IRC-Galleria

you can't find me and my ugly ugly world anymore

Pyyhi ikunoista pölyt suorista eteisen matto
katso että kirjahyllyssä on vain kirjoja
älä roiku verhotangoissa älä pompi sohvalla
älä sano kuulevasi mitään mitä muut eivät kuule
älä vastaa jos ei kysytä älä kysy kun tiedät ettei vastata
seiso suorassa ota hattu päästä älä unohda takkia
ja sun ajatukset ois parasta pitää pään sisällä
seiso suorassa ja kuvittele että tää on näytelmä
seiso suorassa ja ne luulee että sä oot samanlainen
ehkä sutkin valitaan vielä


jos ei niin kuvittele että tää on näytelmä




--



''Rakastatsä mua vielä huomenna?''
''Tietty hei!''
''Entä vuoden päästä?''
''Haloo, totta kai!''
''Rakastatsä mua vielä ku oon vanha?''
''Ai miten vanha?''
''No vaiks seitkyt.''
''Joo.''
''Niin mut, entä..''
''Kuuntele hei, mä rakastan sua ihan aina, vaikka sä oisit 25 tai 75, ihan sama.''
''Ai oikeesti vai?''
''Ihan ihan oikeesti!''
-
''Entä jos mä leikkaan nää rastat, ni rakastatsä mua sit - ?''
''No vittu en ikinä!''



--



あいきょう (愛嬌)
あいきょう (愛敬)
けいぼ (敬慕)

tämä elämä lyö
tuhkasiivet tuhansiksi murusiksi
niillä toisilla on kai jotain mitä en omista
teräväreunainen kuu repii
puiden latvoihin takertuneet pilvenriekaleet
ilman verhojakin sisällä pimeää
vain jääkaapissa valo ja sekin kylmä
sanomalehdistäkö rakennettiin seinät ja katto
maton alla tallottu menneisyys
peilissä kai tahrainen tulevaisuus
se minkä tiesin jo aikasemmin


vain satukirjoissa on onnellinen loppu

tuhat naakkaa värjää taivaan mustaksi
tässä kaupungissa viemäreissäkin on krokotiileja
katso mihin astut
älä kävele suojatieseepran yli
puutarhaletkut käärmeitä
kukissa on värit vain perhosten takia
leijona leikkipuistossa voi saada aikaan tuhoa
supermarketin pakastealtaissa pirajoita
tänään ei kai syödä päivälliseksi kalapuikkoja
kirahvinkaulat savupiipuissa
tuuli tuo etelästä punaiset joutsenet
kun kuolet haaskalinnut juhlivat



vallankumous jossa sinä häviät

katso miten lokakuu on maalannut kaikki lehdet
pudottanut maahan kuin neulankärjen tanssijat
sateenvarjoihmiset vaelluksellaan
tuulitupakkamaailmaan
mustat puunrungot horisonttia piirtämään
punainen ja harmaa lokakuu
julman kaupungin hyiset verisuonet

matkalla sinne mihin menetkin
näet kolmetoista pikkulintua
pehmeät höyhenet kastuneet
siivet jotka eivät koskaan enää kantaneet
joku oli maalannut punaisella merkkejä tiehen
tahdottomat kulkevat

neonkylttisade ja betonituuli
kertovat sinulle miten pitäisi elää
tai miten pitäisi olla elämättä
julmassa kaupungissa jonka lokakuu nielaisi

minä olen vanki unohdettu selliin
avaa mulle portti taivuta ne kalterit
minä olen juossut ihan liian kauan
ihan liian kauan pyöreässä huoneessa
suljetussa aitauksessa hyisessä avannossa
katkaise se nauha aukaise ne solmut
en koskaan huuda sulle en huuda sulle ikinä

joku käski mennä aikasemmin nukkumaan
minulla on musta kirja johon listaan asioita
minä jaan maailman kauniiseen ja rumaan
liian paljon väärää tarvitsisin pyyhekumia
älä kuuntele niitä jotka sanovat
että kaikki puut hakataan
täällä talotkin ovat matalampia
näkee taivasta enemmän

joku katulamput taas sytyttää tulitikuilla
tupakan sijaan työntää kädet taskuun
etsii elämäänsä lähikaupan ilmoitustaululta
koiransa kadottaneet kirjoittaa historiaan
älä kuuntele niitä jotka sanovat
että lapset katoaa porttikongeihin
täällä punaiset valot lentokoneissa
on silmiä yötaivaalla

tuhat sataa kymmenenen miljoonaa
sadepisaraa ne lavuaareihin hukuttaa
miljardia kiloa ja viittätoista tonnia
pahuutta on kai liian vaikea piilottaa
täällä hymytkin lasketaan tilikirjoihin
mustanharmaata savua verottaa
osansa puistojen rakastavaisista

älä pelkää älä naura älä karkaa
valehtele niin nekin tekee sulle
älä katso älä kuuntele älä pyydä
niillä on antaa vain pahaa
niiden jotka edellä kulkevat
kengät kastuvat ensin
ne jotka viimeisinä kulkevat
pääsevät perillekin myöhimmin

tuhat sataa kymmenenen miljoonaa
sadepisaraa ne lavuaareihin hukuttaa
miljardia kiloa ja viittätoista tonnia
pahuutta on kai liian vaikea piilottaa
täällä hymytkin lasketaan tilikirjoihin
kadotettuja selkärankoja katso
mihin astut sillat eivät aina kestä



--


minä olen tehnyt mitätöntä virkaa
kuljettanut kaihon föriä ja lauttaa
tupakoinut paljon, järjettömän paljon
elänyt kuin Hemingway

tuulisitko kaduillani
kävelisitkö puistoissani
kiipeäisit katolleni
minä haluaisin olla sinun kaupunkisi

Kääntyy ja katselen miten lehdet putoilee
oon hiljaa vaikka ois liikaa sanottavaa
joku on taas ripustanut pilvet matalalle
kädet taskusta sadepisarat pyydystäisin
katseella kaataisin liian raskaat seinät
mä tahdon tarttua kiinni ravistella ja huutaa
rikkoa silmistäs tuon ilmeen josta läpi ei nää

Ja taas joku on ripustanut pilvet matalalle
nekään eivät saa parkkipaikan varjoja katoamaan
kaikki lapset on jo menneet pihalta sisälle
jokailtaiset huudot äitien vaimenneet tuuleen
ihan hiljaa niin hiljaa sade piiskaa ikkunaa
ja silti liian kovaa se satuttaa mua
liuottaa mut sisältä taivas itkee mun puolesta


kodeissaan vastaantulijat nauraa mulle
ja niille typerille tv-ohjelmille

etsivät löytäisi hänet
asiat on mennyt sen yli sen kipupisteen