Yrität muuttuu, mut menneisyys vaanii joka nurkan takana, kaiffareit tulee piripäis vastaan valkeena ku lakana. Frendit viereltä putoo ja sun vaan pitäs elää, välil vaan tuntuu et ei jaksas enää herää. Sit on viel tää toinen kaveriryhmä, joukussa on kermaperseet ja joku muuten vaan tyhmä. Niille pitäs esittää et kaikki on hyvin, ne ei vittu älyy et mielen kaivo on se syvin. Ei ne tiiä mun entisestä, ei niitten pää varmaan sitä ees kestäs, pakko ees blogille purkaa tai mä hajoon, ja entistä syvemmälle entiseen vajoon.