IRC-Galleria

tuulisitko kaduillani
kävelisitkö puistoissani
kiipeäisit katolleni
minä haluaisin olla sinun kaupunkisi

Kääntyy ja katselen miten lehdet putoilee
oon hiljaa vaikka ois liikaa sanottavaa
joku on taas ripustanut pilvet matalalle
kädet taskusta sadepisarat pyydystäisin
katseella kaataisin liian raskaat seinät
mä tahdon tarttua kiinni ravistella ja huutaa
rikkoa silmistäs tuon ilmeen josta läpi ei nää

Ja taas joku on ripustanut pilvet matalalle
nekään eivät saa parkkipaikan varjoja katoamaan
kaikki lapset on jo menneet pihalta sisälle
jokailtaiset huudot äitien vaimenneet tuuleen
ihan hiljaa niin hiljaa sade piiskaa ikkunaa
ja silti liian kovaa se satuttaa mua
liuottaa mut sisältä taivas itkee mun puolesta


kodeissaan vastaantulijat nauraa mulle
ja niille typerille tv-ohjelmille

etsivät löytäisi hänet
asiat on mennyt sen yli sen kipupisteen

varjojen yli porraskäytävissä
monta askelmaa kerralla
harpoessaan lukot ovissa
kukaan ei avaa enää yöllä
sun on tultava kun on vielä
valot sammuttamatta

ne jotka jäävät ulkopuolelle
viitta peittää arvet käsivarsista
luo liian mustat varjot kasvoille
vain kilpaa tuuliajolla
vaaratonta leikkiä tulella
ei koskaan ollutkaan

se kruunu joka niille annettiin
hukuttaa ne vielä
se köysi joka niille annettiin
hirttääkin ne vielä

tullaanhan me vielä takaisin
niin ne sanoo päätyessään
vielä kerran vääriin raiteisiin
viisareihin upottaa kyntensä
turhaan luuli ajan pysäyttävänsä
ja niin ne jälleen kerran
kääntyy väärille raiteille



se peili joka niille annettiin
vastaa aina väärin

Taas päivät käyvät hetkiä häkkeihinsä sulkemaan
kellon viisareihin takertuneet katseet
irroitetaan siirretään tyhjää
valkoista seinää tuijottamaan
niistä joille liian raskasta on silmäluomet avata
päästään eroon pudottamalla nuoralta
vain ne joille päivänvarjo jaettiin selviää
ja niilläkin alla asvaltti
piikkilankoja vyyhteinä kylpyhuoneissa
viemäreihin hukutetaan kaikki se joka eilen auttoi

Joskus niillä oli vielä siivet kehoansa kantamaan
sohvannurkkaan hautautuneet elämät
ainakin kerran etsittiin
sen jälkeen kuluneet kuukaudet
nakertaisivat rei'ille betonikerrostalotkin
älä katso vierestä
tekolumi vei ne tunneliin
suorista käytävistä labyrintteja
ne ei nää valoa kummastakaan päästä
eikä tiedä minne mennä ilman kompassia
liian raaka tuuli jäädyttäisi veret suonissa


naapuri tiesi kertoa miten ambulanssit joskus tulevat
ihan pikkuisen liian myöhään
kai se oli itsekin joskus kuskina

musta tulee kaikki/ mitä oon toivonut/ musta tulee kaikki/ mistä oon puhunut/ ihan kaikki mitä/ pienenä piirsin/ mut kruunu päässä/ mä olin prinsessa/ mulla oli valtakunta/ sain kaikki mitä halusin/ vähän vanhempana/ istuin sängyssä iltaisin/ ja haaveilin/ musta tulis tähti/ jotkut antaisi kätensäkin/ et sais mun nimmarin/ mä oon narsisti idiootti/ kuolematon tyhmyri/ tyttö jonka maailma muisti/ niin musta tulee kaikki/ mä huudan tuuleen/ koko maailma kuulee/ musta tulee kaikki/ mitä oon koskaan halunnut/ kultasateessakin silti joskus/ muistan jotain mitä/ en koskaan saanut/ neonvaloissa ei kai/ näy jos itkee/

oon idiootti narsisti älä unohda mua


--


I'll stay skinny 'cause I just won't eat
Everybody's got a
drug dealer on speed dial
Hey hey I wanna be a rockstar

niin hiljaa ne kaikki tappaa/ mua tietämättä sitä itsekään/ hiipien mun pään sisällä/ ne ei jätä mua rauhaan /hetkeksikään oon vainottu/ ja vainoharhainen/ mielisairas ja luulotautinen/ angstinen ja kykenemätön/ normaaliin elämään/ mun taidot ei riitä/ mä oon puutteellinen/ älä katso mua noin/ se lyö veitsiä selkään/ ja ne kaikki tietää sen kyllä/ mutta ei vaan tahdo uskoa/ mä pyydän anteeksi että häiritsin/ peräännyn ja kumarran/ hei oikeesti älä katso mua noin/ se lyö veitsiä selkään/ rotanmyrkkyä silmille/ ja ne kaikki tietää sen kyllä/ ne vaan on sellaisia/ ettei ne tahdo lähteä/

saksilla leikkaisin ne pois
sanomalehti-ilmoituksessa vaihdetaan ne jääpalakoneeseen


kylmä kuitenkin jo valmiiksi

ja kuinka hukkasin satatuhattamiljoonaa hetkeä päivässä vain räpyttäen silmiäni
kävelitkö sinäkin ohi

tuhkakeskiviikkotaivas ja kaupunki
savu peitti pilvet joiden vuoro
oli tänään sammuttaa aurinkosi
sä työnnät koneeseen kolikkosi
ja se syö ne soittaen musiikkia
jota et kai kuule tai kuuntele
liian usein oot joutunut nöyrtymään
viemärinkansia kohti kumartamaan

lukot suljettuina missä ikinä kuljetkin
anna mulle mahdollisuus etsiä avain
kerro että se jota odotit ei tullutkaan
tahrisin musteeseen sormeni
merkitessäni asvalttiin jälkeni
kulumallakaan eivät lähtisi
sydämestäsi

silmistäsi valaisin tähtiä

etsi etsi etsi
etsi etsi se
mikä piilotettiin
sulta etsi etsi
etsi poika etsi

mun elämä on torni pöydällä
kynistä teroittimista kumeista
paperiliittimillä paikattu
karkkipaperit kaduilla
sadepilvet silloin kun pitäisi
paistaa aurinko olla lämmintä
lööppi jota kukaan ei lukenut
levy joka hyllyyn unohtui
take-away kahvi jäähtynyt
liian kauan pureskeltu purkka
ankeat harmaat tapetit
sana jota liian monta
liian monta kertaa
toistettiin


kaikki se mitä pidät turhana
syrjäkaduilta valot sammuu ensin