särkee nähdä, että kun minä lähdin, niin hommat menivät alaspäin. Heidän markkinointi kusi, heidän päätöksensä kusi ja heidän päässäkin lillui vain kusi. Ja mitä tapahtui? He tuhlasivat kaikki, kaikki 3000€ mitä minä sinne toin ja alle vuodessa. Melkein itkin kun kuulin sen.

Totta se on, hyvät ihmiset, Järvenperän Yläaste oli ihmeiden paikka, missä korteilla ja aivoillaan pystyi luomaan rahaa.. Ja laillisestikkin.
Vieläkin, jonain päivänä, minä palaan kyseiseen paikkaan ja istun kahviooni, otan kupin kahvia ja toivon että jonain päivänä voisin tehdä saman minun nykyisessä paikassani, tai sitten jossain muualla tulevaisuudessa.
Ehkä jonain päivänä sinun lähellesi tulee 185 senttinen poika, leveällä hymyllä ja vihreillä, kirkkailla silmillä ja kysyy: "Haluaako neiti / herra ( en tunnista ulkonäöltäsi että kumpi olet, nimittäin ) kupin kahvia?"