Anna anteeksi, tekoni nää, koitan olla satuttamatta Sua enempää. Ja anna anteeksi, mitä sanoin silloin, ajattelemattomuuteni vaivaa mua yhä vieläkin illoin. Anna myös anteeksi siitä, mitä sanomatta jäi. Tiedän, ei sanat aina riitä, mutta asiat vois olla paremmin päin. Anna myös anteeksi hetkistä niistä, jolloin Susta tuntui et Vapauttas riistän. Anna myös anteeksi ajoista jolloin olin mut en ollut siellä, olin paikalla mutten ollut läsnä, en sitä kiellä. Anna myös anteeksi kaikesta mitä Jaksoit ja mitä Kestit, tiedän kyl ei kukaan jaksa kattoo tommosta ikuisesti. Anna vielä anteeksi että tässä kävi näin, mut onneks Sulla kaikki käänty hyväks, mut mä tyhjän päälle jäin. Siitä mä puolestaan tahdon kiittää Sua, vaik se oli vaikeeta se kasvatti mua. Nyt mä oon vahvempi ja ehjempi ja voin taas kattoo peiliin, tarvitaan painavempii syit et morkkikses tartun enää leiliin. Joten mä siis koko sydämestäni kiitän Sua tästä, ku Näytit mulle tien ja Estit mua mätänemästä.
