IRC-Galleria

Ikkunat suljettuina ovet lukossa
ovisilmässä maalarinteippiä
epätoivoiset syövät aamumuroja nallepuhkupeista
hiukset sekaiset eivät kampaa nähneetkään
mikä sinä muka olet minulle sanomaan
miten pitäisi elää tai olla elämättä

Postipinot eteisen lattialla
milloin viimeksi kastelit kukkaset
älä sano ettet hampaita harjannut
Huumehöyryissä roikkuvat kaihtimissa
verhotangoissa kuunnellen jazzia
käsivarsissaan kivun valtatiet

aamu jota ei koskaan tullutkaan peittyy tuhkaan
minne katosi se poika joka yritti valaa kuutamosta helmiä

jos olisin mennyt nukkumaan
olisin jo herännyt

- I'm not trying to say that everybody wants to go,
I fell in love at the seaside



--



Hissipoika Hilarius seisoo pimeässä rappukäytävässä Itä-Helsingissä ja odottelee. Ulkona roskakatoksessa lukko ja asunnoissa ovisilmät. Hississä keltainen valo.
Kohta joku tulee. Kohta jonkun on pakko tulla.

Hän katsoo vähän sivusta aina
lapsena isä ei koskaan ollut kotona
se joka ei koulussa osannut läksyjä
se jonka kengissä ei ollut nauhojakaan
se joka luuli isänsä olevan lentäjä
väärässä niin oli poika vaikka kyllähän
isä kynti pilviä silmät punaisina
luuli on onnellinen niin kuin poikakin
kiitoradan reunalla hyräilevä poika
ei osannutkaan oikeasti hymyillä

Joku näki hänet silloin sinä päivänä
kuulemma ei edes kyyneleitä
ne puhuu että hän olisi kylmä köyhä
ja tunteeton kuvitelkaa ei isää enää
viiden pennin aamiaista torin laidalla
kylmää kahvia ja eilispäivän sämpylä
älkää lapset koskaan erehtykö ikinä
koskaan kysymään tietä häneltä

Mutta viikonlopun jälkeen iltaisin
kävelee sillalla joen kaupungin laidalla
ei hän puhu eikä pukahda ei ikinä
silloin kun hänellä on jotain sanottavaa
- hänellä on kitara
Kitara
ja Mies Nimeltä Maanantai



--





Oh you're so naive yet so

Such an ugly thing
Someone so beautiful
And everytime you're on his side

I know she knows that I'm not fond of asking
True or false it maybe be she's still out to get me

And I know she knows that I'm not fond of asking
True or false it maybe be she's still out to get me


[The Kooks, Naive]

Niin ne tulee joka aamu vie sulta päivän lehden ja puutarhasta kukat yhden kerrallaan sä katsot ikkunasta verhojen raosta ja oot kuin et huomais mitään sulla on lautalattiaan maalattu elämänpelilauta ja katseella siirtelet olemattomia nappuloita

Ajattelet ääneen valkoisille tapeteille mä en tarvitse apua sulla on ristikot ja leikekirja ja kirjahyllyssä täytetty kotka keittiön tuoleissa kolhuja peilistä näät miten niitä on itsessäsikin sä kuvittelet ansaitset sen

Ja sä näet miten tuuli piirtää tulevaisuutesi ja tunnet miten tuli tanssii ihollasi kuule sä olet jotain mitä koskaan kukaan muu ei saavuta ja ne kuuntelee ne kuuntelee niin ne kuuntelee sua
- ja sä istut hiljaa



ne vie sulta kaiken sä et puhu etkä pukahda kokeilisit edes osaisitko huutaa

kai se on niin että mulla on polvet ruvilla aina maailma on asvalttia betonia ja lasinsiruja

Ja niin toivon/ että näät/ mun naamion taakse/ joskus mun on/ liian hankalaa/ olla mitään oikeasti/ syyskuussa jaksan/ vielä odottaa/ räntäsateessa lokakuihin/ hukkuu liian monta henkeä/ marraskuussa kun heräät/ vuosia sitten jo oli/ aivan liian myöhäistä/ teekuppeihin kadotan/ sut ja mun elämän/ kuuntele radiosta säätiedotus/ urheiluruutu ja kuolinilmoitus/

ja toisinaan kun askeleet vievät minut kauemmas
jään kuuntelemaan

hampailla säröjä ikkunaan
graffitissa rakkaudentunnustus
rappukäytävissä ne joiden äänet eivät kauemmas kuulu
ikkunalla poika, joka yritti valaa kuutamosta helmiä


naapurissa joku soittaa viulua korkealta ja kovaa

Avatkaa jooko ikkunat/ mua ahdistaa/ ne sanoo että kaikki/ on täällä omasta tahdostaan/ mä tiedän että niillä on/ rautakahleet kaapeissaan/ viattomat hymyt tweedpuvuissaan/ ne on muka aina/ niin ystävällisiä/ rauhoitu me ymmärretään/ kyllä sua ja sun mielipiteitä/ kai sä tajuut täähän/ on sulle vain parasta/ mut mä tiedän että oon/ täällä vaan koska ne pakottaa/ voisinhan mä lähteäkin/ mut mihin muka menisin/ ei mulla oo paikkaa/ mihin piiloutuisin/ avaisin oven ja karkaisin/ kiipeäisin yli portin/ ja huutaisin kuunnelkaa/ en kestä teitä enää/ hei haloo tajutkaa/ oon nyt vapaa/
niin mä funtsin/ päivittäin ja öisinkin/ mutten silti koskaan/ kuitenkaan saa aikaan/ oon niin helvetin/ heikko ja saamaton/ naurakaa te vaan/ mä kyllä myönnän/ saitte mut ansaan/

Haluaisin asua katolla
- miksikö?
koska haluaisin vain

minulla olisi pyöreä pöytä
kolme tuolia kirpputorilta
minulle yksi - se punainen
sinulle toinen keltainen
sininen ystävälle, jota
en vielä tunne

ja kaktus ruukussa
se ei välittäisi paahteesta
antaisin sille vettä
peltkastelukannusta
silloin kun ei sataisi

minulla ei olisi ikkunoita
mutta joka suuntaan näkisin
hei, sinä, kiipeä tikapuita
minulla olisi sinulle asiaa
otatko teetäkin
ruskeasta kupista johon on
maalattu keltaisia kukkia

maalausteline ja pensselit
värit saisin ympäristöstä
seinästä keltaisen
asvaltista mustaharmaan
pilvistä valkoisen
sinun silmistäsi sinisen

haluaisin asua katolla
älä kysy enää miksi
- koska haluaisin vain