kaksitoista kellonlyömää takaperin
sillankupeeseen nojaten runoilija
villakangastakissaan
lehtiö ja kynä
ruutupapereihin nelikulmaisia puhekuplia
ajatukset kuin puunjuurakot
kun käännyt seuraavasta risteyksestä
ohitat tämän
jalanjäljet sade huuhtoo pois
ja
kirjastoista kuka etsisi sormenjälkiä
ja sitten kun sinä kasvat isoksi
on maailmassa yksi aurinko vähemmän