Synkkä, kylmä, mutta silti punainen kuu ajaa minut lähemmäs nurkkaa, kauemmas kaikesta mikä palaa minun jalkojeni alla.
Tämä maailma ei ole minun, ei edes tämä maa, vaikka olisin ainoa joka jäljelle jääneenä elää.
Mustalla maalatkaamme kaikki seinät umpeen tilan ahtauden illuusioksi.
Valkoisiksi maalatkaa naamamme jotta niiden päälle voitaisiin värittää.
Tuoksu joka minua viettelee on nyt vain tuhkaksi palanut kukkanen.
Kynsieni alta löytyy vain multaa ja verta, en koskaan tietäni voinut maan alta kaivaa.
Nyt kun silmäni verestävät.
Nyt kun kukaan ei kuule.
Nyt kun elämäni on vain multaa.