Rakas päiväkirja...
Näin unta, että olen vaaleanpunainen jänis nimeltä Dyllersson. Minulla, Dyllerssonilla on valtavat laululahjat, jotka vain odottavat tilaisuutta päästä rikastuttamaan maailmaa tälla armorikkaalla taidenautinnolla.
Minä, Dyllersson olin merellä. Merellä on iso lava, jossa järjestetään kykyjenetsintäkilpailu. Minä, Dyllersson, vaaleanpunainen jänis tietysti osallistuin kilpailuun. Kansakunnat riemuitsivat minun, Dyllerssonin esityksestä. Kukapa ei riemastuisi tanssivasta, laulavasta, vaaleanpunaisesta jäniksestä, joka siis olen minä.
Minä, Dyllersson, vaaleanpunainen jänis voitin tällä ainutkertaisella spektaakkelilla koko esityksen. Kun tv-kamerat, radio, internet ja sanomalehdet halusivat haastattelun, uusi tähti joutui pudistelemaan päätä niin että korvat heiluivat. Minulla, Dyllerssonilla nimittäin oli herrasmiessopimus, joka kieltää kaikenlaisen puhumisen ja kirjoittamisen mediassa. Minulta, Dyllerssonilta, vaaleanpunaiselta jänikseltä putoaisi hohto, jos tämän maagisen jäniksen yliluonnollinen mielikuva pirstoutuisi.
Ajatelkaapa jos Lordi tai Joulupukki antaisi yleisen haastattelun siviilivermeissä vapaa-ajanvietostaan ja yksityiselämästään. Mielikuva mahtavasta rock legendasta, joka mahdollisti jopa Suomen euroviisuvoiton, murenisi tyystin ja lapset lakkaisivat uskomasta Joulupukkiin. Eihän tällainen suinkaan käy päinsä.
Onneksi minä, Dyllersson, vaaleanpunainen jänis keksin, ettei sopimus kiellä viittomista mediassa. Siispä minä, Dyllersson, vaaleanpunainen jänis nostin jäniksenkäpäläni isosti pystyyn ja näytin koko maailmalle keskisormea. Tämän jälkeen käännyin selin ja näytin leveästi vaaleanpunaisen töpöhäntäni alta cloacaa kameroille. Olen minä, Dyllersson, vaaleanpunainen jänis aika asennetapaus.
Miksi minä näen näitä... Miksi minä näen näitä...
-minä.