IRC-Galleria

Doddiin. Nyt on ollut tälläinen sopiva luova tauko kirjoittamisen kanssa, mikä on varmasti tehnyt minulle yhtä hyvää kuin teidän mielenterveydelle.
Nyt on tapahtunut taas jonkinverran uutta tapahtumaa minun surkeassa puolielämässäni, jonka päälle itsekkin syljen.

Olen päässyt viimein eroon T.Erskasta: Minun ei enää tarvitse <koskaan>, koskaan, koskaan jumalauta KOSKAAN kuunnella herran Vineä yhtään mistään! Olen VAPAUTUNUT rillipäisen Saatanan komentelusta!
Samalla alkoi Työharjoittelu. Olen Lauttasaaressa väsäämässä pistorasioita seiniin, lamppuja kattoihin ja syljeskelemässä kattoihin. Se on kohtalaisen rankkaa, varsinkin jos joutuu olemaan ulkona.
Tässä on ollut näitä -18 pakkasaamuja, mihin päälle voidaan laskea myös kivan napakka tuuli. Onhan paikka meren ja moottorien välissä. Voitte varmasti vain kuvitella, kuinka minä nauroin kun piti kuoria kumikaapelia tuossa pakkasessa, aamupimeässä ja kauheassa tuulessa. Vinkkinä annattakoon, että YIT:n sininen liivi-varustus ei kovin paljoa lämmitä mitään muuta, kuin mieltä.
"Perseessäni kasvaa jääpuikkoja.", oli vastaukseni kun joku maalari kysyi että mikä minua vaivaa.
Koska homma on työharjoittelu, minun pitää antaa täysi edustuksellinen työpanokseni palkatta yhtiölle. Alleviivatkaa palkatta. Jaksatteko TE mennä jokapäivä kello 7. työmaalle, minne matka kestää tunti kymmenen minuuttia, kun saatte vain 10€ per. päivä ruokarahaa.
Kyllä se ehkä sen ensimmäisen tai jopa toisenkin viikon mahtaa olla kivaa ja hauskaa, mutta PERKELE kun olette istuneet siellä kuukauden, niin alkaa tympiä.
Tosin onneksi, minulla on enää vain 3 viikkoa jäljellä. 15 päivää. Lasken sekuntteja.

Ohh-hoh-ohh. Seuraavaksi voisi kai sanoa, että olen käynyt myös kirjastossa ripeään tahtiin. Levyjä hakemassa. Tälläkin hetkellä kuuntelen Indiana Jonesin soundtrackia. Tässäkin asiassa voi joku alkaa miettiä, että miksi helvetissä minä kuuntelen Indiana Jonesin soundtarckia.
Vastaus on, että minä en helvetti soikoon tiedä. Kaipa tämä tralla-lallatus John Williamsin tahdissa tuntuu hyvältä. Tai sitten ei. En tiedä.
Musiikki vain jotenkin vie aivot mukanaan. Vaikka toinen puoli järjellisyydestäni vaatii heittämään stereot ulos ikkunasta, niin en kuitenkaan siihen kykene. En... Voi... Lopettaaaa!

Mainittakoon, että myös Elämäni Pimeällä Puolella, mitä joskus myös Dataukseksi kutsutaan, menee myös ihan kohtalaisen hyvin.
Osallistun Nyyppäjoukkueeni kanssa World Tournamenttiin, missä pitäisi taistella jokaista maailman klaania vastaan. Tai siis, jokainen maailmankolkka taistelee aluksi keskenään muutaman rundan. Jokaisen rundan lopussa 2 klaania tippuu pois.
Sitten kun niistä eurooppalaisista paskahousuista selvittiin kunnialla, niin vastaan tuli jenkit. Vielä naurettavampaa!
Amerikkalaiset 12 vuotiaat pojat kirjoittamassa pelin public-chattiin: "omg their on the hill omg" . Voitte varmaan kuvitella, että mikä kiusaus oli kirjoittaa takaisin, että Osama on sänkysi alla tai että lähetämme jokaiselle pernaruttoa.
Hillitsimme itsemme. Valitettavasti.

Tänään 22:30 joukkueeni kohtaa toiset amerikkalaiset pojankolttiaset. Ehkä tälläkertaa uskallan kirjoittaa: "Saddam is making pizza to your daddy at the moment."