Kääntyy ja katselen miten lehdet putoilee
oon hiljaa vaikka ois liikaa sanottavaa
joku on taas ripustanut pilvet matalalle
kädet taskusta sadepisarat pyydystäisin
katseella kaataisin liian raskaat seinät
mä tahdon tarttua kiinni ravistella ja huutaa
rikkoa silmistäs tuon ilmeen josta läpi ei nää
Ja taas joku on ripustanut pilvet matalalle
nekään eivät saa parkkipaikan varjoja katoamaan
kaikki lapset on jo menneet pihalta sisälle
jokailtaiset huudot äitien vaimenneet tuuleen
ihan hiljaa niin hiljaa sade piiskaa ikkunaa
ja silti liian kovaa se satuttaa mua
liuottaa mut sisältä taivas itkee mun puolesta
kodeissaan vastaantulijat nauraa mulle
ja niille typerille tv-ohjelmille