Haamut alkavat haihtua päästäni. niiden huuto kuuluu enää vain vaimeana ulvontana, jota luulen naapurin koiraksi. En ole oksentanut suolenpätkiä enää pitkään aikaan ja hallusinaatiot ovat jättäneet mieleni rauhaan. voisi kai sanoa että olen terve.
Nousen istumaan. Jätän jälkeeni verisen kraatterin, Ruman arven talvisen metsän virheettömään ihoon. Kuun kylmä valo paljastaa kasvojani pitkin juosseet verivanat astuessani esiin ikikuusten varjoista.
Henkäisen pois viimeiset kesän tuulet ja kylmä talvi täyttää keuhkoni jälleen. Metsän hiljainen uni hukuttaa pääni sisältä kuuluvat kuiskaukset. kuiskaukset menneisyydestä.
Kävelen pois metsästä. Menen kotiin. Avaan jääkaapin.
(en jaksanu runoilla joten pelkistin vähän tätä kohtaa)
Essin alumiinisuudelma ruostuneilla huulillani palauttaa tietoisuuteni fyysiseen massaani. Hetkessä kiskon itseni ylös menneisyyden kesähaudasta. Tunnen, kuinka tauriini myrkyttää mieleni ja puhdas energia virtaa suonissani jälleen. Se on hieno tunne, ja siksi en aijo lopettaa Essin juomista.