IRC-Galleria

Yökyöpeli

Yökyöpeli

Suuri taikuri

UnipäiväkirjaPerjantai 08.09.2006 01:33

Rakas päiväkirja.

Sain loistavan idean ruveta pitämään unipäiväkirjaa. Idea syntyi siitä, kun olin nähnyt tavallisen, tylsän ja harmaan unen, joka ei varmasti kiinnostaisi ketään. Koko päiväkirjani on tavallinen, tylsä ja harmaa, eikä varmasti kiinnosta ketään. Nämä kaksi elementtiä sopivat mainiosti yhteen joten tästä lähtien kaikki päiväkirjani lukijat ja lukemattomat saatte tietää unistani ja unelmistani.

Näin tässä viime yönä unta, että olin matkalla saarelle. Tyynen meren saarelle, jossa oli kirkkaan turkoosi merivesi ja valkohiekkaiset rannat. Tunsin suolaveden pärskeet kasvoillani laivan lähestyessä rantaa.

Tunsin käden olkapäälläni. Laivan kapteeni tuli sanomaan minulle, että paapuurissa on kuolleita mereneläviä pilvin pimein. Toden totta. Yksi laguuni oli täynnä pinnassa kelluvia mustekalojen, tursaiden ja kalojen mädän valkeita raatoja, jotka haisivat laivalle asti.

Laiva saapui maihin, mutta satamaa ei ollut. Hyppäsin reunan yli veteen ja kävelin rantaan väistellen laguunista ajautuneita mereneläviä. Yhtäkkiä näköni pimeni. Naamaani oli tarrautunut jokin limainen. Kaaduin hiekalle ja yritin kauhuissani repiä tuota hirviötä kasvoistani.

Kamppailin aikani, kunnes happi alkoi loppua. Olin tukehtua ja silmissä alkoi näkyä tähtiä. Yhtäkkiä ääni kuului päässäni "haluaisin olla kaverisi". Olio oli päästänyt irti ja katsoin että vieressäni istui pieni, sievä violetti mustekala. "Anteeksi jos halaukseni oli liian luja, mutta minä olen vain pieni mustekala ja minä haluaisin olla kaverisi."

Onneksi olin tottunut pieniin, sieviin ja violetteihin mustekaloihin, jotka osaavat puhua. Muuten tilanne olisi voinut vaikuttaa oudolta. Onneksi olin myös lukiossa ottanut mustekalankielen peruskurssin ja osasin kommunikoida mustekalan kanssa oikein mainiosti.

Mustekala, jonka nimeksi osoittautui Plopi kertoi, että hänen kaikki sukulaisensa ja ystävänsä olivat kuolleet laguuniin. Siksi hän oli kovin seurankipeä, pieni, sievä ja violetti yksinäinen mustekala ja halusi olla ystäväni.

Plopi alkoi itkeä. Mietin samalla, itkevätkö mustekalat mustetta, mutta siihen ei ollut aikaa koska uusi ystäväni Plopi tarvitsi tukea. Silitin Plopin limaista violettiä päätä ja kerroin että haluaisin suuresti olla Plopin ystävä, eivätkä kaikki Plopin sukulaiset välttämättä ole kuolleet. Plopi riemastui ja hyppäsi olkapäälleni ja kävelimme saaren ympäri seikkaillen ja etsien Plopin ystäviä.

Etsintä osoittautui turhaksi, joten Plopille tuli taas paha mieli. Minä sitten keksin mikä lohduttaisi Plopia varmasti. Tiesin Barcelonassa oikein mainion olut ravintolan. Valitettavati Barcelonaan oli kovin pitkä matka keskeltä Tyyntämerta, enkä ole ikinä käynyt Barcelonassa.

Plopi keksi tähän ratkaisun. Hän ojensi lonkeronsa minulla ja sanoi "ota kiinni!". Tarrasin Plopin lonkeroista kiinni ja me lensimme pois saarelta. Saari pieneni ja loittoni ja lensimme Barcelonaan. Onneksi olin älykäs ja sanoin Plopille, että barcelonalaiset ehkä haluaisivat lentävän mustekalan eläintarhaan jos näkisivät sellaisen. Suomessa meillä niitä riittää pilvin pimein, mutta barcelonassa lentävät mustekalat ovat epätavallisempia.

Plopi laskeutui barcelonalaisen rautatieaseman viereen, istuutui olkapäälleni ja matkasimme junalla barcelonalaiseen olutravintolaan, jossa joimme Plopin kanssa olutta kaksin käsin... tai on... Plopi kahdeksin lonkeroin.

Loppu hyvin, olutta jäljellä.

-minä

JulkilausumaSunnuntai 27.08.2006 07:01

Rakas päiväkirja

Asian laitahan on sillä viisiin, että minä esitän teille julkilausuman. Tästä tulee niin hyvä julkilausuma, että VITTU siinä jää kenen tahansa muun tissiposkivässykkätakin julkilausumat kakkoseksi.

LISÄÄ OLUTTA!

Näin! Kyllä minä osaan tämän julkilausumisen. Palataanpas rakas päiväkirja teemaan myöhemmin.

-minä.

Nestehukkaisen filosofointia...Tiistai 04.07.2006 02:55

Rakas päiväkirja...

Juhlittuani railakkaasti Tuska-festivaaleilla heräsin tänään aamulla kello 16:18. Väsymys oli suuri. Nälkä ja jano vaivasivat. Kömpiessäni alas parvelta ohitan sohvalla krapulaansa lojuvan Huiskun (Vonlehtimäki) ja kävelen jääkaapille.

Istahdin aamiaispöytään ja mussutin kylmää saarioisten roiskeläppää ja huomasin (haistoin) Huiskun krapulaisen olemuksen, eikä minun omassa olossakaan ollut oikein kehumista. Mieleeni väkisinkin juolahti muinaisia pakanallisia uskonnollisia opetuksia. Jos syöt kalan, uit nopeammin. Jos syöt jäniksen, juokset nopeammin. Jos syöt toisen ihmisen tulet vahvemmaksi.

Päätin, että tässä voisi olla perää ja tästä lähtien syön vähintään kerran päivässä maksalaatikkoa... Syödessäni teurassian sisäelimiä maksani kasvaa isommaksi ja vahvemmaksi. Kykenisin halutessani ryyppäämään vaikka kuukauden ilman minkäänlaista krapulaa! Suuri ja mahtava maksani polttaisi alkoholin pois elimistöstäni kuin liekinheitin!

Ajatelkaa! Kuukauden ankara ryyppyputki ilman krapulaa!

-Minä

Palaamme teemaan Rakas päiväkirja...Maanantai 15.05.2006 01:46

Rakas päiväkirja...

Olinpas ystäväni Jannen (metalcoholic) ja Virpin (asura) kanssa kaljalla... perusilta. Karaokea, huonoa läppää ja ennen kaikkea kaljaa. Kun oli mennyt tarpeeksi kaljaa, keksittiin hyvin huono läppä mennä laulamaan karaokessa duettona Wish I had An Angel. Minä Halosena tietysti jouduin laulamaan Tarjan osuuden ja Janne örisi kuin Hietala consanaan.

Kun kaljaa oli virrannut tarpeeksi, minun ja Virpin piti mennä laulamaan Diablon Read My Scars, mutta jostain kumman syystä karaokemartti ei päästänyt minua enää lavalle... Päätimme lähteä Virpin kämpille jatkoille.

Päästyäni ulos ovesta hyppäsin kiviselle korokkeelle ja esitin patsasta ja sanoin Virpille että sitten kun minusta tulee kuuluisa minusta teetetään tähän tällainen patsas. Viereisellä korokkeella istui muutama lökäpöksyrättipäähiphoppari jotka näyttivät minulle miehekkäästi keskisormea. Minä tietysti suivaannuin ja nostin kaksi keskisormea pystyyn ja julistin heidät "pelkiksi takeiksi."

Vaadin taksikuskia pysäyttämään huoltoasemalle, sillä minulla oli ylitsepääsemätön nälkä... Ostimme... tai Virpi osti meille pizzaa, limua ja sokerikakun (socker kacka). Minä puolestani päätin ostaa taksikuskille action man suklaa muna yllätyksen. Taksikuskin ammatissa on kuitenkin oma romantiikkansa! Miettikääpä nyt... joutuvat kuskaamaan humaltuneita ihmisiä joka voidaan laskea vähintäänkin vaarallisten aineiden kuljetukseksi. Minun tapauksessa myös leveäkuljetukseksi. Taksisuharit joutuvat ajamaan pimeällä jumalattoman pitkiä matkoja jumalattoman lujaa... aivan kuin Sylvester Stallone, Arnold Schwarzenegger tai Bruce "Die Hard" Willis... Siksi katsoin Action man yllätyksen oston aiheelliseksi. Sitä paitsi... kaveri selvästi oli munan puutteessa.

Ostaessani munaa, pyysin kaupan päälliseksi sokerinpalan. Minä nimittäin olen ovela poika. Ajatelkaapa... Loppujen lopuksi ei ole montaa vuotta kun maailmassa oli jääkausi. On vain ajan kysymys, milloin ikirouta peittää maan uudelleen. Kun syön sokerinpaloja, se varastoituu ympärilleni vararavinnoksi. Seuraavan jääkauden iskiessä ruoka on tiukilla ja kaikki muut paitsi minä kuolevat nälkään. Vararavinnollani elän jääkauden hyvin ja voin kirjaimellisesti paksusti! Hallitsen maailmaa ja teen mitä haluan! Tämä kuulosti oikein hyvältä idealta.

Virpin kämpillä söimme pizzat ja muutaman palan socker kackaa... Ja lauloimme sen Read My Scarsin duettona... Naapurit arvostivat herkkää taiteilijatulkintaamme varmasti. Nukkumatti ei meinannut saapua luoksemme ja tunnin yöunten jälkeen oli mukava lähteä töihin.

joskus tunnen itseni hieman väsyneeksi...

-Minä

Tappolenkki...Tiistai 11.04.2006 03:29

Rakas päiväkirja...

Siis ei vittu! Sain taas aivan käsittämättömän päähänpiston vähän ennen puoltayötä.. Päätin lähteä lenkille.

Noin viiden kilometrin lenkki noin 25 minuuttiin... Sydän meinaa pysähtyä... Keuhkoissa rahisee... Hikoiluttaa... Joka paikkaa särkee... Nenä vuotaa ja päätä särkee. Ja sitten jotkut vitun kahelit väittävät että kuntoilu on terveellistä!!

Kaikki saatanan terveysintoilijat voivat minun puolestani painua helvettiin...

- Minä
rakas päivä kirjapistepistepiste

minullapas oli tänään äidin kielen yli oppilas kirjoitukset yli oppilas kirjoitukset on niin vitun yli perseestä että kirjoitan tänään joka saatanan helvetin perkeleen sanan erikseen ja jätän joka vitun pilkun ja pisteen pois tekstistä ja kirjoitan joka aasin kyrvän sanan pienelllä ja kappaleen jaon jätän taatusti tekemättä ihan vain vittuillakseni kieli opille ja pilkun seksuaaliselle hyväkspistepistepiste nussimiselle yli oppilas kirjoitukset on niin saatanan perseestä ensinnäkin kaikki oli niin vitun tarkkaa mitään missä olisi pieninkään mahdollisuus lunttaukseen piti jättää pois siis jumalauta kännykkä ei saanut olla edes taskussa ja jos se olisi löytynyt niin koko kevään kokeet oltaisiin hylätty vaikkei kännykkä olisi edes ollut mukana se olisi pitänyt sulkea naurettavaa toisekseen pikku sieluista natsismia mahtaa olla yyteeällällä ja opettajilla köyhä elämä sillä paskalla käydessäni opettajan on pakko istua ulko puolella ja kuunnella ja vahtia etten vain lunttaa mitenkään siis ei jumalauta kyllä muakin vituttais jos mulle maksettais siitä että kuuntelen toisten paskomista monta tuntia putkeen minä en siis istunut paskalla montaa tuntia vaan heidän oli pakko syynätä kaikkien muidenkin vessa asioimista yli oppilas kirjoitusten loppu tuloskin taitaa olla sama kuin vessassa käydessä paska tulos ja homma kusee siis ei vittu kaikki kielen hieno säätö sun muu ja kieli oppi on oikeesti turhimpia keksintöjä ikinä tästäkin tekstistä kaikki saa vitun hyvin selkoa ettei mitään rajaa

että sillä viisiin

minä
Rakas päiväkirja...

Tänään rankan työpäivän jälkeen on ihana vetäytyä omaan luolaansa... vetää hetki henkeä ja 1½ litraa Coca-colaa... ja käydä fyysisten töiden jälkeen henkisten askareiden kimppuun ja pohtia maailman syvintä olemusta ja täyttää velvollisuus hyvänä ihmisenä.

Oletteko koskaan miettineet, miksi pallokalat ovat niin pyöreitä ja pallomaisia? Minäpäs satuin tänään miettimään. Asia on yksinkertainen. Nykymaailmassa kauneus ja ulkonäkö ovat valttikortteja menestykseen ja onnelliseen elämään. Ulkonäkö merkitsee työpaikkaa hakiessa ja elämänkumppania etsiessä. Pallokalat ovat olleet kautta aikojen vitun rumia. Siksi muut kalat ovat pompottaneet kalojen järjestäytyneessä yhteiskunnassa niitä aivan miten haluavat.

Pallokalojen itsetunto on kokenut tästä megalomaanisen kolauksen ja johtanut masennukseen, loputtomaan alemmuudentunteeseen ja itseinhoon. Pallokalapopulaation jatkuvasta masennuksesta seurasi ruokahaluttomuus, eivätkä pallokalat syöneet kuten ennen. Siksi pallokalat pienenivät vielä mitättömimmiksi kurttuisiksi sinteiksi. Muut kalalajit syrjivät rumia pallokaloja, eikä niitä oikeastaan edes kiinnostanut rumien kalojen kohtalo.

Pallokalojen suolisto kutistui ja pienuus ja kurttuisuus lisääntyivät. Mutta kaukaaviisaan jumalan kehittämä evoluutio kehitti pallokalalle lyömättömän itsepuolustusmekanismin. Pallokalojen vatsat menivät ravinnon puutteen vuoksi kuralle ja ne alkoivat kärsiä suunnattomista ilmavaivoista. Jo halveksitut pallokalat eivät halunneet pahentaa asemaansa päästämällä ilmaa ulos (=pieraisemalla) vaan pitivät kaiken hiljaa sisällään. Ilmavaivat vain lisääntyivät ja pallokalojen metaani (=pieru) pitoisuus kasvoi ja kasvoi.

Lopulta pallokalat olivat niin pierukyllästettyjä, että ne saivat nykyisen pallomaisen ja pyöreän olomuotonsa. Yksikään kala ei uskalla hillua pallokalalle tämän ison pelottavan ulkomuodon vuoksi, tai siksi, että pelkää tämän pieraisevan. Valtamerten muinainen sananlasku kertoo, että pallokalan pierut haisevat pahemmalle kuin Victoria Beckhamin sooloura... ja mahassa pitkään vellonut pieru haisee moninkertaisesti pahemmalle... ajatelkaa vaikka Victoria Beckhamin pitkäkestoista soolouraa (vaikka se sinänsä onneksi mahdoton tapahtuma onkin).

Teoriaani tukee sekin seikka, että pallokalan syöntiin voi kuolla. Mikäli pallokalaa eli "fugua" ei valmisteta oikein, voi se koitua kuolemaksi. Tämä johtuu siitä, että valmistusvaiheessa pallokalan pieru voi sekoittua lihaan ja saastuttaa sen epäpyhillä kaasuillaan. Tästä johtuu pallokalojen pyöreä ja pallomainen muoto.

"Minä tiedän paljon, vaikka kello onkin vähän."

- Minä
Rakas päiväkirja...

Käheä ääni... Kipeä kurkku... Runneltu vartalo... Ennen kaikkea olematon niska= Mokoman keikka!

Ja helvetin kivaa oli!

-Minä

Helvetin tylsä päivä...Tiistai 07.02.2006 02:30

Rakas päiväkirja...

Helvetin tylsä päivä. Äidinkielen preliminääri ja ylppäreihin lukemista... tosin, ihan kuin minä jotain perkele lukisin, mutta prelin kävin kirjoittamassa. Saavuin kämpilleni ja totesin sen olevan sotkuinen. Toveri EEtun patja oli vielä lattialtani ja pizzalaatikot olivat vielä nurkassa. Tiskivuori odotti ja hyvä kun ei rottaa juossut lattialla. Siivosin kämpän kutakuinkin siistiksi ja istahdin koneelle.

Ystäväni/bänditoverini Tuhannen Jurppa ilmoitti kommunikointiohjelma Messengerin välityksellä, että hän on tulossa kylään. Hänellä oli myös helvetin tylsä päivä ja häntä keljutti suuresti ylioppilaskirjoitukset ja niihin lukeminen... Ihan kuin Tuhannen Jurppa niihin oikeasti lukisi. Jurvanen saapui, eikä mennyt pitkään ennenkuin kaadoiimme ensimmäiset Karhumme. Valitettavasti Jurvasen auton takia ne jäivät myös viimeisiksi.

Tuhannen Jurppa on kyllä äijä! Mies on yhtä iso ja karvainen kuin Janne Hongisto! Jurpalle maittaa olut, mutta tarpeen tullen hän osaa myös jättää väliin. Pyynö arvostaa. Puhuimme Jurvasen kanssa syvällisiä, mutta kun asiat alkoivat mennä liian syvällisiksi me suorastaan säikähdimme... ja homma riistäytyi käsistä. Ei mennyt pitkään, kun Tuhannen Jurppa keksi laittaa galleriaan viuhahduskuvansa oletuskuvaksi... Jurvasen miehekkään karvainen perse vilistää pihallani Neuvostoliiton lipun alla... ylläpito poisti tämän kuvan parin tunnin sisällä "hyvän maun vastaisena".

Tuossa on kyllä yksi piirre jota arvostan Jurvasessa. Hänessä on munaa. Toisin kuin monessa muussa miehessä... Kuten sanoin, Jurppa on äijä. Jurvanen itse keksi lätkäistä perseensä julkisesti esille. En keksi muita, jotka voisivat tehdä jotain yhtä älytöntä kuin minä itse. Vittu! Kerran menimme Jurvasen kanssa kaappiin ja puhuimme ruotsin, saksan ja venäjän sekoitusta ja teimme amatööri aikuisviihdetaide-elokuvan. Minä ja Jurppa osataan.

Suuri ja mahtava Jurvanen suurine mahtavine perseineen piristi helvetin tylsää päivää kummasti!

-Minä

Nonni...Perjantai 03.02.2006 05:09

Rakas päiväkirja

Rakas ystäväni, Hupa Uuno EEtu päätti tulla käymään. Tarkoituksena viettää oikein rattoisaa poikien iltaa... Coca-colan, Final fantasy VII:n ja hien hajun merkeissä. Vittu EEtu on kyllä äijä! Se jopa haisee lähes yhtä pahalta kuin minä! Jossain vaiheessa huomasimme, että nälkä perkele pääsi yllättämään... Nokka, ja EEtun kosla kohti Koivukylän metropolin Pizza-Kebab-Service-Puljua.

Valitsimme pizzoja ja EEtu miehekkäällä olemuksellaan otti saman tien Romeon. Yhtäkkiä kiinnitimme huomiomme ikkunassa olevaan pizzeriamainokseen. Siinä oli nainen, jolla oli 1½ jalkaa, saksan lipun värit vaatteissan ja sarvet päässä. Näky oli niin saatanallinen, että suorastaan hätkähdimme. Kun aloimme katsella ympärillemme, näimme lisää saatanallisia noituuden merkkejä! Pienen limu lasin hinta oli 1,5€. Keskikokoisen 2- ja ison 3 euroa. Kun pieni ja keskikokoinen kerrotaan saadaan 3. Kun siihen lisätään iso, saadaan 6. Jos näitä laitetaan ison juoman hinnan mukaan 3 peräkkäin, saadaan tulokseksi 666! Pedon luku! Saatanallinen merkki!

Paikan puhelinnumerokin alkoi "860" Kylläpä ne yrittää olla ovelia... Mutta onneksi minä ja EEtu olimme fiksumpia! Ensimmäinen ja kolmas numero on muutettu ihan hämäyksen vuoksi! Ei vittu! Mua ja EEtua ei kyllä kuseteta! Salaattien hinnatkin olivat kaikki 6€! Selvä tapaus. Salaatti on saatanasta. Siinä teille kaikille vitun kasvissyöjä pupukavereille miettimistä! Itse noudatan klassista sopimusta pupujen kanssa. Minä en syö pupujen ruokaa, eivätkä puput aja minun polkupyörällä... ja sopimus on pitänyt hyvin.

Saimme vihdoin pizzamme ja häivyimme niin pian kuin suinkin mahdollista tuosta saastaisen lihan portosta ja saatanallisen okkultismin tyyssijasta. Pizzat maksoivat ihan vitusti ja tällä on varmasti tekemistä noitamaisen verenimu vampirismin kanssa. Päästyämme kämpilleni, alkoi tapahtua outoja asioita... EEtun koslan ovi oli jäänyt auki, Coca-cola läikkyi... ja pizzalaatikkoon oli ilmestynyt vettä! Epäpyhää saatanallista vettä! Minä ja EEtu emme toiminnan miehinä jääneet seisomaan tumput suorina, vaan minä nappasin Raamatun ja annoin EEtulle ruokousnauhan... ja manasimme tuon irstaan kuoleman nesteen pois! Hellaani tuli likaa ja kämppä haisi pahalle tuon manauksen jälkeen, mutta se oli sen arvoista.

Päätimme EEtun kanssa saman tien ryhtyä manaajiksi! Helvetti! Kyllä hoidimme tuonkin tilanteen niin tyylikkäästi kuin Keanu Reeves Constantinessa! Odottelemme nyt vain, että lattialuukusta ilmestyy mies tummassa puvussa aurinkolasit nenällä ja palkkaa meidät maanalaiseen hiljaisten hyväntekijöiden seuraan... Ja me pelastamme maailman!

Ollaan me EEtun kanssa kyllä aika helvetin kovia jätkiä! Aika velikultia...

-Minä