IRC-Galleria

ja niin se vie meidät erilleen
maailma palaa raiteilleen
en mä koskaan niin tahtonut
mut se on kai jo ohi nyt
tekis mieli huutaa
ootko vielä siellä
keltaiseksi rapatussa
kerrostalossa
parvekkeellasi kasvatit
hymyjä iloa ja tomaatit









Zofii#blogcomments

ne fiilikset muistaa vieläkin. itketti ja hymyilytti kun luin.

Ja mulla oli kivaa mutta kaikki kiva loppuu aikanaan niin ne sanoo ja itku pitkästä ilosta väitti mummo kun pienenä hypin pöydillä ja seinillä ja verhotangolla ja oikeasti olin ujo ja hiljainen lapsi mutta en mä niihin uskonut enkä usko vieläkään vaikka pitäisi kyllä ja on harmaa olo vaikka kuulemma se harmaus voi tiivistyä sinitarraan mutta senhän pitäisi olla sinistä kun sen niminkin on sininen ja mä tahtoisin huutaa ja juosta ja kaikkea mutta silti istun tässä vaikka voisin olla Bahamalla tai pyöräilemässä tai autossa tai junassa tai lentokoneessa matkalla jonnekin ja mulla on mieletön ikävä sitä yhtä siellä kengurumaassa ja pelkään että hai syö sen vaikka en tiedäkään onko siellä haita mutta ainakin pörssihaita ja se ei suostu kertomaan mitä se osti ja ei kerro miksi se osti ja surffaa vaan ja skeittaa ja mäkin tahtoisin mutta en osaa kun olen niin huono mutta ethän sä oo ees opetellu väittää jotkut mutta tiedän etten osaa mä tunnen omat vikani kyllä kiitos kysymästä otan mieluiten ilman jalapenoja ja oliiveja miten sun päiväsi muuten ei olla nähty pitkään aikaan vaikka haluaisinkin ihan oikeasti vaikken koskaan ole niin sanonutkaan ja mä tahtoisin muuttaa omaan kotiin mutta ei ole paikkaa mihin mennä saisi olla sadetta ja ukkosta paossa ja tulvavesi ei ylettyisi mun kylpyhuoneeseen ja mä pyytäisin sut asumaan mun kanssa mutta en mä ikinä muista enkä uskalla oon kuitenkin niin ujo ja hiljainen niin kuin pienenäkin eikä mua haittaisi vaikka naapurissa asuisi viulisti ja toisella puolella rumpali ja vastapäätä kitaristi ja yläpuolella koirankasvattaja ja alapuolella innokas nikkaroija sillä en koskaan oikeastaan ooo kaivannut täydellistä hiljaisuutta pääsen tarpeeksi lähelle kun meen metsään mutta kaupungissa mä viihdyn parhaiten kaupungissa koska siellä on ihmisiä ja vaikken mä tunnekaan niitä mä tahdon nähdä ne matkalla töihin ja kouluun ja lentokentälle ja satamaan astuakseen laivaan joka vie ne Tallinnaan tai Tukholmaan ja mä tahdon nähdä ne bussipysäkillä ja kaupoissa ja ostoskeskuksissa ja puistoissa ja juna-asemalla ja vaan niin mä tunnen olevani olemassa kun mä tiedän että joku näkee mut kadulla mutta mä oon kuitenkin edelleen täällä koska mä en osaa lähteä ja mä viivyttelen liikaa vaan siksi että pelkää ja taas mun tarvii mennä nukkumaan nähdäkseni painajaisia kouluun joutumisesta ja herätä taas joutuakseni kouluun ja siellä harhaillakseni käytävillä ja harhaillakseni tunneilla ja siellä on niitä ärsyttäviä ’söpöjä’ yläastelaisia
ja mä oon sekaisin mutta tää tuntuu hyvältä mielipuoliselta mutta sehän ei oo mun vika vaan sun



mieti sitä

Ja kotona kun kukaan ei näe itken varmuuden vuoksi sipuleille

Sä kuljet kadulla sateessa
ilman sateenvarjoa
ja luulet oot ihan turvassa
ei mitään voi tapahtua
Mut sä oot niin väärässä
ihan väärässä
väärässä aina

Ne kulkee metsässä
ilman kypäriä
ja luulee voittavansa
ei mitään voi tapahtua
mut ne on niin väärässä
ihan väärässä
väärässä aina

Mä istun kotona pimeässä
mulla on untuvapeitto
ja haarniska
ja mä tiedän että
mitään ei voi tapahtua
mut mä oon niin väärässä
ihan väärässä


väärässä aina



(jajaja. Sille yhdelle tiedoksi että ihan oma teksti ! ;>)

ei me kaaduta tuuliin/ kai sä kestät myrskynkin/ elämä saa mut kyyneliin/ oon heikko ja sä/ sähän et kestä sitä/ oot vahva ja tiedät sen/ miten mä sulle kertoisin/ mä en jaksa ikuisuuksiin/
joku ottais mut syliin/ antais siivetkin/ sä luulet että jalat kantaa/ nouse ja lennä säkin/ sä oot ihmeellinen/ ainutlaatuinen/ katso mua silmiin joskus/ tiedät mitä mä tarkoitan

Mä tahdon sulkee silmät
siltä mitä tapahtuu
kun ne kaikki ihmiset
toisiaan syyttelee
mä tahtoisin olla
niin kuin en olisikaan
en mä haluu häiritä
hei en mä oon tässä
hei jatkakaa vaan
toisiannehan te tänne
kai tulitte tappamaan
onnettaren lempilapset
sattuivat sokeina syntymään
kulkevat kuuroina
ei tarvii sanoo sanaakaan

hymyilin kun huomasin/ sä jälleen iskit kasvoihin

Ottaisin sut kiinni/ sitoisin köysiin/ mistä löytäisin/ sulle häkin/ pakastaisin/ että säilyisit/ Söisin sut/ pureskelisin/ pilkkoisin/ ja mun olisi/ helpompi niellä/ kun sua ei olis/ et vois satuttaa/ mua haavoittaa/ et karkaa/ et karkaa koskaan/ mun on niin paljon/ paljon helpompi/ hengittää/ kun sua ei oo/ oon vapaa

Mä sytyttäisin/ mun hehkulampun/ sen mun ainoan/ jos mulla olis/ vaan tarpeeksi aikaa/ en ehdi muuta/ kuin katsella/ elokuvissakaan ihmiset/ ei syö toisiaan/ Mä kaivaisin/ mun kitaran / jos omistaisin sellaisen/ ja soittaisin/ että se kuuluisi/ ainakin naapuriin/ oon levoton/ aina sunnuntaisin/ torstaisinkin joskus/ aina perjantaisin/ Mä heittäisin/ mun akvaarion/ jos jaksaisin/ ensin päästäisin/ kalat viemäriin/ jos kastuisin/ mitä siitä/ ainakin heräisin/ mä oon sekaisin/ niin kuin eilenkin/ huusinkin/ silloin kun ne/ laittoi mun tielle/ asvaltin/ mä ymmärsin/ mun kuuluukin/ oon sekaisin/ ihan sekaisin/ niin sekaisin/

Ei aina jaksa kiinnostaa
Kaikki helvetin vaikeaa
Ja ne on sitä mieltä
Ettei purematta niellä
Ei vaan aina jaksa
Katsoo miten ne kituu
Kuolee ja sitten unohtuu

Toisinaan ois helpompaa
Jos sais vaan unohtaa
Katto putoo sun niskaan
Kahvikupit kaadetaan
Sun ois parempi sulkee telkkari
Kyllähän sä tiedät
Se on sulle vaaraksi

Sä sanot mä tarviin terapiaa
Ymmärrä mua maailma kallellaan
Ja eihän se oo mielisairautta
Mä palaan aina kodin kautta
Kai sä tiedät et sillä tavalla
Ainoastaan mä saan
Yhteyden ulkomaailmaan

Mun sisällä tapahtuu kummia
En tajuu aina itsekään
Mun sisällä on joku
Joka määrää mitä teen
Sehän en oo mä
Kuka se sitten on
Sä luulet tietäväsi

hei mee sä terapiaan