IRC-Galleria

Pidän sitä lukittuna; mun aidoin muoto
Punainen kuin palava puu, kuin vihrein ruoho
Sisimmässään kätkettynä, varjolta suojeltuna
Hengessä ja veressä sanat värttinäksi pudottuna

Selvästikkään pilvien luokse ei ole minua luotu
Kaiken paskan olen niellyt mitä eteeni on tuotu
Fyysisesti lamaantunut, pitkin poikin hakattu
Ja kaiken lisäksi henkisesti aikoja sitten kuollut

One of those nights when u stay awake questioning your own desire to have ever been born~

Thinking that you can't end yourself~
-You just wouldn't have ever existed
-Nobody wouldn't have ever known you
-Nobody wouldn't have ever cared of you
-Nobody wouldn't have ever been worried for you


Dreaming of a whole new, better world


But the very same night, really made my day... My whole entire week ^^ <3

Niin, milloin kaikki muuttui omaan läpinäkymättömään pimeään
maailmaani
Läpi vihan harson, en näe uskoa, en näe toivoa enkä sitä kolmatta
Onko se niin vaikeaa mulle olla samankaltainen?
Vain kaksi sanaa saattaisi ehkä korjata kaiken

Voisiko olla tänään se päivä, jolloin sanon "sua rakastan"

Joten sanon näkemiin minun täytyy mennä en voi jäädä tänne...
enää hetkeksikään sinun luoksesi minun ystäväni
Mun paikkani ei ole täällä. Mun aikani ei ole nyt, ristiriitaisena lähden
Vain kaksi sanaa saattaisi ehkä korjata kaiken

Voisiko olla tänään se päivä, jolloin sanon "sua rakastan"

I'd rather drill my head full of holes so my brains would flow out.
I'd rather hang myself with my memories than try to take this even a bit longer.

All of us do have our own problems.
These are mine
Live with it...
Or kill me thinking it

There has been so much happening in my life
I have been crying in agony... all this time

What I never could have archieved
The sky turns black beneath

Oh, lord bring thy moon to shine upon my mind
So I could see and walk the so called golden line~

Aidan toisel puolel on vihrein ruoho
Täytyy sekin polttaa, se on mielen luonto
Konttaan alta piikkilangan, joka rikki raastaa ihoni
Paikkaan viiltohaavat ja samal salaa kiroilin
Nään laitumella lampaan, se on paikan ikoni
Joka nälän iskies on pakko laittaa lihoiksi
Villoista tein paidan ja hetken iloitsin
Mut ruoka loppuu, kuteet kuluu, ilo turtuu inhoksi
Muutan kullan kyyneliks, oon kai alkemisti
Suru muuttuu liikkeeks ja liike askeliksi
Jatkan kulkuani, kunnes korjaa kuolo
Otan samaan aikaan vapauden ja orjan muodon
Juuriensa varas pystyy tuules nojaan ruoko
Mut se ei pysty liikkuun, siks se on mulle kateellinen

Jostakin, Jonnekkin
Kierrän koko maailman, tai vaikka vaan korttelin
Jostakin, Jonnekkin
Jalat pysyy liikkees, niitä paikallaan poltteli
Jostakin, Jonnekkin
Ei mul oo rahaa taskus, jos tarvin kerään kolehdin
Jostakin, Jonnekkin
Jalat jatkaa kulkuaan, ei ne päätä enää tottele

En pystyis oleen 4 seinän sisällä
Konttorirottana kerjään leipää isännältä
Mullon rakin sielu, eikä sylikoiran
Laumasielun voittaa oman tahdon ylivoima
Mua et pistä hihnaan, mua sä et kuseta
Jos et tajuu haukuilla, niin sitten lähden puremaan
Voit puhuu järkee, mutta musta ei oo järkee kuunnella
Miten surematta pystyt käskeen särkeen unelmat
Kerran katkoin kalterit, nyt on kädet ruvella
Enkä palaa takas toteen: ”Tää on jälleen lumetta”
Ne luulee että onnen voi opettamal oppii
Mut se täytyy kokee, se on onnen paradoksi
Jatkan taivaltani kevyt nyytti olalla
Harharetkil annan Odysseijan myytin opastaa
Tien vieres kyltti, jonka spraymaalaan umpeen
”Minkä takia?” Siinä luki et: ”ei saa kulkee”

Liian kauan ihminen on jo luonut rajojaan
Sit kun koitat karata, niin kelaat jouksumatolla
Kasvoton massa hiljaa huojuu hahmona
Se joupuu lahjonnasta ja sitten luopuu tahdostaan
Kunnioitan niitä, jotka kulki ympäriinsä
Enkä niitä jotka venaa bussipysäkillä
Tunnin duuniin lähtöö eikä tuumi yhtään mitään
Yksi katse kertoo paljon; no entä tyhjät silmät?
Koitan jaksaa luovii, vaikka vastavirtaan
Jossei jalat kanna, niin sitten saatan liftaa
”Hei poika kuules” Kuulin ohjeen narkkarilta
”Älä leiki sankarii, ei vaiva maksa hintaa”
Joo mä tien, et vahvat aineet tuo nautinnon
Ikaros sai siivet, toiset rauhan aukion
Mut mun on pakko varottaa sua;
älä lennä liian lähelle sitä aurinkoo

http://www.youtube.com/watch?v=5tHcnod7FgM&feature=g-vrec

Nyt se on todistettu;
Phantasmagoria ei ole kuollut

You'll never see what's in my dreams
And that's why I feel so relieved

Though I want to break my head against these walls
That were made by my imagination

Somebody tell me;
How to fix myself
And if you don't know how
Would you try that by yourself?

The sun shines through curtains
Yet it's the only light coming to my room
There is no light anymore
I broke them with my mind

Ask not the sun why she sets
Why she shrouds her light away
Or why she hides her glowing gaze
When night turns crimson gold to grey

For silent falls the guilty sun
As day to dark does turn
One simple truth she dare not speak:
Her light can only blind and burn

No mercy for the guilty
Bring down their lying sun
Blood so silver black by night
Upon their faces pale white

Cruel moon, bring the end
The dawn will never rise again

What doesn't kill you makes you wish it did.
Nothing that makes you brake won't butch a bit.

I never imagined I would become this; falling to "the pit"
And I never imagined I would get this far

Then one night I saw a falling star.
I made a wish but it never came true.
Now, I realize I wouldn't even want it to happen.

I have everything I want in my hands.
Only thing is that I need you to share it with me.
~