Lintujen laulun sun muut kevään äänet hautasi alleen äänennopeudella lähestyvän koneen helvetillinen möyrintä. Moottorin tuhansia hevosvoimia ruoski eteenpäin riivattu ihmisraunio matkalla kaupasta kotiin, repussaan salaatinkastiketta ja kaksi maitopurkkia. Toinen maidoista oli laktoositonta.
Aamuauringon valaisema keväinen harjumaisema vajosi ikuiseen pimeyteen pakoputkien syöstessä mustaa savua taivaalle. Renkaat iskivät tulta raapiessaan tienpinnan paskaksi. Maaperä järkkyi ja ikkunat räjähtelivät.
Helvetinkoneen titaanisten runkorakenteiden sisuksissa tuliset moottorit soittivat kuninkaallista sinfoniaansa, kunnes yht´äkkiä takaratas räjähti vetypommin voimalla. Tappavan terävät metallisirpaleet sinkoilivat takahaarukasta ketjujen raadellessa sitä riekaleiksi. Tiehen räjähti kilometrin pituinen ja levyinen railo takapyörän lyödessä lukkoon. Moottorin kierrokset nousivat viiteen miljoonaan ja polttoaineletkut repeilivät kuivuuttaan!!1 Horisontti leimahti liekkeihin ja jokien vedet kiehuivat. Taivaalta satoi akkuhappoa ja naapurissa haukkui koira
Jumalaton olento pysäytti koneensa tien reunaan ihmetellen mekkalaa. Moottorin sammuessa luonnoton hiljaisuus valtasi tila-avaruuden. Hullu epäsikiö laski syöpäisen koipensa maahan ja antoi selkärankansa valua maan tasalle luodakseen silmäyksen konetilaan. Jo unholaan vaipuneet hermosolut alkoivat rapista olennon kuivassa pääkopassa. Hetken mietiskelyn jälkeen se selvitti ongelman. Luisevat sormet verta valuen se väänsi punaisena hehkuvat ketjut takaisin rattailleen. Tyytyväisenä suoritukseensa se väänsi kuoleman kalvamalle naamalleen helvetillisen ilmeen, jonka olisi joku hullu saattanut hymyksi tulkita. Raato kiskoi mädän ruumiinsa takaisin pyörän selkään pyyhkäistyään paskaiset sormensa veljeltä lainattuihin nahkahanskoihin. Miljoonat metsät räjähtivät liekkeihin koneen käynnistyessä ja sienipilvet halkoivat horisonttia.