Tämä on taas yks niitä hetkiä kun mä pakotan itteni polvilumpiot murtuneina maahan polvilleni kumartaakseni teille kaikille, jotka ootte jaksanu pitää mun selkärangan suorana ja tukee mua aina ku mä tukea olen tarvinnut, ilman että olen sitä itse pyytänyt.
En voi käsittää miten te kaikista asioista huolimatta jaksette silti auttaa mua vaikka ois teilla varmaan joskus tärkeämpiäkin asioita.
"Kyl mä pärjään" kuulostaa vähän turhan tutulta mun korvissa omana puheena kuultuna ja se vaan suututtaa mua koska tiedän sen olevan paskapuhetta.
(Heh, itsehän näin olen sanonut...)
Joten KIITOS teille kaikille jotka jaksatte aina huolehtia musta ja pitää mun puolia vaikka itse en itselleni mitään tekisi asioidan parantamiseksi
En mä eläis ilman teitä!
Love you all <3