Rakas päiväkirja...
Olinpas ystäväni Jannen (metalcoholic) ja Virpin (asura) kanssa kaljalla... perusilta. Karaokea, huonoa läppää ja ennen kaikkea kaljaa. Kun oli mennyt tarpeeksi kaljaa, keksittiin hyvin huono läppä mennä laulamaan karaokessa duettona Wish I had An Angel. Minä Halosena tietysti jouduin laulamaan Tarjan osuuden ja Janne örisi kuin Hietala consanaan.
Kun kaljaa oli virrannut tarpeeksi, minun ja Virpin piti mennä laulamaan Diablon Read My Scars, mutta jostain kumman syystä karaokemartti ei päästänyt minua enää lavalle... Päätimme lähteä Virpin kämpille jatkoille.
Päästyäni ulos ovesta hyppäsin kiviselle korokkeelle ja esitin patsasta ja sanoin Virpille että sitten kun minusta tulee kuuluisa minusta teetetään tähän tällainen patsas. Viereisellä korokkeella istui muutama lökäpöksyrättipäähiphoppari jotka näyttivät minulle miehekkäästi keskisormea. Minä tietysti suivaannuin ja nostin kaksi keskisormea pystyyn ja julistin heidät "pelkiksi takeiksi."
Vaadin taksikuskia pysäyttämään huoltoasemalle, sillä minulla oli ylitsepääsemätön nälkä... Ostimme... tai Virpi osti meille pizzaa, limua ja sokerikakun (socker kacka). Minä puolestani päätin ostaa taksikuskille action man suklaa muna yllätyksen. Taksikuskin ammatissa on kuitenkin oma romantiikkansa! Miettikääpä nyt... joutuvat kuskaamaan humaltuneita ihmisiä joka voidaan laskea vähintäänkin vaarallisten aineiden kuljetukseksi. Minun tapauksessa myös leveäkuljetukseksi. Taksisuharit joutuvat ajamaan pimeällä jumalattoman pitkiä matkoja jumalattoman lujaa... aivan kuin Sylvester Stallone, Arnold Schwarzenegger tai Bruce "Die Hard" Willis... Siksi katsoin Action man yllätyksen oston aiheelliseksi. Sitä paitsi... kaveri selvästi oli munan puutteessa.
Ostaessani munaa, pyysin kaupan päälliseksi sokerinpalan. Minä nimittäin olen ovela poika. Ajatelkaapa... Loppujen lopuksi ei ole montaa vuotta kun maailmassa oli jääkausi. On vain ajan kysymys, milloin ikirouta peittää maan uudelleen. Kun syön sokerinpaloja, se varastoituu ympärilleni vararavinnoksi. Seuraavan jääkauden iskiessä ruoka on tiukilla ja kaikki muut paitsi minä kuolevat nälkään. Vararavinnollani elän jääkauden hyvin ja voin kirjaimellisesti paksusti! Hallitsen maailmaa ja teen mitä haluan! Tämä kuulosti oikein hyvältä idealta.
Virpin kämpillä söimme pizzat ja muutaman palan socker kackaa... Ja lauloimme sen Read My Scarsin duettona... Naapurit arvostivat herkkää taiteilijatulkintaamme varmasti. Nukkumatti ei meinannut saapua luoksemme ja tunnin yöunten jälkeen oli mukava lähteä töihin.
joskus tunnen itseni hieman väsyneeksi...
-Minä